VIIDAKON VANKI

Moikka

On ollut hurja alkuvuosi ja se vaan jatkuu..tällä tarkoitan sitä jotta ei saa jäädä tuleen makamaan niinkuin edesmennyt työkamuni sanoi.

Viime kesä meni nukkuessa. Olin väsynyt kuin laiskiainen. Nukuin esim:3 vuorokautta putkeen.

Rakastan kukkia ja haluaisin puutarhaani hurjasti ruusuja , pioneita , harjaneilikkaa..kaikkea suurta. En ole pikkukukkien ystävä paitsi jos ne sopivat värimaailmaani :)

Näin normaalisti:

Olen kokeilunhaluinen. Oliiviyrtti on mahtava tuttavuus enkä salviasta luopuisi ikuna!

Kukkaistutksia jokapuolella. Joka kevät päätän että rahaa en turhuuksiin tuhlaa mutta mitä turhuutta luontoäidin kehittämät voisikaan olla? 

No tänä vuonna pitää kehittää mania jotenkin :)

 

Viimekesä oli katastofi minulle mutta myös puutarhalleni.

 Kertokoon kuvat enemmän kuin tuhat sanaa:

Ei aina jaksa ja olen siitä itselleni vihainen

KEVÄTTÄ RINNASSA TUNTEET PINNASSA

MOIKKA

Pieni auringon pilkahdus siellä täällä yrittää lisätä uskoani raikkaaseen kevääseen jossa linnut laulavat täysin rinnoin palattuaan tänne mukamas kylmään suomeen toivoen ettei Kerttu ja Kaarina popsi heittiä kitusiinsa.

Suunnittelen kovasti terassin istutuksia ja etsin kuumeisesti kerrottujen unikkojen siemeniä. Ostin jotain reunakiviäkin pihaan nököttämään paikkaa vailla. Ruusu sekä että pionipenkit on kaavoitettu tälle mielikuvatontille.

Se on vähän niinkuin minäkin tällä hetkellä..paikkaa vailla. Odotan inspistä tai paremminkin odotan hetkeä jolloin olen vastaanottavainen kaikkeen torppaukseen jota saatan ja saankin ottaessani selvää mahdollisuuksistani saada tujua hoitoa.

Läheiset sen jo tietävätkin että rankat sytostaattihoidot on nyt lopetettu tuloksittomina. Sairastan kuulemma pahaa anemiaa joka onkin hassusti jäänyt kertomatta/ymmärrettyä. Vedän kaksin käsin BlueIron rautalitkua..onneks se on ihan jees suomalainen tuote...mustikkaa...Veriarvot on päin persettä eikä luuydin ymmärrä että sen pitäisi unohtaa tuhoutunut ranka ja alkamaan tuottamaan niitä hiton tromposyyttejä!! On varmasti miespuoleinen elin koska ei ymmärrä että tekemättömyystie vie tuhoon.. vähän niinku että jää ilman kun ei tyhjennä/täytä astianpesukonetta :)

Saan kerrankuussa hormonipistoksen joka ehkä tekee jotain tai sitten ei tee. Jää nähtäväksi milloin sitä multaa heitetään... 

Tässä kohtaa voisin sanoa että takki on tyhjä , välillä toivo on heitetty ja välillä ei.

Lottovoitto voisi hieman avittaa hoitopaikan valinnassa..

 Useimmin sitä ei ole lusikoista luovuttu (savoniaa) 

koska tulossa on illallinen ystävien kera , toisten ystiksien kanssa teatterireissu , saimaan kylpylää ja vielä eri reissu teatteriin ja pojan pelinäpyttely päätyy julkkareihin sekä tytär valmistuu ammattiin..himputti! Se on aika tyhmä klisee että kun sanotaan mitä se huominen sitten tuokaan tullessaan niin ekaks pitää rohkeesti vaan mennä ja ummistaa silmät ja ootella koska uni tulee ja olla hitooksen ilonen aamulla kun on herännyt :) Pikkujuttu , ehkä , mutta suuri asia kuitenkin. 

Tässä tämä purkaus. Eiks se uusi superlääke olekkin ihan nurkan takana? Sinnitellen siihen asti :)

KANNATTAAKO SYÖPÄPOTILASTA HOITAA

 TÄTÄ KANNATTAA POHTIA!

Rintasyöpä arpalippu osui kohdalle 2009. 38 vuotiaana , 5 lapsen äitinä.

Sain rankat hoidot jotka kuluttivat yhteiskunnan varoja ehkä sellaisen 40 tonnia. Olin kipeä kuin taivas jotenka olin myöskin saikulla. Maksoin siis silläkin tavalla tuhottomasti työnantajalle sekä kelalle. Yhteiskunnalle! Tavallaan paranin ja sain terveenpaperit 2010. Olin onneni kukkuloilla. Olin pärjännyt hoitoihin nähden hyvin mitä nyt kotiin ajaessani jouduin lennosta ajamaan pientarelle ja oksensin ovenravosta. Nukuin viikon enkä oikein ottanut osaa perheen rientoihin. Silmät kuivui luomiin kiinni , kakki lähti ihan väärään suuntaan , suuhun sain rakkuloita , jalkapohjat tykkäs kyttyrää..

Onneksi oli mummu. 

Se parjattua anoppikaartia edustava ruokkija :) 

Olin poissa pelistä joka kolmas viikko. Riipaisi syvästi kun pienet lapseni kutsuivat minua mummuksi. Olinko siis menettänyt syövälle äitiytenikin?

Kaikkien näiden kärsimysten jälkeen  saatoin suunnitella taloremppoja , uusia kuvioita , näin sieluni silmin kolmen vuoden päähän kuinka kukkapenkki kukoistaa tuossa uudessa kohdassa joka nyt kohtapian siihen pykätään..  Menin takaisin töihin ja riemuitsin. 

Vuoden verran. 

Sitten alkoi selkäsäryt mutta sinnittelin töissä ja epäilin välilevyn pullistumaa. Ramppasin työterveydessä ja hierojalla kunnen fysioterapeuttini sanoi että historiasi tuntien mene sinne onkologiselle!!

Se siittä terveestä sitten. lmari oli levinnyt joka puolelle ja saanut oman Kaarinansa ja sata kakaraa. NYT mä vasta kalliiksi tulinkin! Uudet hoidot , maksusitoumuksia TYKSiin , kalliita kuvauksia ja sikakalliita neulaspiikkejä ja mitä kaikkee sain..Ei ehkä 100tonnia riitä!

Kannattiko mun hoitaminen? Kannattaako se edelleenkään?

Tunne joka minut satakunnansairaanhoitopiirissä valtasi oli että EI! On jo niin levinnyt että annetaas nyt jokin ylläpitolääke ja kattellaan. Se vaan tuli omien aistimuksien mukaan. Ihminen jolle on juuri sanottu että kolme , saatat sinnitellä jopa 6..joku hullu on siinä pärjännyt kymmenenkin vuotta... Jos mä sanon sulle että laita elämäsi kuntoon sulla on aikaa kolme vuotta niin mitä sä teet?  Ensin menee kuukausia kun joka käänteessä sut valtaa ajatukset mukuloista.. jos niillä on ikää 3 ja 4 vuotta niin mikä on se selittämättömien itkukohtauksien määrä jotka vaan tulee kun ei ruoka maistu , ne ilmottaa joululahjatoiveensa ja halunsa mennä uimaan. Sä et tule olemaan mukana! Lapset=punainen vaate

Onneksi yhteiskunnalle en ole lähettänyt laskuja menetetyistä perheajoista , toteutumatta jäävistä haaveista enkä unelmien murskaantumisista.

No sittenhän mä olin tutkimuspotilaana Docrateksessa ja se ei maksanut veronmaksajille mitään. Kolme vuotta vapaamatkustajana , kukkana hoitohenkilökunnan kämmenellä..Kaipaan niitä aikoja. Olin ykkönen.

Nyt näiden kaikkien jälkeen olen TAYSissa saamassa jälleen kerran hiton kallista hoitoa.. 

Olen tullut maksamaan ihan sairaan monta sataatuhatta tälle yhteiskunnalle. (suomen hoitoarvio 900 miljoonaa) Enkä pyydä edes anteeksi. Me syöpäläiset (ja monet muut tautiset) ollaan sairautemme aikana ottaneet vastaan monenlaisia syöpähoitoja ja sitä kautta kehoon jäänyt myrkkyjen aiheuttamia sivuvikoja.  Raajat turpoavat niin ettei esim kädellä tee mitää. Kylmä ottaa leukaperiin niin ettei toviin pysty ruokaansa pureskelemaan , yleiskunnosta ei kannata edes puhua , kauppakassi painaa liikaa ettei ilman kipua saa sitä 10metriä kannaettua , annettavan hoidon lääkekatto tulee täyteen joka lasketaan sydämmesi vointia ajatellen , trompot laskee ku härän pylly , pelkäät öisiä verisuonen katkeemisia että heräätkö uniltasi tai uskallatko nostaa 10 kilon puulaatikon? Ethän tamppaa mattoja liian kovin? HB lähtee maatakietävälle radalle niin puhiset ja ähellän maitotetran korkin kanssa..Nukut ihan vääriin aikoihin.. mikä kaikki sotkee normaalin olemisen?

 Olet menettänyt naiseutesi , unelmasi  , tulevaisuutesi ja perheesi. Olet täynnä mömmöjä niin ettet edes kuole silloin kun syöpäläinen ilman yhteiskuntaa rasittavia hoitoja luonnollisesti kuolisi. 

Jos haluat voin vaihtaa osani sinun terveyteesi.

Meitä ei hyysätä vaan hoidetaan ihan niinkuin kaikkia sairaita muutenkin. Onneksi tauti ei aiheuta ikäviä hoitajien hakkaamisoireita kuten esim: hoidettava alzheimer-sairaus jai moni muu

 Niin eikä syöpä tartu!

En ole tätä sairautta tilannut miltään taholta (ebaysta olis tullut paaaljon halvemmaksi)enkä ole menettänyt yhtäkään yötä valvomiselle tullessani niin kalliiksi. Ja tiedän , kaikki me voidaan kuolla vaikka huomenna mutta kuinka mones osuus 5,5 miljoonasta mahtaa olla että sinnuun osuu?

EI KANNATA KADEHTIA

Sain tänään hoidon ja apua!!! Mun vieressä oli TAPPARAN-mies päästä varpaisiin ( mähän olen ÄSSÄT-fani vaikka suohon upottas) jonka vaimo oli opetellut kutomaan sukkaa. TAPPARA villasukkia. ONKO SUUREMPAA RAKKAUTTA? 

Aloin aina (terveenä) juhannuksena hyysätä joulua jokatavalla. Nyt en enää uskalla kun en tiedä onko se ilon vai surun aikaa. Lokakuussa uskallan irrottaa jarrut ja ajatella että olen mä täällä ainakin tänä jouluna ja isotkin mukulat tulee ja hitto jos ei tule lunta jotta voitais kattella tonttujen jälkiä kaikkien muloitten kanssa , viedä saunaan ämpärissä lunta ja pelata lumisotaa :) 

PS: TONTTU OVEA MEILLE EI TULE!

Nyt ei ole kuvia vaan tekstiä joka on hetken pänninyt. Pidän näistä syöpis jutuista nyt hetken taukoa ettette ihan kyllästy :)

ITSEÄNI OLEN KIITTÄNYT...

JA KIITOSTA ON RIITTÄNYT :)

No tosiasiassa minusta tuntuu että nimekseni tai ainakin tunnusbiisiksikseni olisi voinut ja voisi kuulua TOHELO JA TORVELO :)

Joskus vaan tuntuu siltä että kun sun pitäis olla se talon fiksuin ihminen , äiti joka tietää kaiken , niin jotenkin harmaat aivosolut vaan ei rullaa...

Tänään ei ole ollut sellaista hetkeä vaikkakin lääkäri perjantaina sanoi aivomöttien lisääntyneen..eikä niille nyt kuule oikein voida tehä mitään...

Kyllä mä sen tiesin. Päätä on särkenyt sillai erilailla kuin teinivuosina. Naskalilla on käynyt Ilmari-perkele minnuu tökkimässä. Nakkiihan tuo tuolla edelleen mutten mä nyt jouda sellasia pohtimaan. Sitten lääkehoidon päälle sain pari pussia verta kun HB oli 81. Tayssissa tiputtivat omaan tahtiin ilman tippalaskuria ettei kallisarvoiset punasolut menis rikki. Jotta saisin kaiken hyödyn ja jaksaisin nousta soffanpohjalta jossa muuten kattelin Vera Stanhopee nähden pelkän alun! JÄNNÄ! Voin katsoa vielä toisen kerran ja kolmannen jaa jaa..

Tayssiin lähdin klo 7.30 ja tulin 20.30. En saanut kelalta ylityökorvauksia!!

Airam

Päivän otsikko viittaa siihen..no oonhan mä sanonut mulle että vaikka sulla Lis-Birgit onkin niin kamala nimi niin oot sä vaan Bikke hyvä! 

Aina en vaan tiedä missä asiassa mutta kyllä kai joka päivälle jottain pientä kivvaa eksyy..Vaikka sairaan maukas nakkisoppa! Nakkeja vaan ja kasvissuikale pussi kaupan pakkasesta. Lihalientä ja taas mun vatta paukkuu :) Aikaa kului 2 min valmisteluihin kun pilkkosin sipulia mukaan..pääsisköhän kokkisotaan näillä taidoilla?

Ninnimoi

Anna-Mari West

Tai sitten s-marketilta jouluruusu hintaan5.95€ vai?(kuolemaan..on niin hitsin vaikea kasvi) Oliks tuo edullinen? Luulen niin. Tein siis hyvän panostuksen 2 viikon kukkaiselämälle! 

Se on niin nätti vaikkei nuput vielä olekkaan auenneet mutta tuo lupauksen no en mä sitäkään tiedä. Siitä joulustako?

Eikun taas mä eksyin asiasta. 

Hommahan menee siis niin ettei sitä aina tavallaan tajuakkaan ketkä kaikki sun tukena on. Lähellä taikka kaukana. Sitä vaan kuvittelee ettei kukaan tykkää eikä kukaan välitä tai että kun se Bikke nyt on ollut sillai hiljaa niin ihan hyvin sillä menee. Ja voin mä sanoakkin että kaikesta huolimatta Sitkeä taipuu ei taitu. 

Littlebit desing

Tämäkin tuli ihan puskista. Siellä minnuu Virpi ja Mira aatteli. Ja vielä ihan yhdessä! Tai kun mä kuivaan mun köökkihommissa kastuneita kätösiäni tuohon Riitan tuomaan Suvimarjassa myytävään Jokipiin keittiöpyyhkeeseen.. 

Oltiin siellä muuten yks ihana jos tänäkesänä säidensä puolesta sellaista hetkeä olikaan niin viikonloppu mökkeilemässä. Kauniit maisemat , maukkaat ammuhampurilaiset , hitsin komeita sonneja ja tietty Suvi :)

Siinä mä mietin näitä ihania ystäviäni jotka vaan tuolla jossakin on. Joskus postista tipahtaa ylläripostia. Ilonan joulukirjaa tahi kortti..

Ne jotka on läsnä..ne jotka hakee poikia uimaan..Sosiaalikaffeet kyliksellä...

Me jätetään kaikenlaisia maamerkkejä itsestämme niin ettei edes tajutakkaan missä , milloin ja kuinka suurella äänellä. Ei se taida olla tuulesta temmattu sekään idea jotta elämä kantaa! Jos sen vaan huomais...

Arvakkaas mitä mä tässä samalla teen? Opettelen kirjottamaan pitempiä värssyjä saati 3 sanan pikkujuttuja ja sitten piste. Olen kattellut mitenkä Kirsi vaan loruttelee ja liruttelee ja aatellut että vitsit kun tollai tulis tekstiä...Millai se itekkään pysyy kaiken tuon takstinsyötön perässä?

En mä muista teitä joka päivä saati joka kuukausi kiittää mutta mahtavaa että on joku jossain..kylläs tiätte!

PUKEUDU PINKKIIN PÄIVÄ & ALEKOODI

Moikka

Taas on vuosi mennyt jotta uusi pukeudu pinkkiin päivä on saatu käyntiin. Jopa rohkeat miehet pukeutuvat pinkkiin. Idea on hieno eleinen muistutus siitä että liian moni (vaimo) sairastuu rintasyöpään. Se on muistutus siitä kuinka sinäkin voit omalla , pienelläkin , avustuksellasi osallistua ja auttaa. Siitä ettei yhteiskunnan rahat riitä kaikkeen. Vaikkakin suomessa ylpeillään siitä kuinka hyvissä kantimissa hoito täällä on.Niin ja se tutkimus. Minähän en muista maista tiedä ja hyvä niin...saattaisin itkeä itseni uneen koska olen syntynyt suomeen.

Ensi viikolla alkaakin uusi hoito koska... hitto soikoon! Joku tehoaa (tai ainakin niin luullaan) hetken ja sitten ollaan seinän edessä sormi suussa että mitäs nyt? Toistaiseksi mulle löytyi hoito mutta kuinkas se sitten mahtaa purra? Ja mihin kohtaan se iskee jos iskee? Luustoon? No luusto ei ole mun suurin murhe vaan aivot , maksa ja keuhkot. Sinne voisi tunkeutua..paitsi että mikä koktaili tuon aivokuoren läpäisisi? Se on niin hemmetin paksukin ettei sinne aina puhekkaan yllä :)

Jännittää kuinka kroppa selviää kun se jo nyt on vähän heikolla hapella. Olen sopinut elämäni ensimmäiset Me&i kutsut hoidon jälkeiselle sunnuntaille :) Mahtaako tulla nyyttikestit? En niitä kuitenkaan peru. Heilläkin on roosanauha tarjouksia...

Meille syöpäläisille jokainen päivä on roosanauhaisen pinkki. Vaikka kulkisin lötköissä mustissa verkkareissani se päivä on silti pinkki. Tautinen ja muutenkin kapinen. Viikko ja vuosi jos toinenkin. 

Kiva että Suomi herää kerran vuodessa lokakuukautena :)

Miksköhän rintasyövän merkiksi on jahkaantunut hempeä roosan väri? Mietitääs...rintasyöpä on NAISTEN tauti. Muutamaa miestä ei lasketa. Poikkeus vahvistaa säännön :)

 Mikä naisessa on niin pinkkiä? No RAKKAUS tietty! Joku luuli että tissit on pinkeröisiä , etkö luullutkin? Naiset on pinkkejä kun ne miettii aamulla miehelleen mikroon valmiiksi lounaan. Ne on pinkkejä kun laittavat illalla muksuille sukat valmiiksi , katsoo läksyt , huolehtii eläimistä , muistaa naapurin synttärit , kaikkien joululahjatoiveet jotka on syksynaikana laitettu korvan taakse. Naiset tietää mihin ukko on viikko sitten jättänyt jakarinsa. Naisilla vaan on rakkautta jaettavana joka suuntaan.. 

JA kaiken tämän keskellä he käyvät raskaissa hoidoissa , huolehtivat ja murehtivat. Kuka mies tähän pystyisi? Mä luulen että pinkki sävy tulee tästä.

Tiedättekös ihanaisen Virpin Niinmun designin?

Kaunista pellavaa ja lämmintä merinovillaa. Tänään ROOSANAUHA- päivän kunniaksi
niinmun´design tarjoaa sinulle tänään Perjantaina 13.10 KAIKISTA VAATTEISTA -10% alennuksen verkkokaupassa koodilla: ROOSANAUHA. Tarjous on voimassa 13-15.10 puoleen yöhön asti..verkkokauppaan pääset tästä

Eikä tässä vielä kaikki :)

Niinmun Virpi sanoo näin:

Lokakuu on vaaleanpunainen , ROOSA !
Syövän kohdanneet ovat ROHKEITA <3 monellakin tapaa...
Me haluamme auttaa omalla panoksellamme näitä Rohkeita naisia ja annamme 10€ jokaisesta RUMAR-pellavatunikoista joita verkkokaupasta myymme lokakuun aikana Bikken roosanauha-keräykseen !

 Odottelin kuumeisesti vaaleanpunaisten Rumar- paitojen valmistumista tätä kuukautta ja keräystä varten, mutta edes kankaat eivät saapuneet ajoissa, joten piti vaihtaa suunnitelmaa... Näin Virpi.

Vetää sanattomaksi. 

Syöpäsäätiön keräykseni :ROHKEUS ON SINUSSA on edelleen käynnissä. Se onkin hienosti lähtenyt käyntiin. Kiitos siitä. Koko kuukausi aikaa ottaa osaa.

KYLLÄ MÄ SUSTA TYKKÄÄN

Moikka

Ihan ekaks KIITOS RAKKAAT KAIKISTA KOMMENTEISTA! Tulin kovin iloiselle tuulelle!

Heräilin tänä aamuna Kaarinan kehräykseen. Siihen kun se lutkutti mun sentin mittaista hiuspehkoa ja imeskeli korvan nipukkaa. Leipoi 7 sormisilla? tassuillaan mun poskea...No pakkohan siihen oli herätä! 

Annoin hälle ruokaa ja päästin ulos. Siinä samalla oven avauksella sisälle vilahti Kerttu. Niin ja se koirakin piti pissattaa ja poika herättää.. Aamut on joskus niin mukavia :)

Eilen olin hoidossa.TAAS. Onneksi.

Olin hieman myöhässä kelataksin yhdistämisien tähden. Olisi tietysti ystävällistä kyytejä yhdistellessä että katsottaisiin KAIKKIEN kyytiläisten ehtivän omalla ajallaan. Ehtiväthän ne syöpikseltä jo mulle soittaakkin että missä oot? Ravitsemusterapeutti vartoo..muuten niin väliä :)

Olen keskittynyt silmät kierossa oman hemoglobiinini nostoon etten ole tajunnut etten saa protskuja juurikaan mistään! Sain myöskin synninpäästön apteekin proteiinijuomien osalta. Tää oli hyvä juttu. 

Voisin kuulemma tutustua apteekissa myytäviin protskupuuroihin. Aina ei ruoka maistu,se haisee pahalle ja jos vielä näyttääkin niin ei tule mitään. Kokeilen siis tällä linjalla saada itteni siltä osin kuosiin.

Kuvaus on 2 viikon päästä jota tietty taas jännitän ihan simona. Myyn puolet keittiöliinoistani ja verhoista :) 

Tää on tämmönen pelkokehä. Huominen ei sitten tuukkaan.... Ihan normijuttu. Olen jo tottunut...

Sain muuten salaista postia. Samalla viikolla muutamasta eri kohteesta :) 

Yksi oli tämä kirja jota olenkin lueskellut..Kiitos Ninalle Keltaiseen kartanoon

Siellä on sellainen kohta kun pitäis heivata murheenkryynit. JAA KOKO PERHEKKÖ? Koira haluaa ulos keskellä yötä. STRESSI. MIES on mun kanssa erimieltä paistinpannusta.STRESSI. Kissa on raapinut perintöjakkaraa.STRESSI. Pojat saa miinuksia VAIKKA MÄ TARKASTIN NE LÄKSYT!!! SYYLLISYYSSTRESSI!

No onko helppoo?

 Pitää siis hieman soveltaa neuvoja. Olen tähän kirjaan kyllä hirmuisen tyytyväinen. Olen siis vasta alussa jotenka ehkä sieltä tulee neuvoja kuinka stressiä vähentää..

Ihan muksaa viikonloppua sulle!! Huomenna piipahdan Habitaressa. Nähdäänkö siellä?

HENGISSÄ

Moikka

Kyllä täällä hengissä ollaan..kiitos kun kaipailette! Lämmittää sydäntä.

No mitä tänne nyt sitten kuuluu? Ekaks tulee mieleen ettei mitään. Mutta totta mooses täällä nykyään jo kuullaan vasemmallakin korvalla ja oikeakin on suht koht hyvä.

Maaliskuussa kun sain nuo kokopään säteet jäi niistä pieniä muistoja. Vasemmasta korvasta jonkin luun päältä oli palanut nahat. Korvalääkäri meinas että kyllä ne takaisin kasvaa. Menee ehkä vuosi. Kilpirauhanen otti nokkiinsa eikä ossaa antaa oikeita arvola vaikka lääkityskin on ollut jo kymmenisen vuotta. 

Tiedä sitten mitä muuta?

Sytostaateilla käyn edelleen kerran viikossa TAYSissa. Saan pikkulirun epirubisiinia kun noi veret on vähän huonot. Tänään juuri kävin SATKSissa saamassa pari pussia verta. Kyllä taas tuli tarpeeseen jonkun vapaaehtoisen verenluovutukset. Mahtokos olla neljäs kerta tälle vuodelle?

Tässä alkaa olla jännät  paikat kuinka meikäläisen lääkitystä syssymmällä jatketaan? 900 milliä per neliö alkaa olla täynnä. Silloin tällöin (kun muistan) anelen taivaan Isältä jotakin ihmelääkettä. Tai edes jotain lääkettä. Oliskohan niillä sakemanneilla jotain tiskin alla? 

Saattohoitoonhan käskivät jo tammikuun lekurikäynnillä tutustua mutten ole vielä aatellut tuolle tielle lähteä.

Kesä on ollut paitsi ilmojensa suhteen todella surkea niin myöskin kunnon ja mielen suhteen. Olen ollut kotimasentunut! Täällä ole ketään kenen kanssa puhua ja siks päivätkin ovat menneet nukkuessa. Tietty surkea HBkin on aiheuttanut saamattomuutta , epävarmuus tulevasta jotta kannattaako mittään tehdä..saati ajokortittomuus tässä mettänkolossa. 

Ja kyllä! Puhelin on soinut , messengeri tuuttailut mutten ole jaksanut vastailla. Sosiaalinen elämä kutistui kesän aikana...Kait se tästä piristyy...

Kesäkeittoa alkoi mieleni syödä. Teinkin kattilallisen.Sitten tälläi 15 vuoden jälkeen. Jouduin oikein ohjeita katteleen mutta teinkin ihan niinku itte sen aattelin parhaimmalle maistuvan.

 Sipulia keittelin kukkakaalin kera , heittelin perunaa ja hernettä , porkkanaa ja kermaa. Niin ja koskenlaskijaa. Voitakin tais mennä muttei pekonia :) 

Söin päivällä. Pari kertaa illan aikana ja voi taivas! Vielä aamupalaksikin! Mulla ei ole kyllä päätä eikä häntää näissä syömisjutuissa! Ja nyt ei tarvi tehdä ainakaan viiteen vuoteen. On senverran ylhäällä kuskussa liemet :)

Kyläkaupasta on tainnut tulla uusi mekka. Käyn siellä kaffeella ja juoruumassa. Tunnustan! Naapureiden asiat kiinnostaa :) Tänne on muuttanut niinpal uusia perheitä että olen tippunut laskuista jo tovi sitten. Kyliksellä mainitsin että kuin kivoja ne mustikatkin olis mutten jaksa mennä mettään. Kukas kuuluisa Monroe tms sanoi että sun pitää varoo mitä sä toivot! 

Tai seuraavana iltapäivänä sun ovellasi seisoo ystävä mustikoiden kera <3

Toivotaan jotta tämä tästä nyt piristyis ja tulis kiva syksy uusilla lääkkeillä!

LISÄÄ SYÖPÄÄ

Moikka

TÄÄ EI OLE APRILLIPILA!

Kaikkihamme tiedetään että kamppailen täällä tuon niin kutsutun Ilmarin kanssa. Ensin 2009 ihan vaan ärhäkkää rintasyöpää,kainalosta kaikki imusolmukkeet pois. Päälle sytot ja säteet. Sitte piti olla taas ihan terve hamaan loppuelämään saakka. Tähän sotaan mä lähdin ihan leikiten sillä suomalaisella vahvan naisen sisulla joka meistä jokaisesta kumpuaa siinä kohtaa kun on pikkusia lapsia (4 ja 3v) että äiti ei jätä.

2012 selviskin liiiian pitkän burana syöttämisen ja muka työperäisen rasituksen syynä että luusto oli vallattu. Silloin olinkin sitten ostelemassa kuusivuotiaalle synttäriherkkuja kaupan kassalla kun soitto ja tieto levinnäisyydestä tuli. Voitte vain kuvitella millaista silmät sumeena on maksella juhlajuttuja ja vieressä on hieman hämmentynyt iloinen synttärisankari...

Autossa mä sitten sekosin. Jotenkin päästiin silmät sumeineina kotiin.  Juhlat juhlittiin ja elämä taas jatkui.

Siitä sitten jatkettiin kaikenlaisilla hoitopoluilla ja erilaisilla lääkityksillä. Yksi pelitti hetken ,toinen siitä jatkoi.

Tutkimuspotilas ura loppui maksan levinnäisyyteen. JA olihan siellä keuhkoissakin jotain.  No mä ajattelin silloinkin että voi vittu!!! Nyt alkaa sitten jo riittämään! Luusto oli ollut ihan kohtalaisen hiljaa eikä se mua sillai haitannut. Ajattelin että kunhan siellä pysyy eikä valtaa mun sisukaluja niin kyllä mää tässä vielä ketkutan hyvin muutaman vuoden.

 Okei! Kuten asioilla yleensä on tapana kulkea ihan omia reittejään niin niin tekee Ilmarikin. Ei riittänyt luut , maksat , keuhkot vaan piti ottaaa sitten vielä aivotkin.

Ajelin tässä taannoin hesaan katsomaan isoja mukuloita. Matkalla tuli sellanen saksan lipun väreissä loistava valokaari joka ei ollut sidoksissa kumpaankaan silmään. Koska olen nainen ja hiton hyvä keksimään selityksiä ajattelin sen liittyvän syöpäiseen selkärankaan jossa ei veri pääse päähän asti. Tilanne sitten jatkui päänsäryllä ja uusilla kaarilla lauantaina kotiin ajellessa. Sunnuntai yöllä heräsin valtavaan huimaukseen vaikka olinkin makuuasennossa. En kuitenkaan ajatellut lähteä silloin viikonloppupäivystykseen koska näin sen potilaan kyykyttämispäivänä porin päivystyksessä. Tein sen sitten maanantaipäivänä. Ekaks tietty harjavaltaan koska kokemäki on nykyään terkkariasoissa aika kälynen. Päivystävä lääkäri lähetti poriin kuvattavaksi ja autolla ajokielto iski siinä kohtaa. Passatti jäi parkkikselle. No mitäs porissa? Ensin lappuluukulle , sitten joskus hoitsulle ,sitten lääkärille joka sanoi ettei pään kuvaus kuulu päivystysjuttuihin mutta kuvataan ny. No ekaks kuvattiin ilman varjoainetta ja sitten piti ootella labran ottajaa jotta saatiin lupa varjoaineelle ja taas kuvattin. Sitten hoitsua ja aulaa ja lääkäriä. Joka sitten totes mulla 5 plottia aivoissa. MUTTA koska olet valinnut hoitopaikaksi TAYSin niin mehän ei sua hoideta. Soittele huomenna sinne jatkotoimenpiteistä. Tähän kaikkeen multa meni kello 10.15-21.00...

Niin...se valinnan vapaus!

Siellä mä sitten kelataksia ootellessani tirautin muutamat silmähiet.

Voi LUAJA minkä sä saatana mulle teit!!

Sytot jäi tauolle pään hoidon ajaksi jotenka olen tässä saanut miettiä mites noi muut sisähärpäkkeet nyt sitten on tän ajan kukkinu? On ne varmasti kukkinu kun valoon päin mennään.

Takana on 10 kerran aivojen sädetykset.

 Kelataksilla tässä on nyt suhattu kauvattan ja TAYSin väliä muutamana arkipäivänä. Ja kelalle annankin tässä kohtaa pelkkää plussaa matkakulukorvauksien suhteen. Tunnin päästä kun netissä olen hakemuksen tehnyt niin jo on hyväksytty ja omavastuut tuli tosi nopeeta täyteen ja sain sen hienon vapaalipun tälle vuodelle!

Tässä onkin mun sairasjutut ensimmäiseltä vuosikolmannekselta! Mun pitää askarrellapaskarella uusi kansio! Tursoo jo...

 Päähän tehtiin maski joka naulittiin aina säteen ajaksi pöytään kiinni. Ekoilla kerroilla se asettui oikein kivasti..sitten kuuden pillerin aamuannos kortisoonia alkoi tehä pientä turvotusta näihin muuten niin nätteihin kasvoihin että piti asetella pikkasen istuvuusasioissa.

 No mutta! Eipä ainakaan tässä pallopäässä näy ryppyjä vaikka se 47 lähestyykin :)

Hoitohenkilökunnalle annan ihan täyden kympin. Sädetys oli pikaista hommaa mutta mukavaa siellä oli poikkeilla!

Joka puolella lukee kuinka syöpä diagnoosi kasvattaa ihmistä ja kuinka se muka saa susta hyvät puolet esille ja kuinka sun elämän asenne muuttuu ja arvot heittää häränpyllyä...

Ehkä jollakin. En ole yhtään parempi ihminen enkä ole kokenut tulleeni kotona ymmärretyksi. Ehkä olen ollut liian vahva ja liian ittepäinen selviytyjä. En ole vaatinut sellaista huomiota jota olisin tarvinnut.

Mulle tulee aina ennen kuvauksien jälkeisiä lääkärikäyntejä hirmuinen tavaroiden myynti ja poisto. KOSKA mä pelkään kuollakseni lisää huonoja uutisia enkä halua jättää mun ihania sisustushärpäkkeitä seuraavalle akalle ja enkä...  Koska olen ajokiellossa tunnen toisinaan jääneeni kaninloukkuun. Tekis mieli sinne ja tänne...Aina saan olla ruinaamassa ukkoa ikeaan :)  No emmä aina mut olis joskus kiva :) ...Siksi mä oottelen sitä päivän postia kuin kuuta nousevaa..JOs siellä olis vaikka jotain kivaa.... No eipä juur ole.....

Mä olen materialisti. KYLLÄ ja rakastan kaikkea kaunista ympärilläni. No juu on perhekkin kaunis :) Ja nykyään se on ihan vaaleanpunainen mun silmissä!

 Mites tästä eteenpäin? Edelleen yhtä tyhjäpäänä? Pitääkö alkaa mietttimään elämän todellista silmien eessä häämöttävää mustaa aukkoa? Sitä kun sinusta tulee ensin vihannes ja sitten maan tomunen?

No emmä nyt kerkeis!! Mä myyn taas jotain pikkasta ja pelkään seuraavaa verikoetta joka sanoo trompojen olevan alakanttiin. Mä pelkään seuraavaa kuvausta ja sitä mitä se lääkärille kertoo. Mä pelkään luopumista ja mä pelkään ettei ole toivoa.

Sitten taas mä kiroon kun kun mulla ei olekkaan oikean sävyistä JDL kalkkimaalia tohon kirppislöytöön. Mua ottaa päähän kun olkkarin matto ei olekkaan se just visio matto! Mua ottaa päähän kun keltaisiin käsipyyhkeisiin jotka aamulla luovat auringon on nyt jäänyt jokin raita :)

HÖ! Elämä on!!  Siihen pitää vaan asennoitua sillai..blondisti!

 Olen käynyt hoidoissa porissa , tyksissä , docrateksessa ja nyt tayssiss.

Kaikkea on nähty.

Ja aion vielä nähä!! Eiks je!!

Kivvaa aprillipäivää sulle!! Mä olen joskus kymmenvuotiaana IHAN OIKEESTI juonu sukkamehua kun aattelin ettei naapurin mukula ny niin höhlä ole ollut että sellasta olis viittinyt liuetella :)) 

ÄLÄ SÄ MEE SAMAAN LANKAAN!!

FISKARSSIN KANSSA RENTOUTUMASSA PUUTARHASSA tai sinne päin :)

Moikka

Ei se kuulkaas syöpäläisen elämä ole helppoa puutarhassakaan! 

Kuvitellaan taas tämä kevät: mieli ravaa visioita suuntaan jos toiseen , saaden hurjia mittasuhteita , hurjia mielihyvän hetkiä ja silmien verkkokalvoille valmiin upean lopputoloksen kaikkine 

väreineen , tuoksuineen ja perhosineen. Monet uudet rakennelmat 

loistavat valkoisuuttaan upeiden suurikukkaisten pioneiden keskellä...

Sitten tulee se seinä. MIKSI edes aloittaisit mitään koska ETHÄN SÄ NÄÄ lopputulosta! Ja joku MUU tulee sun tilallesi siitä nauttimaan! Minä en saakeli soikoon viimisiä ropposiani laita mihinkään superhyperihanan valoa ja iloa tuovan pionin taimeen!! EN!! Sitten se samperin lapio jää siihen....

Juuri tuolle mallilleen on minun kukkapenkkini jäänyt viime syksynä.. 

Minulla oli kuningatar ajatus korjata kaikki ne virheet jotka perennoideni suhteen olen näinä vuosina tehnyt. Korjata se viilliintyminen joka on tuolla valloilleen päässyt kun EN OLE jaksanut. 

Ainaskin mä aloitin :) Ja nyt kun anelen yhteistä perheaikaa huutavat nuoremmat pojat jotta:EI AINAKAAN KUKKAPENKKIAIKAAAAA!!!!

 

 Revin kaikki ylös! (siihen meni 4 viikkoa) Sipulit , pionit , puskat , KAIKKI! 

Rikkaruohoahan tuolla olikin enimmäkseen..ja jotain vanhaa koiratarhan pohjaa....

Eihän tuo homma työkalujen puolesta mikään raskas ollut. Fiskarssillahan on ultrakevyet Fiskars Light lapiot joilla maansiirto tai perennan ylöskaivuu käy kevyesti... Mikä kyllä sopii mun kapiselle luurangolleni..olkapää-rintaranka-selkäranka-kylkiluu-lantionkuopat...kaikki pesäkkeelliset alueet kiittävät koska eihän se mikäliemaa nyt mitään kevyttä ole! Kovaakin kuin kivi!

Tuossa takana rehottaa meiän ja supermonipuolisen kyläkaupan välinen kuusiaita!!

Itkut! Sehän pitäisi leikellä kahden ämmän välissä! Marras-maaliskuun huitteilla..siinähän sitä on 5 kuukautta aikaa saada kuusiaidalle kasvojen kohennus! No oonko saanut sen tehtyä? En vielä..mulla vähän tökkii siinä tuo työkalu..Viimeks leikkelin sitä pikkuisilla kukka oksasaksilla. Arvakkaas vaan kauanko kesti ja mahtoiko jäädä kesken?

Liekkö vaikea edes arvata.

 

Kait fiskarssilla olisi siihenkin jokin pelastus ja jos olisin mies , pitäisi se aikas pörinää ja saisin legenraaliselta Gulffilta (mikä muuten on täällä kauvatsalla) hakkee lisää löpöö.. Tai jos se olisikin sähkökäyttöinen? Ei mun tuhottu kukkapenkkini tukehtuisi katkuihin ;)

 Ja hei..tässäkin tulee vastaan tuhoon tuomitun ihmisen ajatusmaailma. Jos en leikkaa niin KAIKKI kylillä pyörivät ihmiset taivastelevat kuinka kamalalta se mäkisen muijan hoitama kuusiaita näyttääkään..tai jos saan sen tasittua niin AINAKIN ne samat tyypit MUISTAVAT mut kuusiaidasta :) ..No joo..toivottavasti nyt ei ainakaan..Mutta näin se aivotus pyörii...kova tahto kaikkeen ja sitten tulee musta tussi vetämään ruksin päälle...

 

No onneks ihan kokoaikaa ei mieli mene tuota rataa...  Täällä on hiplattu muutamaa simenpussia kärsimättömästi , tehty piirustuksia puutarhahärpäkkeistä jaa jaa..EI NÄY LOPPUA KOSKA MÄ TOIVON LÄÄKÄRIN OLEVAN VÄÄRÄSSÄ!!

 

Siellä se penkki odottaa..eipä ole talventörröttäjiä!

 Sain niin paljon huonoja uutisia terveyden suhteen viime syksynä ettei nää lempihommatkaan kiinnostaneet tuon taivaallista!

Mutta tiedätte te mut! Ensin ryvetään ja sitten mennään päätäpahkaa! 

 Ja niinhän se on jotta ensi keväänä ja kesänä..OTETAAN KAIKKI ILO TAKAISIN!!

VIIMEKSI MINÄ......

 Tässä tulee viimeksi minä bloggaus jonka nappasin tuolta Willa lemmelle-blogista...

Tää onkin aika jännä ja koska mähän olen rehti suomalainen nainen joka on sammakoiden kuningatar ja jonka suodatin välillä on rikki ja jolla nyt välillä on asiaa ja sitten taas ei ja jonka asiat joita se ei sano pelaa pingistä pääkopassa niin katotaas mitä tuleman pitää....

 Viimeksi minä:
Ilahduin

 Kun näin mieheni sukulaisia..kaukaisia verellisesti muttei maantieteellisesti , terkkarin verikoejonossa. Vaihdettiin muutama sananen ja perinteisesti kysymykseen:mitä kuuluu vastasin valehdellen että ihan hyvää... 

mutta oli kiva nähdä :)

Nauroin

 
Tilaamani elloksen verhot poikien huoneeseen saapuivat.. Tilasin kahteen ikkunaan samanlaiset koska mieltäni on vuoden kahden ajan vaivanneet eriparia olevat verhot. No ei ole meillä verhoexperttiä tangollakaan näkynyt...

Itkin

 
Kun lääkäri sanoi minulle että harkitaan syöpälääkityksen lopetusta tuloksettomana.. ja sitä oleen itkenyt harva se päivä... EI EI EN OLE VALMIS!!!!

Suutuin

Kun olin puhunut lomasuunnitelmista eikä kukaan kommentoinut mitään.. paitsi että juu....Mua niiiiin suututtaa keskustelun olemattomuus..Mistä saisin meille smalltalkinkin konsultin?
Harmistuin

 Kun kyläkaupalla ei ollut vuohelman ruususuu huulihoidetta. Ruusumaitoa... Oli visiona lähettää ystisylläreitä.. Se olisi juuri tarpeeksi litteä lähetettäväksi kun noi postin lähetyskulut on ihan sieltä minne aurinko ei varjoja pääse tekemään! TÖRKEEN HINTASTA!!

Häkellyin

Tästä lienee niin kauan aikaa etten saa nyt mistään langan päästä kiinni...Mutta sen mä muistan kun yks..tosi vanha pappa pyysi minnuu sähkömoponsa takaritsalle...sillon mä menin sanattomaksi!

Kokeilin jotain uutta

Puhdistamon suklaasmoothieta..  

ei kyllä ollut makeeta mutta join. Nuorin poikani meinas että mä valehtelin sille..kun piti maistua suklaalle ja se maistukai liian terveelliselle...

Urheilin

 Mähän en urheile...paitsi eilen..tavallaan..kävin ulkoiluttamassa kamun kahta valkoista pikkuturria (koiria) jopa TUNNIN lenkillä!! Kauhian kauan mä viitteinkin!! No..siitä seuras sitten paha mieli koska oma Pyry oli lenkkiä vailla..pakkohan mun oli sitten sitäkin juoksuttaa.. Sanompa vaan että 2 kipaletta ehkä 10 kilon dokia ei ole MITÄÄN meiän 45 kilon pyryn rinnalla :)

Luin

 
Vessassa viherpihan extrakesä numeroa... Sormet syyhyää jo ihan ruvella..paitsi että mietin sitten puutarhatouhujen mielekkyyttä koska maksa päättää kukkia runsaammin..

Söin

 
Saarioisten lihaperunasoselaatikkoa hkn sienisalaatilla höystettynä. Ja muuten..taas tuli sormet ruvelle koska maksoin pikkasen enemmän perunoista kuin olisin maksanut jatkaessani työelämää... Mutta..eipä tullut nälkäkuolema,kiitos meiän kyliksen.

Herkuttelin

 
Salmiakki aakkosilla..koko pussi..mulla ei ole verenpaine ongelmia..mikä onkin ihme kaikkien muitten vikojen ohella :)

Ostin

Hitto juu... JDLn rautasängyn..tai siis se on vielä hakematta.. Paikkaan??? Emmä tiedä!! 
Tapasin

Kyläkaupan rouvan. Helin! Kävin siellä aamukaffeel... juoruumassa...
Päätin

 
että vessa pitää tapetoida , kotiolot kuntoon , etten kupsahda , leivon kirjansidontaan , myyn kaikki askarteluhärpäkkeet , poistan pienet vaatteet , pesen ikkunat.. tai sitten kattelen holbycityn sairaalaa pari jaksoa :) :)

Inspiroiduin

 

Pomppimaan.. trompot on loppu , hbtä on tankattu kahteen eriotteeseen..MÄ POMPIN! Ja ne pirut saa sitä kautta nousta!!

Että näin! Saat kopsailla kyssäri/tunnustuksia..

 Kevät aurinko paistelee kovan pakkasen kera.  Kesäänpäin mennään ja toivottavasti vielä syksyynkin!!

Seuraa minua Instagramissa! Käyttäjänimi: bikkenpilttuu https://instagram.com/_u/bikkenpilttuu?r=sun1