Moikka
TÄÄ EI OLE APRILLIPILA!
Kaikkihamme tiedetään että kamppailen täällä tuon niin kutsutun Ilmarin kanssa. Ensin 2009 ihan vaan ärhäkkää rintasyöpää,kainalosta kaikki imusolmukkeet pois. Päälle sytot ja säteet. Sitte piti olla taas ihan terve hamaan loppuelämään saakka. Tähän sotaan mä lähdin ihan leikiten sillä suomalaisella vahvan naisen sisulla joka meistä jokaisesta kumpuaa siinä kohtaa kun on pikkusia lapsia (4 ja 3v) että äiti ei jätä.
2012 selviskin liiiian pitkän burana syöttämisen ja muka työperäisen rasituksen syynä että luusto oli vallattu. Silloin olinkin sitten ostelemassa kuusivuotiaalle synttäriherkkuja kaupan kassalla kun soitto ja tieto levinnäisyydestä tuli. Voitte vain kuvitella millaista silmät sumeena on maksella juhlajuttuja ja vieressä on hieman hämmentynyt iloinen synttärisankari...
Autossa mä sitten sekosin. Jotenkin päästiin silmät sumeineina kotiin. Juhlat juhlittiin ja elämä taas jatkui.
Siitä sitten jatkettiin kaikenlaisilla hoitopoluilla ja erilaisilla lääkityksillä. Yksi pelitti hetken ,toinen siitä jatkoi.
Tutkimuspotilas ura loppui maksan levinnäisyyteen. JA olihan siellä keuhkoissakin jotain. No mä ajattelin silloinkin että voi vittu!!! Nyt alkaa sitten jo riittämään! Luusto oli ollut ihan kohtalaisen hiljaa eikä se mua sillai haitannut. Ajattelin että kunhan siellä pysyy eikä valtaa mun sisukaluja niin kyllä mää tässä vielä ketkutan hyvin muutaman vuoden.
Okei! Kuten asioilla yleensä on tapana kulkea ihan omia reittejään niin niin tekee Ilmarikin. Ei riittänyt luut , maksat , keuhkot vaan piti ottaaa sitten vielä aivotkin.
Ajelin tässä taannoin hesaan katsomaan isoja mukuloita. Matkalla tuli sellanen saksan lipun väreissä loistava valokaari joka ei ollut sidoksissa kumpaankaan silmään. Koska olen nainen ja hiton hyvä keksimään selityksiä ajattelin sen liittyvän syöpäiseen selkärankaan jossa ei veri pääse päähän asti. Tilanne sitten jatkui päänsäryllä ja uusilla kaarilla lauantaina kotiin ajellessa. Sunnuntai yöllä heräsin valtavaan huimaukseen vaikka olinkin makuuasennossa. En kuitenkaan ajatellut lähteä silloin viikonloppupäivystykseen koska näin sen potilaan kyykyttämispäivänä porin päivystyksessä. Tein sen sitten maanantaipäivänä. Ekaks tietty harjavaltaan koska kokemäki on nykyään terkkariasoissa aika kälynen. Päivystävä lääkäri lähetti poriin kuvattavaksi ja autolla ajokielto iski siinä kohtaa. Passatti jäi parkkikselle. No mitäs porissa? Ensin lappuluukulle , sitten joskus hoitsulle ,sitten lääkärille joka sanoi ettei pään kuvaus kuulu päivystysjuttuihin mutta kuvataan ny. No ekaks kuvattiin ilman varjoainetta ja sitten piti ootella labran ottajaa jotta saatiin lupa varjoaineelle ja taas kuvattin. Sitten hoitsua ja aulaa ja lääkäriä. Joka sitten totes mulla 5 plottia aivoissa. MUTTA koska olet valinnut hoitopaikaksi TAYSin niin mehän ei sua hoideta. Soittele huomenna sinne jatkotoimenpiteistä. Tähän kaikkeen multa meni kello 10.15-21.00...
Niin...se valinnan vapaus!
Siellä mä sitten kelataksia ootellessani tirautin muutamat silmähiet.
Voi LUAJA minkä sä saatana mulle teit!!
Sytot jäi tauolle pään hoidon ajaksi jotenka olen tässä saanut miettiä mites noi muut sisähärpäkkeet nyt sitten on tän ajan kukkinu? On ne varmasti kukkinu kun valoon päin mennään.
Takana on 10 kerran aivojen sädetykset.
Kelataksilla tässä on nyt suhattu kauvattan ja TAYSin väliä muutamana arkipäivänä. Ja kelalle annankin tässä kohtaa pelkkää plussaa matkakulukorvauksien suhteen. Tunnin päästä kun netissä olen hakemuksen tehnyt niin jo on hyväksytty ja omavastuut tuli tosi nopeeta täyteen ja sain sen hienon vapaalipun tälle vuodelle!
Tässä onkin mun sairasjutut ensimmäiseltä vuosikolmannekselta! Mun pitää askarrellapaskarella uusi kansio! Tursoo jo...
Päähän tehtiin maski joka naulittiin aina säteen ajaksi pöytään kiinni. Ekoilla kerroilla se asettui oikein kivasti..sitten kuuden pillerin aamuannos kortisoonia alkoi tehä pientä turvotusta näihin muuten niin nätteihin kasvoihin että piti asetella pikkasen istuvuusasioissa.
No mutta! Eipä ainakaan tässä pallopäässä näy ryppyjä vaikka se 47 lähestyykin :)
Hoitohenkilökunnalle annan ihan täyden kympin. Sädetys oli pikaista hommaa mutta mukavaa siellä oli poikkeilla!
Joka puolella lukee kuinka syöpä diagnoosi kasvattaa ihmistä ja kuinka se muka saa susta hyvät puolet esille ja kuinka sun elämän asenne muuttuu ja arvot heittää häränpyllyä...
Ehkä jollakin. En ole yhtään parempi ihminen enkä ole kokenut tulleeni kotona ymmärretyksi. Ehkä olen ollut liian vahva ja liian ittepäinen selviytyjä. En ole vaatinut sellaista huomiota jota olisin tarvinnut.
Mulle tulee aina ennen kuvauksien jälkeisiä lääkärikäyntejä hirmuinen tavaroiden myynti ja poisto. KOSKA mä pelkään kuollakseni lisää huonoja uutisia enkä halua jättää mun ihania sisustushärpäkkeitä seuraavalle akalle ja enkä... Koska olen ajokiellossa tunnen toisinaan jääneeni kaninloukkuun. Tekis mieli sinne ja tänne...Aina saan olla ruinaamassa ukkoa ikeaan :) No emmä aina mut olis joskus kiva :) ...Siksi mä oottelen sitä päivän postia kuin kuuta nousevaa..JOs siellä olis vaikka jotain kivaa.... No eipä juur ole.....
Mä olen materialisti. KYLLÄ ja rakastan kaikkea kaunista ympärilläni. No juu on perhekkin kaunis :) Ja nykyään se on ihan vaaleanpunainen mun silmissä!
Mites tästä eteenpäin? Edelleen yhtä tyhjäpäänä? Pitääkö alkaa mietttimään elämän todellista silmien eessä häämöttävää mustaa aukkoa? Sitä kun sinusta tulee ensin vihannes ja sitten maan tomunen?
No emmä nyt kerkeis!! Mä myyn taas jotain pikkasta ja pelkään seuraavaa verikoetta joka sanoo trompojen olevan alakanttiin. Mä pelkään seuraavaa kuvausta ja sitä mitä se lääkärille kertoo. Mä pelkään luopumista ja mä pelkään ettei ole toivoa.
Sitten taas mä kiroon kun kun mulla ei olekkaan oikean sävyistä JDL kalkkimaalia tohon kirppislöytöön. Mua ottaa päähän kun olkkarin matto ei olekkaan se just visio matto! Mua ottaa päähän kun keltaisiin käsipyyhkeisiin jotka aamulla luovat auringon on nyt jäänyt jokin raita :)
HÖ! Elämä on!! Siihen pitää vaan asennoitua sillai..blondisti!
Olen käynyt hoidoissa porissa , tyksissä , docrateksessa ja nyt tayssiss.
Kaikkea on nähty.
Ja aion vielä nähä!! Eiks je!!
Kivvaa aprillipäivää sulle!! Mä olen joskus kymmenvuotiaana IHAN OIKEESTI juonu sukkamehua kun aattelin ettei naapurin mukula ny niin höhlä ole ollut että sellasta olis viittinyt liuetella :))
ÄLÄ SÄ MEE SAMAAN LANKAAN!!
