SATEINEN SUNNUNTAI

Moikka

Sitä tuli lunta aikas kivasti mutta nyt se on jo hävinnyt lähes tyystin. Mutta kyllä siitä nautittiin. Kisut Kerttu ja Kaarina olivat viime talvena vielä niin pieniä etteivät päässeet edes ulos kun olisivat kuitenkin menneet hukkaan. Nyt oli huvittavaa katsella molempien ensilumen ensireaktioita. Aamupisulle  vartosivat molemmat oven takana ja kun se lumi pöllähtikin eteen pakenivat molemmat takaisin sisälle. Ooteltiin hetki ja uusi yritys ja äkkiä ovi kiinni kisujen livahdettua pihalle :)

  No eipä nuo siellä kauhian kauaa olleet ja takapää liukuen kilpaa sisälle. On ne vaan niin lutusia. 

Meillä ootellaan halloween bileitä. Airamilta tulikin pari tosi kivaa valosarjaa kekkereitä silmällä pitäen. Toinen haamu valosarja löysikin välittömästi paikkansa sisustavien veljesten tietokonepöydältä.

 Ei kuulemma muita valoja tarvitakkaan. Tuo kurpitsa valosarja taitaa päätyä ulos koska käyvät sekä sisä että ulkokäyttöön. 

Roosa kuukausi päättyy ihan pian. Jotain roosanauha tuotteita olenkin ostanut ja saanut. Airamin retro taskarin sain Pepiltä. Ihana sinä.

 Retroilu on mukavaa ja Roosanauhailu myös. Tänä vuonna keräykseni Rohkeus on sinussa on lähtenyt ihan kiitettävästi vauhtiin. 

Roosapäivää vietän joka päivä. Siinä se shitti kulkee mukana ja niinkuin pikkulapset , jatkaa kasvuaan...

Kävin eilen  Turkkuses Osava nainen messuilla ja oli mukavaa kun kosmetiikkaa esittelevät miehet sanoivat minun olevan hieman yli 30 vuotta!!??  No haloo! Johan sen näkee otsakulmallaankin ettei se ikäarvio ole LÄHELLÄKÄÄN totuutta! Mutta antaa heitin luulla niin että lankaan menin.

JOUTOMAAN osastolta löysin kaksi oikein ihanaa julistetta! Toisen laitoinkin jo vessaan ja toiselle pitää vielä hommata kehykset. Sitten funtsin sijoituspaikat uudelleen.

Meillä syysloma meni vähän penkin allle. Molemmat pojat saivat lomaflunssan. Nessua ja apteekin valikoimaa tuli käytettyä ihan kiitettävästi. Huomenna alkanee koulu ja pojat on kunnossa. Näinhän sen pitikin mennä?

ROOSA-NAUHA ja ROHKEUS

Moikka

Tänä vuonna Roosa-nauhan tunnusmerkkinä menee rohkeus.

Mä tuossa mietin mitä on syöpäsairaan rohkeus? Ihmisen joka on kroonisesti sairas. Jonka kehosta syöpä on vallannut suuren siivun , elintärkeitä elimiä joista se ei ikinä tule päästämään irti? Syöpäsairas joka tietää tiensä pään tulevan ihan pian..tai toivottavasti niinkuin mä nyt ajattelen ETTEI AINAKAAN ennen JOULUA... aivan liian pian.

Mitä hälle merkitsee rohkeus? Mitä se on?

Rohkeus on sitä että jaksat aamulla herätä ja nousta. Silmät ovat sytoista kuivat joten muista hieroa simmujasi ja avata ne äärettömän hitaasti. Rohkeutta on nousta pystyyn. Pään metarit aiheuttavat huippaamista joten muista nousta rauhallisesti. Rohkeus tulee esiin siinäkin kun aamulla kimotat mukuloillesi että ylös! On aamu ja kiire ja mitä syöt aamupalaksi? Olen rohkea koska pelkään lasteni inhoavan minua koska aina komennan. Olen rohkea yrittäessäni paikata tulevaisuuden puuttuvia vuosia.

Olen rohkea myöskin käydessäni kaupassa. Välillä on sentin mittainen hiuspehko , välillä kallon luut paistavat niin että kaikki tuijottavat. Olen rohkeasti oma itseni!

Olen äärimmäisen rohkea myöskin silloin kun käyn uimahallissa. Ei ole hiuksia eikä ole toista rintaa..on suuri vatsa arpi josta sitä läskiä tuhoutuneen rinnan paikalle siirrettiin.Kuinka moni taaskin tuijottaa? Mitäköhän tuo äiti lapsensa kysymykseen vastaa? Hoipperoin pitkin hallin liukkaita lattioita miettien että jos nyt kaadun : montako luuta menee poikki?

Olen rohkea myöskin silloin kun menen hoitoon. Taas minua pistetään ja se ällö piikki menee ihoni läpi. Olen kuitenkin onnekas omistaessani laskimoportin. Tarvitaan vain yksi pistos 7 sijaan mikäli suonia etsittäisiin. Saan pahoinvointilääkettä jotten halailisi vessanpyttyä seuraavaa kolmea päivää. Olen äärimmäisen rohkea tavatessani lääkärin. Olen käynyt TT-kuvassa ja odottaessani lääkärin vastaanottoa viikon on vatsassani ollut peikkoja. Yöuneni ovat menneet peffalleen..jännitys on valtava odottaessani tuloksia. Yleensä niissä on ollut pelkkäää paskaa....Niin nytkin.

Rohkeutta on vastaanoton jälkeen itsenä keräys , astuminen kelataksiin ja olla niinkuin olisi vaan. Kotona voi padot taas murtua. Poikani , 11v kyselee itkevältä äidiltä että oliko huonot uutiset? Yleensä sanon että juu , halataan ja taas mä kokoan itteni ja elämä jatkuu... Seuraavaan kertaan.

Syklitettyä elämää. Tänään kiinnostaa huomenna ei.

Mulla itellä on jännät paikat. Tällä hetkellä käytössä oleva epirubisiini saavuttaa turvallisesti annettavan määränsä. Jatko? No katotaan. Pelottava? No totta helvetissä! 

No se lääkitys vaihtuukin lennossa..

Olen usein miettynyt mitenkä hoitoa saa ja kuka ja missä päin suomea parhaiten? Lapsellisesti kuvittelin sen olevan kaikille kaikkialla yhtä hyvää. Todellisuudessa jo se minkälaisen lääkärin vastaanotolle meet ekan kerran vaikuttaa hoitopolkuusi. Vaikka pitävätkin hoitosuunnitelma palaverejaan on niissä aina joku suurisuu. Omalla kohdallani kinasteltiin osapoiston ja koko poiston välillä. Ei katsottu tarpeelliseksi geenitestiä jonka sain sitten hoitopaikan vaihdoksen myötä. Positiivisena. Olen sitä saattanut jakaa lapsillenikin. Anteeksi siitä.

Kinastelivat miksi hormoonihoito ei ollut riittävä vaan vaihdettiin sytopillereille...

Syyttäviä sormia voisi osoitella sinne sun tänne. Myös itseeni.

Moni sanoo että jaksa taistella. Tosiasia on kuitenkin se että kun tuo pirulainen on jo kehooni päässyt asettumaan ei taistelulla ole merkitystä. Tämä sota on jo hävitty. Se on eriasia kuinka kauan tässä vielä jaksetaan tavalla taikka toisella laittaa kampoihin? Kuinka paljon lääkärit haluavat minua auttaa?

Asenne on kohdillaan. Ainakin ranteessa Littlebit Desing

Lehessä oli juttua siitä kuinka paljon vuoden hoito saattaa maksaa? Mistä kela sen rahan tekee? 

Olisikohan yksilöillyillä täsmälääkkellä parantavampi teho kuin sillä kelan korvaamalta listalta valitulla? Kuka on tällä kertaa oikeutettu näillä viimeisillä määrärahoilla saamaan hoitoa?

Olet varmasti huomannut jälleen menossa olevan lokakuun ja Roosa-nauha kampanjat!

Mukana ainakin Airam ja Sinituote 

Koska muutenkin rakastan pinkkiä olen huullaantunut Retro-lamppuun ja termareihin enkä kiellä ettenkö yrittäisi siivota pinkillä mopilla useammin :)

Roosa-nauhaa voit ostaa useasta kaupasta

Tänäkin vuonna osallistun omilla kasvoillani Syöpäsäätiön Roosa-nauha keräykseen.

Tutkimuksella pääsemme taas pienen askeleen eteenpäin.

Oma keräykseni  ROHKEUS ON SINUSSA

Ole kiltti jaa ja ota osaa..