TÄTÄ KANNATTAA POHTIA!
Rintasyöpä arpalippu osui kohdalle 2009. 38 vuotiaana , 5 lapsen äitinä.
Sain rankat hoidot jotka kuluttivat yhteiskunnan varoja ehkä sellaisen 40 tonnia. Olin kipeä kuin taivas jotenka olin myöskin saikulla. Maksoin siis silläkin tavalla tuhottomasti työnantajalle sekä kelalle. Yhteiskunnalle! Tavallaan paranin ja sain terveenpaperit 2010. Olin onneni kukkuloilla. Olin pärjännyt hoitoihin nähden hyvin mitä nyt kotiin ajaessani jouduin lennosta ajamaan pientarelle ja oksensin ovenravosta. Nukuin viikon enkä oikein ottanut osaa perheen rientoihin. Silmät kuivui luomiin kiinni , kakki lähti ihan väärään suuntaan , suuhun sain rakkuloita , jalkapohjat tykkäs kyttyrää..
Onneksi oli mummu.
Se parjattua anoppikaartia edustava ruokkija :)
Olin poissa pelistä joka kolmas viikko. Riipaisi syvästi kun pienet lapseni kutsuivat minua mummuksi. Olinko siis menettänyt syövälle äitiytenikin?
Kaikkien näiden kärsimysten jälkeen saatoin suunnitella taloremppoja , uusia kuvioita , näin sieluni silmin kolmen vuoden päähän kuinka kukkapenkki kukoistaa tuossa uudessa kohdassa joka nyt kohtapian siihen pykätään.. Menin takaisin töihin ja riemuitsin.
Vuoden verran.
Sitten alkoi selkäsäryt mutta sinnittelin töissä ja epäilin välilevyn pullistumaa. Ramppasin työterveydessä ja hierojalla kunnen fysioterapeuttini sanoi että historiasi tuntien mene sinne onkologiselle!!
Se siittä terveestä sitten. lmari oli levinnyt joka puolelle ja saanut oman Kaarinansa ja sata kakaraa. NYT mä vasta kalliiksi tulinkin! Uudet hoidot , maksusitoumuksia TYKSiin , kalliita kuvauksia ja sikakalliita neulaspiikkejä ja mitä kaikkee sain..Ei ehkä 100tonnia riitä!
Kannattiko mun hoitaminen? Kannattaako se edelleenkään?
Tunne joka minut satakunnansairaanhoitopiirissä valtasi oli että EI! On jo niin levinnyt että annetaas nyt jokin ylläpitolääke ja kattellaan. Se vaan tuli omien aistimuksien mukaan. Ihminen jolle on juuri sanottu että kolme , saatat sinnitellä jopa 6..joku hullu on siinä pärjännyt kymmenenkin vuotta... Jos mä sanon sulle että laita elämäsi kuntoon sulla on aikaa kolme vuotta niin mitä sä teet? Ensin menee kuukausia kun joka käänteessä sut valtaa ajatukset mukuloista.. jos niillä on ikää 3 ja 4 vuotta niin mikä on se selittämättömien itkukohtauksien määrä jotka vaan tulee kun ei ruoka maistu , ne ilmottaa joululahjatoiveensa ja halunsa mennä uimaan. Sä et tule olemaan mukana! Lapset=punainen vaate
Onneksi yhteiskunnalle en ole lähettänyt laskuja menetetyistä perheajoista , toteutumatta jäävistä haaveista enkä unelmien murskaantumisista.
No sittenhän mä olin tutkimuspotilaana Docrateksessa ja se ei maksanut veronmaksajille mitään. Kolme vuotta vapaamatkustajana , kukkana hoitohenkilökunnan kämmenellä..Kaipaan niitä aikoja. Olin ykkönen.
Nyt näiden kaikkien jälkeen olen TAYSissa saamassa jälleen kerran hiton kallista hoitoa..
Olen tullut maksamaan ihan sairaan monta sataatuhatta tälle yhteiskunnalle. (suomen hoitoarvio 900 miljoonaa) Enkä pyydä edes anteeksi. Me syöpäläiset (ja monet muut tautiset) ollaan sairautemme aikana ottaneet vastaan monenlaisia syöpähoitoja ja sitä kautta kehoon jäänyt myrkkyjen aiheuttamia sivuvikoja. Raajat turpoavat niin ettei esim kädellä tee mitää. Kylmä ottaa leukaperiin niin ettei toviin pysty ruokaansa pureskelemaan , yleiskunnosta ei kannata edes puhua , kauppakassi painaa liikaa ettei ilman kipua saa sitä 10metriä kannaettua , annettavan hoidon lääkekatto tulee täyteen joka lasketaan sydämmesi vointia ajatellen , trompot laskee ku härän pylly , pelkäät öisiä verisuonen katkeemisia että heräätkö uniltasi tai uskallatko nostaa 10 kilon puulaatikon? Ethän tamppaa mattoja liian kovin? HB lähtee maatakietävälle radalle niin puhiset ja ähellän maitotetran korkin kanssa..Nukut ihan vääriin aikoihin.. mikä kaikki sotkee normaalin olemisen?
Olet menettänyt naiseutesi , unelmasi , tulevaisuutesi ja perheesi. Olet täynnä mömmöjä niin ettet edes kuole silloin kun syöpäläinen ilman yhteiskuntaa rasittavia hoitoja luonnollisesti kuolisi.
Jos haluat voin vaihtaa osani sinun terveyteesi.
Meitä ei hyysätä vaan hoidetaan ihan niinkuin kaikkia sairaita muutenkin. Onneksi tauti ei aiheuta ikäviä hoitajien hakkaamisoireita kuten esim: hoidettava alzheimer-sairaus jai moni muu
Niin eikä syöpä tartu!
En ole tätä sairautta tilannut miltään taholta (ebaysta olis tullut paaaljon halvemmaksi)enkä ole menettänyt yhtäkään yötä valvomiselle tullessani niin kalliiksi. Ja tiedän , kaikki me voidaan kuolla vaikka huomenna mutta kuinka mones osuus 5,5 miljoonasta mahtaa olla että sinnuun osuu?
EI KANNATA KADEHTIA
Sain tänään hoidon ja apua!!! Mun vieressä oli TAPPARAN-mies päästä varpaisiin ( mähän olen ÄSSÄT-fani vaikka suohon upottas) jonka vaimo oli opetellut kutomaan sukkaa. TAPPARA villasukkia. ONKO SUUREMPAA RAKKAUTTA?
Aloin aina (terveenä) juhannuksena hyysätä joulua jokatavalla. Nyt en enää uskalla kun en tiedä onko se ilon vai surun aikaa. Lokakuussa uskallan irrottaa jarrut ja ajatella että olen mä täällä ainakin tänä jouluna ja isotkin mukulat tulee ja hitto jos ei tule lunta jotta voitais kattella tonttujen jälkiä kaikkien muloitten kanssa , viedä saunaan ämpärissä lunta ja pelata lumisotaa :)
PS: TONTTU OVEA MEILLE EI TULE!
Nyt ei ole kuvia vaan tekstiä joka on hetken pänninyt. Pidän näistä syöpis jutuista nyt hetken taukoa ettette ihan kyllästy :)
