UA-39839136-1
Näytetään tekstit, joissa on tunniste joulu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste joulu. Näytä kaikki tekstit

perjantai 17. marraskuuta 2017

KANNATTAAKO SYÖPÄPOTILASTA HOITAA


 TÄTÄ KANNATTAA POHTIA!

Rintasyöpä arpalippu osui kohdalle 2009. 38 vuotiaana , 5 lapsen äitinä.
Sain rankat hoidot jotka kuluttivat yhteiskunnan varoja ehkä sellaisen 40 tonnia. Olin kipeä kuin taivas jotenka olin myöskin saikulla. Maksoin siis silläkin tavalla tuhottomasti työnantajalle sekä kelalle. Yhteiskunnalle! Tavallaan paranin ja sain terveenpaperit 2010. Olin onneni kukkuloilla. Olin pärjännyt hoitoihin nähden hyvin mitä nyt kotiin ajaessani jouduin lennosta ajamaan pientarelle ja oksensin ovenravosta. Nukuin viikon enkä oikein ottanut osaa perheen rientoihin. Silmät kuivui luomiin kiinni , kakki lähti ihan väärään suuntaan , suuhun sain rakkuloita , jalkapohjat tykkäs kyttyrää..
Onneksi oli mummu. 
Se parjattua anoppikaartia edustava ruokkija :) 
Olin poissa pelistä joka kolmas viikko. Riipaisi syvästi kun pienet lapseni kutsuivat minua mummuksi. Olinko siis menettänyt syövälle äitiytenikin?
Kaikkien näiden kärsimysten jälkeen  saatoin suunnitella taloremppoja , uusia kuvioita , näin sieluni silmin kolmen vuoden päähän kuinka kukkapenkki kukoistaa tuossa uudessa kohdassa joka nyt kohtapian siihen pykätään..  Menin takaisin töihin ja riemuitsin. 
Vuoden verran. 
Sitten alkoi selkäsäryt mutta sinnittelin töissä ja epäilin välilevyn pullistumaa. Ramppasin työterveydessä ja hierojalla kunnen fysioterapeuttini sanoi että historiasi tuntien mene sinne onkologiselle!!
Se siittä terveestä sitten. lmari oli levinnyt joka puolelle ja saanut oman Kaarinansa ja sata kakaraa. NYT mä vasta kalliiksi tulinkin! Uudet hoidot , maksusitoumuksia TYKSiin , kalliita kuvauksia ja sikakalliita neulaspiikkejä ja mitä kaikkee sain..Ei ehkä 100tonnia riitä!
Kannattiko mun hoitaminen? Kannattaako se edelleenkään?
Tunne joka minut satakunnansairaanhoitopiirissä valtasi oli että EI! On jo niin levinnyt että annetaas nyt jokin ylläpitolääke ja kattellaan. Se vaan tuli omien aistimuksien mukaan. Ihminen jolle on juuri sanottu että kolme , saatat sinnitellä jopa 6..joku hullu on siinä pärjännyt kymmenenkin vuotta... Jos mä sanon sulle että laita elämäsi kuntoon sulla on aikaa kolme vuotta niin mitä sä teet?  Ensin menee kuukausia kun joka käänteessä sut valtaa ajatukset mukuloista.. jos niillä on ikää 3 ja 4 vuotta niin mikä on se selittämättömien itkukohtauksien määrä jotka vaan tulee kun ei ruoka maistu , ne ilmottaa joululahjatoiveensa ja halunsa mennä uimaan. Sä et tule olemaan mukana! Lapset=punainen vaate

Onneksi yhteiskunnalle en ole lähettänyt laskuja menetetyistä perheajoista , toteutumatta jäävistä haaveista enkä unelmien murskaantumisista.
No sittenhän mä olin tutkimuspotilaana Docrateksessa ja se ei maksanut veronmaksajille mitään. Kolme vuotta vapaamatkustajana , kukkana hoitohenkilökunnan kämmenellä..Kaipaan niitä aikoja. Olin ykkönen.
Nyt näiden kaikkien jälkeen olen TAYSissa saamassa jälleen kerran hiton kallista hoitoa.. 
Olen tullut maksamaan ihan sairaan monta sataatuhatta tälle yhteiskunnalle. (suomen hoitoarvio 900 miljoonaa) Enkä pyydä edes anteeksi. Me syöpäläiset (ja monet muut tautiset) ollaan sairautemme aikana ottaneet vastaan monenlaisia syöpähoitoja ja sitä kautta kehoon jäänyt myrkkyjen aiheuttamia sivuvikoja.  Raajat turpoavat niin ettei esim kädellä tee mitää. Kylmä ottaa leukaperiin niin ettei toviin pysty ruokaansa pureskelemaan , yleiskunnosta ei kannata edes puhua , kauppakassi painaa liikaa ettei ilman kipua saa sitä 10metriä kannaettua , annettavan hoidon lääkekatto tulee täyteen joka lasketaan sydämmesi vointia ajatellen , trompot laskee ku härän pylly , pelkäät öisiä verisuonen katkeemisia että heräätkö uniltasi tai uskallatko nostaa 10 kilon puulaatikon? Ethän tamppaa mattoja liian kovin? HB lähtee maatakietävälle radalle niin puhiset ja ähellän maitotetran korkin kanssa..Nukut ihan vääriin aikoihin.. mikä kaikki sotkee normaalin olemisen?
 Olet menettänyt naiseutesi , unelmasi  , tulevaisuutesi ja perheesi. Olet täynnä mömmöjä niin ettet edes kuole silloin kun syöpäläinen ilman yhteiskuntaa rasittavia hoitoja luonnollisesti kuolisi. 
Jos haluat voin vaihtaa osani sinun terveyteesi.
Meitä ei hyysätä vaan hoidetaan ihan niinkuin kaikkia sairaita muutenkin. Onneksi tauti ei aiheuta ikäviä hoitajien hakkaamisoireita kuten esim: hoidettava alzheimer-sairaus jai moni muu
 Niin eikä syöpä tartu!
En ole tätä sairautta tilannut miltään taholta (ebaysta olis tullut paaaljon halvemmaksi)enkä ole menettänyt yhtäkään yötä valvomiselle tullessani niin kalliiksi. Ja tiedän , kaikki me voidaan kuolla vaikka huomenna mutta kuinka mones osuus 5,5 miljoonasta mahtaa olla että sinnuun osuu?

EI KANNATA KADEHTIA

Sain tänään hoidon ja apua!!! Mun vieressä oli TAPPARAN-mies päästä varpaisiin ( mähän olen ÄSSÄT-fani vaikka suohon upottas) jonka vaimo oli opetellut kutomaan sukkaa. TAPPARA villasukkia. ONKO SUUREMPAA RAKKAUTTA? 

Aloin aina (terveenä) juhannuksena hyysätä joulua jokatavalla. Nyt en enää uskalla kun en tiedä onko se ilon vai surun aikaa. Lokakuussa uskallan irrottaa jarrut ja ajatella että olen mä täällä ainakin tänä jouluna ja isotkin mukulat tulee ja hitto jos ei tule lunta jotta voitais kattella tonttujen jälkiä kaikkien muloitten kanssa , viedä saunaan ämpärissä lunta ja pelata lumisotaa :) 
PS: TONTTU OVEA MEILLE EI TULE!


Nyt ei ole kuvia vaan tekstiä joka on hetken pänninyt. Pidän näistä syöpis jutuista nyt hetken taukoa ettette ihan kyllästy :)





torstai 7. tammikuuta 2016

JOULU LÄHTI

Sinne se meni. Omasta mielestäni ehkä vuoden paras aika. Joulun aika. Vaikka kesän lapsi olenkin :) 
Kauhia hössötys ja kuinka nopsaan se onkaan ohi. Ihanaa aikaa. Melkein kaikki rakkaat muksut oli kotona. Ruokapöytä notkui ja vatsat paukkui...

Tänä vuonna alankin hehkuttamaan joulua jo itsenäisyspäivän aikaan. Saan sitten ihailla koristeita  , kultaa ja kimallusta kauemmin :)
Valoa ja tuiketta.
(Yöllä on niin mukava käydä jääkaapillakin kaikkien jouluvalojen saattelemana .))

Kuusen koristeli isot ja pienemmät muksut. Osan siipatkin olivat mukana. 
Onneksi pääsin livahtamaan keittiöön. 
En oikein osaa sanoa mikä oli se tunne joka sai silmäkulman kostumaan. Oliko se ilo nähdä muksut yhdessä? Eikä kukaan tapellut? Oliko se suuren suuri rakkauskohtaus? Vai oliko se samperin Ilmariefekti? Painajaisista pahin? Viimeinen joulu?
Taisi kuitenkin olla rakkauskohtaus! Sovitaanko niin?

 VillaSallasta,taas kerran, kotiutin uusia joulupalloja. Nyt onneksi jo ennen joulua...



 Tämä onkin vuosia sitten ystävältäni saatu kastehelmikoriste.
Se kuuluu tavalla taikka toisella luomaan sitä herkkää joulun tunnelmaa. Välillä kuusessa välillä jossakin muualla.


 Edelleen meillä on kuusessa perinteiset kynttilät. Hurjasti ihmisillä on nuo ledivalot lisääntyneet. Enkä mä sano että ne kuuseen muka sopisikaan... Kaunishan se kuusi olisi kymmenien pikkuvalojen loisteessa! Pidämme ainakin toistaiseksi perinteistä kiinni....



Aattoaamuyöllä kävin tsekkaamassa kuinka herkullinen kinkkumme jaksaa? Perinteisesti paistan sen silloin yöllä... Kaikkien muiden nukkuessa... Nyt meillä oli lähes 10 kilon tuoresuolattu kinkku. Muutama tunti siinä paistossa menikin. Teen kinkulle sinappi hunnun. Kananmunaa + sinappia sotkotan ja sivelen kaikki mahdolliset pinnat. Ripottelen aika runsaastikkin vielä korppujauhoa. Sitten "ruskistan" pinnan ja muutaman kerran sivelen paistoliemellä korppujauhot maukkaiksi. Ai että me tykätään! Eikä se kinkku viikkotolkulla riittänyt! 4 päivää ja se oli siinä!

Niin siinä yöllisellä matkallani törmäsin jo lukua ottaneeseen kuuseemme!
Oltiin tosi fiksuja kuusenhaku reissullamme. Koska kuusen paikka oli tiedossa.. Syvennys seinän ja kaapin välissä , funtseimme siellä naapurin mettän ojanpientareella että ihan hyvin tuollainen lähes täysin toispuoleinen kuusi meille käy! Koska se kerran tulee siihen nurkkaan. 
No.. Kaikki koristeetkin tuli vain toiselle puolelle... 
JA noinhan siinä sitten kävi! 
En tehnyt kuuselle mitään.. jätin sen aamutoimiin... 


 Joulu on siis meiltä jo riisuttu pois. Pakattu odottamaan ensi joulua. Näitä Airamin paperitähtiä yritin saalistaa vielä lisää alennusmyynneistä siinä onnistumatta. Rakastuin hempeän lämpimään valoon,hopeisiin ja harmaisiin sävyihin! Tuon Airamin punaisen paketin ledkynttilöillä ja paperitähdellä voitti Mirstaakkeli jonka äidillä olikin jo ledkynttilöitä. Onnea hälle. Paketti onkin jo lähtenyt matkaan ja saapunutkin perille.




Joulu muuten meni edellisjoulua paremmin. olin oikein tyytyväinen kaikkeen siihen hälinään ja lötköttelyyn. Pakkaset on häirinnyt meitä , vanhan talon asukkeja ihan kivasti. Tai no..miten senkin nyt ottaa? Tässä nakuttelen tietsikkaa pipo päässä koska tuo vauvan haiven ei paljon pääknuppia lämmitä ja olisihan se suotavaa että edes jonkunlainen ajatus pinkahtaisi tuolla aivokopassa. Pari paitaa ja lämpökerrasto paksuilla gollareilla varustettuna. Eli soffaperuna joka on pukeutunut takuuvarmasti tappaakseen erotiikan orastavan siemenen.  Hoidoissa tuli käytyä vuoden viimeisellä viikolla mutta siitä sitten hieman myöhemmin lisää..
Nyt ilmoitan vain että hengissä ollaan!!
See juu leiter :)