LUUKKU NO:3...väsynyt eukko

Ohhoh..Kello on puoli kymmenen illalla ja minä olen juuri palannut hesan reissulta. Jälleen kerran on tullut käytyä Docrateksessa  (pohjoismaiden ainoa yksityinen syöpäsairaala) saamassa suonen sisäistä solumyrkkyä. Tappakoot se Ilmari pirulaisen. Lähdin aamusella ajelemaan sen reilun 200 kilsaa kotturallani. Ei ollut liukasta toisin kuin kotimatkalla. Perille päästyäni hyppäsin petiini ja rupesin säätelemään tvn kanavia. Lääkehuoneen telkkarin suhteen toimin kuin diktaattori. Eipä kovin usein ole kukaan halunnut vaihtaa kanavia.. ollaan sen verran väsynyttä porukkaa siellä!
Ja kukapa niitä kokkiohjelmia viitteiskään kattella viittä kertaa viikon aikana?
Me ollaan kylläkin vaihdeltu omia resepteitämme sänkyjen välillä :) 
  Pikkasen tylsää ohjelmaa tulee tvstä päivisin! 

Sain esilääkettä ja muutaman pussillisen muita litkuja. Siinä tipan tipan perään tippuessa torkuin ja töllötin telkkaria. Välillä tein kauppaa kakkutukun keksi/karkki lootista joilla kerätään rahaa koulumme virkistystoimintaan. Kauppa kävikin kivasti :) Ennen kotimatkaa sain vielä uudet ajat ja luulääkkepiikin. Sitten vaan TURVALLISTA MATKAA illan hämyssä.

Päivälle tuli mittaa ja peffaan kasvoi puutuneita paiseita :) Vitsivitsi!

Dokiksesta on tullut toinen kotini..voisko sanoa että mä käyn "mökkeilemässä" siellä silloin tällöin. Kehoni "talkkarit" pitävät kohtuullisen hyvää huolta kropastani. Toistaiseksi tilanne on pysynyt ennallaan eikä panikoivaa syytä huoleen ole. Eikös se olekkin nasta juttu?

Jos mä kerro teille mitenkä sanoisin suorat sävelet ystävälleni jota riivaa eturauhas syöpä. Kun nyt pitää purkautua!

Kotimatkalla mietin presidentillistä puhettani. Alku, keskikliimaksi ja loppu. Tosiasiassa se kuulosti mieleni sopukoissa palopuheelta , jossa nyrkki heiluisi ja olkapäistä ravistelisin ja polttava katse silmiin olisi kuivattanut verkkokalvot.

Se alkaisi jotenkin näin: Kuule ystäväni:ELÄMÄ ON LIIAN KALLISARVOISTA jäädä odottelemaan jotta joku toimisi. Sä ET VOI jäädä odottelemaan sitä milloin ja mikä hoito sun tilanteessa alkaisi. 
Kuule Ystäväni,mä en ollut uskoa korviani kun kamuni kertoi löytäneensä miehen , joka vei hältä jalat alta. En uskonut sitä siksi koska sitä ihmettä olin odotellut jo abaut 20 vuotta.Olin ja olen onneni kukkuloilla teiän puolesta!  Mutta niin se vain tapahtui. Nyt kun olen teittiä kattellut EN VAAN VOI OLLA NALKUTTAMATTA! Sulla on ihana rakastava vaimo joka antais jalkansa sun vuoksesi.Huomaa se!
 Sinusta on tullut pappa. Meriitti jolle EI VOI laskea minkäänlaista hintaa...Paitsi elämä... Mietimitä kaikkea ihanaakin ihanampa sulle/teille on tapahtumassa! 
 Nyt hitto heti pakailla tilaat itelles ajan asiantuntija Timo Joensuulle ja otat vastaan sen toisen mielipiteen ja hoitosuunnitelman!! Juu mä tiedän että maksaa mutta MIKÄ ON SUN LOPPUELÄMÄÄSI VAIKUTTAVAN LOPPUELÄMÄN HINTA???

Äh! Ei tästä tule mitään. Mulla alkaa näköjään kiehumaan.Ai miksikö? No en oikein kyllä itekkään tiedä!! Liekö syynä se että olen käynyt näitä samoja juttuja läpi , hukannut pelastuksellisia tilanteita , lähettellyt lippua ja lappua , menettäyt työpaikan ja sen yhteisön , saanut laihaakin laihemman palkkapäivän , kärsinyt omasta mielestäni vääryyttä , tullut väheksytyksi lähipiirissäni ,törmännyt valtavia muureja kasvattavaan puhumattomuuteen , 

huomannut olevani kuitenkin...murtuvainen..

Ei kuulkaa ole helppoa ihmisen elämä. 
Mikä nyt sitten on luukun no:3 sanoma? Se on Pave Maijasen sanoin: PIDÄ ITSESTÄSI HUOLTA!! Ja se mitä muuta siitä biisistä saat irti!

Mä menen nyt koisimaan jollei kortisoonit kovin häiritte yöunia!

 Huomenna on tohotuksen päivä :)