Kukkuluuruu...mitä sulle kuuluu?
Voisko joku kertoa mulle miksi ihmisen pitää haalia kaiken maailman kissat ja koirat riesaksensa? Eikö sitä koskaan opi että niistä on ilon ohella myöskin vaivaa?
Meillä kotona , mun ollessa kersa..ihan vaavista tähänkin päivään asti , meillä on ollut koira/koiria. Susikoiria , sekarotuisia ja jalokoiriakin. Tai ainakin yksi. Sen nimi oli susikoira Roikki. Se oli sellainen mustavalkoinen collie.. Kaikki mun hyvät muistot ohjautuu just tuohon susikoira Roikkiin. Mutta sen minkä mä muistan varmaksi on se, kun meille tuli uusi koira..jostain haalittu sekin , ja äitin mukaan Roikki piti lopettaa uuden tieltä koska siitä tuli vanhuuttaan mustasukkainen. En muista. Mahtoiko huijata kun oli todennut kahden koiran olevan liikaa? Vanhemmat voi joskus vedättää sinisilmäisiä lapsiaan 100/nolla. Muistan vaan sen tuskan kun Roikkia ei enää ollut.
Sen jälkeen taisinkin iltaisin ruveta pelkäämään maailmanloppua. Kun ei ollut kainalokaveria..
Siinä jotain alleylle kymmenvuotiaana kun nukuin yksinäni olkkarin sohvalla ja sälekaihtimien välistä heijastui hyppiviä valopalloja.... Luulin pommikoneiden iskevän ihan just kun silmäni ummistin..
Todellisuudessa ne oli katuvalot jotka pilkistelivät verhon ravoista ja joita en kunnolla ilman silmälaseja erottanut. Yksinäisen lapsen mielikuvitus on vilkas..eikä se multa ole vieläkään hävinnyt.
Sitten aikuisiällä mulla oli miisu...se meni hukkaan..kissa siis..oli kadoksissa koko talven. Sitten yhtenä iltana se istui ikkunalaudalla ja oli lihonnut ainakin 5 kiloa!! En osannut olla huojentunut sen ylläpidosta kylmänä talvena vaan olin ihan pirun kiukkunen hälle joka kissani vei!
No miisu keikku matkassa aika monta muuttoa kunnes meni joku syksy hukkaan. Tällä kertaa kävi huonosti.
Joku ilmoitti kissasta kuraojassa , ihan meiän tienpään lähettyvillä. Sinne mä riensin 7 numeroa liian suuret saappaat jalassani , vesisateessa ja kannoin sen räjähdystä vaille olevan rakkaani kotio.
En omistanut lapiota vaan kaivoin soppakauhalla kukkapenkkiin.
Kuinka valtavaa rakkautta lemmikkiään kohtaan voikaan tuntea?
Pari viikkoa sitten vein meiän uudet kisut steriloitaviksi. Se meni loistavasti! Samalla reissulla olin aatellut viedä tuon Minttu-kisuni piikille. Hällä ikää suurinpiirtein 17..
Vähän ei ruoka pysy sisällä , kiukuttelee kun luisevaa kroppaa nostelee..mutta empäs pystynyt ja hyvä niin. Ei rakkaitaan nukuteta siksi ettei viitti paskoja nurkista kerätä. Vaikka eutanasian puolesta puhuja olenkin. Ihmiset ja eläimet. Vallanpitäjät ja potkittavat....
Eläinten kanssa on sattunut jos vaikka minkälaista kommellusta. Esimerkiksi meiän Pyry koira on toistaiseksi ainoa elävä olento joka tässä huushollissa on saanut kotiinkuljetuksen maijalla :)
Pikkukisut vaikkei ne nyt enää pikkusia olekkaan , peräti isompia kuin vanha rouva pääsivät maanantaina ulos ekaa kertaa..ihan yksinään. Kotiin tulivat ihan kiltisti. Eilen sen sijaan..Kerttu tuli ripeesti sisälle ja Kaarina jäi jonnekkin. Selvishän se minne. Meiän 11v on kovin kisujen perään ja lähti etsimään Kaarinaa pihalta. Tovin päästä ryntää sisälle nuppi vinkuen ja huutaa hädissään: Äiti! Kaarina on katolla! No mitäs mä siihen..meillä on pyörävankattoa , autotallinkattoa , leikkimökin , puumajan , terassin ja vaiks mitä kattoa!!
Eipäs! Vaan talon katolla!
Kaikista korkeimman harjan päällä....
Mistä ne aina löytääkin hassut reitit hassuihin paikkohin?
Tietty sitä olis voinu houkutella ruokapussilla..no ne oli kaikki loppu.. soittaa palokunnalle..sehän on tuossa vieressä... Mutta oman käden helppous:::
HEI! Äippä hoitaa :)
Palotikkaita puoleen väliin tiilikattoa , houkutella kisua kulkemaan harjalla oikeaan suuntaan ja kun sen katin olin saanut käden ulottuville , nappasin sen kisun kainalooni. Himputti mutta olikin vaikeeta tulla katti kainalossa alas. Enkä sitten tullutkaan koko matkaa vaan kisu lensi ilmateitä pitkin poijaan syliin. Loistavaa tiimityöskentelyä.
On muuten hassua kuinka PALJON kolme kisua syö päivän mittaan!!
Ja sitten niitä voittajia:: Anna-Marin kalenteri setti lähtee
Piijuli2. marraskuuta 2016 klo 19.51
kommentilla:
Ei
mitään sen ihmeempiä odotuksia.. Toiveena on et jos sais vähän
säästettyä ja laitettua olohuoneen kalusteet uusiks... ja joskus tulee
yllärikyläilyjä tehtyä, mut lähinnä naapureille
Kiva arvonta :)
Kiva arvonta :)
ja T'Aide sormus taasen menee:
kommentilla:
mukana arvonnassan kaunis sormus
Onnea teitille!
Osoitteita tulemaan niin saadaan matkaan :)
bikkenpilttuu@hotmail.com