SHITTIÄ SYÖPÄÄ

Moikkis

Olen usean päivän ajan suunnitellut blogipostauksia ihanista asioista , kauniista katseltavista ja blogin synttäri arvonnoista. 

No onko niitä näkynyt? EI OLE!

Miksei?

Siitä yksinkertaisesta syystä että olen horoskoopiltani leijona. Tiedän! Kukaan teistä ei olisi veikannut leijonaa ;)  Upea kullankeltainen harja ja päivänpaistattelija...

"Sydämellinen mahtailija"
Hän on avarakatseinen ihmistyyppi, innokas, suorapuheinen ja ylpeä itsestään.  Todellakin! Mihinkäs mun päivät kuluu? Sohvalla löhöilyyn , telkkarin kanavien vaihteluun , kisun kanssa puhumiseen ja lapsille kiukutteluun. Täällä ei päivisin ole ketään kelle olla suorapuheinen tai puhella eddes kiroon. Mies tule töistä ja kaikkoaa jonnekkin. Mukulat uppoutuu peleihinsä ja pitää minua typeränä komentelijana. Millä voisin sitten enää ylpeillä? En ainakaan kauniilla hiuksilla , suurilla silmillä , upeilla ripsillä. En ampiaisvyötäröllä enkä edes keholla johon kuuluu vyötärö tai kapeutuma kehossa muualla kuin kaulassa tahi nilkoissa. 

Leijonalla on kyky vakuuttaa muut omista kyvyistään ja käännyttää muut omalle kannalleen. 

Tässä mä olen edelleen hyvä! Harmi vaan että se tapahtuu huutamalla ja kiristämällä. 

Hän on esiintyjä, jolla on tarve olla esillä ja herättää kuulijoissa vastakaikua, saada palautetta ja kerätä ihailua omalla alallaan.

No niin! Voi mennä 10 päivää etten näe ketään muuta kuin oman perheen jäseniä. Heitäkin vain silloin kun on kouluun lähdön aika tai muuten vaan helvetin tylsää elämää. Eli kuulijakunta on äärimmäisen suppea..... Ihailusta emme siis voi puhua.

 Leijona osaa olla suvaitsevainen, lämpöä ja iloa levittävä ihminen. 

Mitä enemmän olen kotona sitä vähemmän suvaitsuvaisuuteni pääsee pintaan. Voin kävellä likaisten sukkien yli kolmekkin päivää miettien että kenenkä nuo kuuluu siirtää? Ja että jos ne ovat minun niin pitääkö mun aina...

 Psyykkisesti epävarma Leijona on altis liioittelemaan, vaatimaan huomionosoituksia ja nostamaan itseään jalustalle. 

Totta. Vireystasoni on SUORASTI yhteydessä siihen rakkauden määrään jota mieheni minulle esittää. Ja jollei huomaa niin tässä huushollissa ei tapahdu muuta kuin soffalla olevan kuopan syveneminen.

Ok. Faktaa vai fiktiota?

Tässä on nyt sairastettu luustoon levinnyttä rintasyöpää kohta 4 vuotta. Mitä se on mulle tehnyt ja mitä se on tehnyt parisuhteelle?

Kuolemantuomion kuuleminen saa pienessä päässä valtavat mittasuhteet. Ajatuksia sinkoilee edestakas päivästä toiseen , tapahtumasta tapahtumaan , sanoista sytämmeen. Tavallisen ihmisen on äärimmäisen vaikea kuvitella kuinka paljon itseään joutuu psyykkaamaan jottei ihan sekoaisi ja ajaisi päin sitä rekkaa... Joskus on vilahtanut mielessä...

Kauhia kiire saada satamiljoona asiaa valmiiksi ennen kuin kellot soivat. Jos perheessä on lapsi ilman töitä..pitäisi minun muuttua yrittäjksi taatakseni hälle toimeen tuolon. Jos perheessä on lapsi jolla lienee koulunkäynti ongelmia , pitäisi saada maailma pumpuloitua seuraavaksi 20 vuodeksi. Niin ja sitten tietenkin nää arkiset asiat. Istutanko kukansiemeniä jos vaikka sydän ei jaksa hoitoja ja kupsahdan kesällä? Mitä hyödyttää! Ostanko alennusmyynneistä 5 talvitakkia jos en niitä muksuille ole ensi talvena ojentamassa ensimmäisillä pakkasilla? Näin olen aina tehnyt. Ollut kaukaa viisas ja säästäväinen :)... 

On hirveän vaikea olla normaali ihminen joka elää normaalia elämää. Käy töissä , suunnittelee puutarhaa , auton vaihtoa tai ensi talven etelän matkaa....

Vuoden alusta jäin kokonaan pois töistä : eläkeläiseksi. 

Olen pannut merkille työyhteisön kaikkoamisen. En kuulu siihen enää. Työ  toi elämään merkitystä. Tuntui että olen tärkeä osa ketjua. Joskus saattoi jopa tulla kiitosta panostuksesta. No joo.... Joskus..... Jatkuvien ELÄMÄÄ YLLÄPITÄVIEN hoitojen vuoksi jouduin kuitenkin mustalle listalle. Aina löytyy selkäänpuukottajia joidenka mielestä toinen pääsee liian helpolla ja joku muu saa vaihtaa työpistettä sen tähden.. Vaihtaisin milloin vain tämän tilanteeni paskanluomiseen! Silmää räpäyttämättä!

Tai että sisaruus on vaikeaa kun tilanne on niin vaikea. Tai kun äiti toteaa voivansa paremmin kun ei ajattele lastaan.

HEI! Näistäkin pääsee yli.

Mitä Ilmarille nykyään kuuluu? Veriarvot on ihan jees, kuvissa ei näy muutoksia MUTTA merkkiaines nousee tasaiseen tahtiin jotenka jossakin se paskiainen voi hyvin ja huutaa hurraamistaan!

 Mua VITUTTAA!!

Entäs se parisuhde?

Kun ei puhuta niin ei sitä ole olemassakaan. Ja kun puhutaan VIELÄ vähemmän ei ole murheita eikä konflikteja. Sitten kun olen ylväs , palvontaa odottava leijona niin mitäs tästä sitten seuraa?

 Oravanpyörä.  

Ei kuulkaa ole helppoa.

Miten selviytyä? 

Osaksi selviytymiskeinoa voi valita muutaman coktailtikun ja pari mukia.

 Voin kertoa että tulee siivottavaa :)

Jos on tarve karjua niin antaa tulla. Vaikka se pääasia olisikin ne (omat) sukat niin souvat!

Miehen perässä voi mennä ja nalkuttaa ja valittaa vaikka se ei tuota mitään tulosta.

....lopputulos on ettei se enää rakasta.....

 

Selviytymiseen tarvitaan myöskin hieman tyhmyyttä. 

Kun heittää kauniin siniset silmälasit päähänsä ja teeskentelee kaljua blondia voi viitata kintaalla itseään kuluttaville asioille.

Voi myöskin uppoutua järjestötouhuihin.

Kerjätä jäsenetuja , suunnitella kukkaistapahtumia ja 100 munkin paistoa.

Miettiä päänsä puhki koko kesän tapahtumia , lasten ja heidän vanhempiensa osallistuttamista yhteisiin puuhiin. 

Tosin sitten täytyy taas miettiä ketä kuristaa ja kiristää talkoisiin jotta ne onnistuu...

Tai sitten voi

leipoa suolaista ja makeaa piirakkaa kirjansidonnan iltakurssille.

 Ihan vain siksi kun siltä tuntuu :)

 No mutta! Sillä piirakka kehunnalla jaksankin taas kolme viikoa :)

Voi myöskin opetella istumaan jouten kyläkaupalla , juoruta ihan kympillä , juoda kaffetta ja nauttia berliininmunkin. Ai niin.. Se vyötärö ei löydy tuolla menetelmällä....

Ohi meni ambulanssi.

Koira ulvoo pihalla.

Joku kaunis päivä se ambulanssi saattaa tulla minua noutamaan.Nestettä keuhkoissa. Sydän vajiksella. Kallon pesäke tehnyt aivoista mössöä...

Mutta te tiedätte mun.

Mä en ole se joka sanoo että luovutan.

Keksin poistuneille ja puuttuville asioille korvaavia , mulle mieluisia vastineita.