KAARINA KATOLLA JA ARVONTOJEN VOITTAJAT...

Kukkuluuruu...mitä sulle kuuluu?

Voisko joku kertoa mulle miksi ihmisen pitää haalia kaiken maailman kissat ja koirat riesaksensa? Eikö sitä koskaan opi että niistä on ilon ohella myöskin vaivaa?

Meillä kotona , mun ollessa kersa..ihan vaavista tähänkin päivään asti , meillä on ollut koira/koiria. Susikoiria , sekarotuisia ja jalokoiriakin. Tai ainakin yksi. Sen nimi oli susikoira Roikki. Se oli sellainen mustavalkoinen collie.. Kaikki mun hyvät muistot ohjautuu just tuohon susikoira Roikkiin.  Mutta sen minkä mä muistan varmaksi on se, kun meille tuli uusi koira..jostain haalittu sekin , ja äitin mukaan Roikki piti lopettaa uuden tieltä koska siitä tuli vanhuuttaan mustasukkainen. En muista. Mahtoiko huijata kun oli todennut kahden koiran olevan liikaa? Vanhemmat voi joskus vedättää sinisilmäisiä lapsiaan 100/nolla. Muistan vaan sen tuskan kun Roikkia ei enää ollut. 

Sen jälkeen taisinkin iltaisin ruveta pelkäämään maailmanloppua. Kun ei ollut kainalokaveria..

Siinä jotain alleylle kymmenvuotiaana kun nukuin yksinäni olkkarin sohvalla ja sälekaihtimien välistä heijastui hyppiviä valopalloja.... Luulin pommikoneiden iskevän ihan just kun silmäni ummistin..

Todellisuudessa ne oli katuvalot jotka pilkistelivät verhon ravoista ja joita en kunnolla ilman silmälaseja erottanut.  Yksinäisen lapsen mielikuvitus on vilkas..eikä se multa ole vieläkään hävinnyt. 

Sitten aikuisiällä mulla oli miisu...se meni hukkaan..kissa siis..oli kadoksissa koko talven. Sitten yhtenä iltana se istui ikkunalaudalla ja oli lihonnut ainakin 5 kiloa!! En osannut olla huojentunut sen ylläpidosta kylmänä talvena vaan olin ihan pirun kiukkunen hälle joka kissani vei!

No miisu keikku matkassa aika monta muuttoa kunnes meni joku syksy hukkaan. Tällä kertaa kävi huonosti.

Joku ilmoitti kissasta kuraojassa , ihan meiän tienpään lähettyvillä. Sinne mä riensin 7 numeroa liian suuret saappaat jalassani , vesisateessa ja kannoin sen räjähdystä vaille olevan rakkaani kotio.

 En omistanut lapiota vaan kaivoin soppakauhalla kukkapenkkiin.

Kuinka valtavaa rakkautta lemmikkiään kohtaan voikaan tuntea?

Pari viikkoa sitten vein meiän uudet kisut steriloitaviksi. Se meni loistavasti! Samalla reissulla olin aatellut viedä tuon Minttu-kisuni piikille. Hällä ikää suurinpiirtein 17.. 

Vähän ei ruoka pysy sisällä , kiukuttelee kun luisevaa kroppaa nostelee..mutta empäs pystynyt ja hyvä niin. Ei rakkaitaan nukuteta siksi ettei viitti paskoja nurkista kerätä. Vaikka eutanasian puolesta puhuja olenkin. Ihmiset ja eläimet. Vallanpitäjät ja potkittavat....

Eläinten kanssa on sattunut jos vaikka minkälaista kommellusta. Esimerkiksi meiän Pyry koira on toistaiseksi ainoa elävä olento joka tässä huushollissa on saanut kotiinkuljetuksen maijalla :)

Pikkukisut vaikkei ne nyt enää pikkusia olekkaan , peräti isompia kuin vanha rouva pääsivät maanantaina ulos ekaa kertaa..ihan yksinään. Kotiin tulivat ihan kiltisti. Eilen sen sijaan..Kerttu tuli ripeesti sisälle ja Kaarina jäi jonnekkin. Selvishän se minne. Meiän 11v on kovin kisujen perään ja lähti etsimään Kaarinaa pihalta. Tovin päästä ryntää sisälle nuppi vinkuen ja huutaa hädissään: Äiti! Kaarina on katolla! No mitäs mä siihen..meillä on pyörävankattoa , autotallinkattoa , leikkimökin , puumajan , terassin ja vaiks mitä kattoa!!

 Eipäs! Vaan talon katolla! 

Kaikista korkeimman harjan päällä.... 

Mistä ne aina löytääkin hassut reitit hassuihin paikkohin?

Tietty sitä olis voinu houkutella ruokapussilla..no ne oli kaikki loppu.. soittaa palokunnalle..sehän on tuossa vieressä... Mutta oman käden helppous:::

HEI! Äippä hoitaa :)

 Palotikkaita puoleen väliin tiilikattoa , houkutella kisua kulkemaan harjalla oikeaan suuntaan ja kun sen katin olin saanut käden ulottuville , nappasin sen kisun kainalooni.  Himputti mutta olikin vaikeeta tulla katti kainalossa alas. Enkä sitten tullutkaan koko matkaa vaan kisu lensi ilmateitä pitkin poijaan syliin. Loistavaa tiimityöskentelyä.

On muuten hassua kuinka PALJON kolme kisua syö päivän mittaan!!

Ja sitten niitä voittajia:: Anna-Marin kalenteri setti lähtee 

Piijuli2. marraskuuta 2016 klo 19.51

kommentilla:

Ei mitään sen ihmeempiä odotuksia.. Toiveena on et jos sais vähän säästettyä ja laitettua olohuoneen kalusteet uusiks... ja joskus tulee yllärikyläilyjä tehtyä, mut lähinnä naapureille
Kiva arvonta :) 

ja T'Aide sormus taasen menee:

kaija10. marraskuuta 2016 klo 19.59

kommentilla:

mukana arvonnassan kaunis sormus

 Onnea teitille!

Osoitteita tulemaan niin saadaan matkaan :)

bikkenpilttuu@hotmail.com

SYVISTÄ VESISTÄ

Moikka

Tahaton blogitauko on ollut koko kesän...toivottavasti en ole menettänyt jokaista , tärkeää , erilailla rakasta lukijaa...

Päivästä tulee ilta , illasta uusi päivä , siitä taas meni viikko ja kohta menikin jo kuukausi , , , jopa neljä....

Ei jaksa vaikka hieman kiinnostaisikin.... mikään...kaikki....

Olen elänyt ehkä surkeimman ja laiskimman ja surullisemman kesän koko elämässäni. Miksikö? Empäs tiiä. Tai tiedän. Tunnistan. Surullisuuden. Riittämättömyyden. Kaikonneen ilon. Jaksamattomuuden.

 Tärkein usein lausumani sana lienee ollut pitäisi. Pitäisi herätä aamulla. Pitäisi halata lapsiaan. Pitäisi viedä roskis ulos. Pitäisi pyyhkiä keittiönpöytää. Pitäisi. Pitäisi. Pitäisi ja pitäisi..no jos huomenna sitten....

Vaikean kesästä on tehnyt myöskin tuo Ilmari-syöpäni. Markkerit ovat olleet nousussa ja kuvittelen sen luuraavaan mitä viheliäimmissä piilopaikoissaan... Se saa minut hulluksi. Yritän puhua siitä kotona..muttei kukaan kuuntele. Tai jos kuuntelee , ei vaivaudu vastaamaan. Lienee siis turhanpäiväistä mutinaa.. 

En edelleenkään ole oppinut elämään sen perkeleen kanssa.  En vaikka se on rytmittänyt elämäni säännöllisesti kohta kolme vuotta.

Magneettikuvaa odottelen jossa toivottavasti näkyy vain rasvainen maksa..tai joku pirun kikkare..Se riivaa ja säryttää. Saa mustan enkelin olkapäällä tirskumaan riemusta. 

Yhtään masentunutta , vedotonta kesääni ei ole auttanut surkea hemoglobiinikaan. 87 pojoa ei oikein riitä virtapiikkeihin. 

Jotain piti tehdä. 

Olen huutanut kotona ja vähän vieraissakin että nyt NYT on aika! MINÄ OLEN VIELÄ TÄÄLLÄ!! Olen jopa paiskonut astioita , heittänyt sapuskan lautaselta roskiin ihan vaan ilmottaakseni että MINÄ OLEN TÄÄLLÄ!

 Olen syönyt niin paljon rautaa että kakkakin on ihan mustaa..on se kumma jos ei ala Bikken kinttu nousemaan ylämäkeä hieman taajempaan tahtiin... 

Mua muuten nyt vähän itkettää... ei surullisen ohi lipuneen kesän tähden vaan ilon ja niinkin höpsön asian tähden kuin joriinien juurakoiden... Niitä olen käynyt kukkapenkin vieressä katsomassa ja miettinyt tuota PITÄISI kaivaa ne ylös operaatiota. TÄNÄÄN sen tein.

Entisessä elämässäni jouduin olemaan vahva. Vahva nainen yötäpäivää. Nykyisessä elämässäni annoin itseni olla hetken heikko. Se nainen. Tai miksiköhän naispuolista olentoa pitäisi tänäpäivänä kutsua etten vaan loukkaisi omaa yksilövapauttani?

 Huomasin kuitenkin että heikot sortuu sorron tiellä eikä kukaan tule sinua sieltä ylös nostamaan. Eikä tarvitsekkaan. Pääsen kyllä itekkin.

 Lienee sukurasite tuo omituinen luonne. 

Onko sitten pakko vaipua pohjamutiin välillä jotta löytää itsensä? Löytää sen voimavaran joka joskus oli paras kaveri? Vissiin. 

En nyt lähde tätä analysoimaan tän enempää... joskus turha ylenpalttinen märehtiminen ei vie sähköaitaa pidemmälle.

Mitä tulee blogiin ja tänne kirjoittamiseen..koko kansan luettavaksi ja siellä partaan naureskeltavaksi niin siitä sitten vaan. Uskallan myöntää olevani kuolevainen. Välillä ihan helvetin huono äiti , kodinhengetär ja vaimo.  

Taisin reputtaa sen "täydellisen" supermarjo koulun , en ainakaan stipendiä ole saanut :)

 

Äitinä olo saakin välillä pieniä muistutuksia.. Sitä luulee ettei lapset niin kovin asioita syvällisesti mieti..sitten pompahtaa koulutehtävä jota on ajankuluksi hieman muunneltu..

Herättää ajatuksia muttei aina kanavia niiden purkamiseksi.

Mun pienessä päässä tapahtuu kuitenkin niin paljon enemmän kuin monenkaan muun , vaikken sitä aina hoksaiskaan , eikä se ole paha asia ollenkaan. Jos siellä jotakin liikkuu on se ilmeisen hyvä merkki siitä ettei kallon pesäke ole turruttanut ihan kaikkea harmaata massaa.... Niin ja hei! JOULU ON TULOSSA!!! Laitoinkin tänään joulupaketin kustin matkaan joulunvihaajalle :)

Meille on tullut kesän aikana kaksi uutta kisua... Kerttu ja Kaarina 

Heistä lisää myöhemmin. Kiitos kun sain avautua.

MINTUN KULHOT

On se vaan mukavaa kun kotona lemmikkejä :)  JA niille tietty haluaa kaikkea hyvää ja KIVAA!!!! KIPAN PAJALTA  halusin Mintulle pari ruokakuppia. JA tietenkin VALKOISIA!! JA kyllä se Kipa osas mulle tai siis Mintulle tehdä JUUR OIKEAN laiset kupit!!  Nyt kun meillä on koira..tarvittais pari lisää.. Hyvin on Pyry pitänyt kissankin ruokakupit tyhjinä!!

KIITOS KIPA!!! NÄÄ ON SUPERHYPER OOSSOM UPEAT!!

SOPII PITÄÄ ESILLÄ ;))))