UA-39839136-1

keskiviikko 30. marraskuuta 2016

KAARINA KATOLLA JA ARVONTOJEN VOITTAJAT...

Kukkuluuruu...mitä sulle kuuluu?
Voisko joku kertoa mulle miksi ihmisen pitää haalia kaiken maailman kissat ja koirat riesaksensa? Eikö sitä koskaan opi että niistä on ilon ohella myöskin vaivaa?
Meillä kotona , mun ollessa kersa..ihan vaavista tähänkin päivään asti , meillä on ollut koira/koiria. Susikoiria , sekarotuisia ja jalokoiriakin. Tai ainakin yksi. Sen nimi oli susikoira Roikki. Se oli sellainen mustavalkoinen collie.. Kaikki mun hyvät muistot ohjautuu just tuohon susikoira Roikkiin.  Mutta sen minkä mä muistan varmaksi on se, kun meille tuli uusi koira..jostain haalittu sekin , ja äitin mukaan Roikki piti lopettaa uuden tieltä koska siitä tuli vanhuuttaan mustasukkainen. En muista. Mahtoiko huijata kun oli todennut kahden koiran olevan liikaa? Vanhemmat voi joskus vedättää sinisilmäisiä lapsiaan 100/nolla. Muistan vaan sen tuskan kun Roikkia ei enää ollut. 
Sen jälkeen taisinkin iltaisin ruveta pelkäämään maailmanloppua. Kun ei ollut kainalokaveria..
Siinä jotain alleylle kymmenvuotiaana kun nukuin yksinäni olkkarin sohvalla ja sälekaihtimien välistä heijastui hyppiviä valopalloja.... Luulin pommikoneiden iskevän ihan just kun silmäni ummistin..
Todellisuudessa ne oli katuvalot jotka pilkistelivät verhon ravoista ja joita en kunnolla ilman silmälaseja erottanut.  Yksinäisen lapsen mielikuvitus on vilkas..eikä se multa ole vieläkään hävinnyt. 
Sitten aikuisiällä mulla oli miisu...se meni hukkaan..kissa siis..oli kadoksissa koko talven. Sitten yhtenä iltana se istui ikkunalaudalla ja oli lihonnut ainakin 5 kiloa!! En osannut olla huojentunut sen ylläpidosta kylmänä talvena vaan olin ihan pirun kiukkunen hälle joka kissani vei!
No miisu keikku matkassa aika monta muuttoa kunnes meni joku syksy hukkaan. Tällä kertaa kävi huonosti.
Joku ilmoitti kissasta kuraojassa , ihan meiän tienpään lähettyvillä. Sinne mä riensin 7 numeroa liian suuret saappaat jalassani , vesisateessa ja kannoin sen räjähdystä vaille olevan rakkaani kotio.
 En omistanut lapiota vaan kaivoin soppakauhalla kukkapenkkiin.
Kuinka valtavaa rakkautta lemmikkiään kohtaan voikaan tuntea?



Pari viikkoa sitten vein meiän uudet kisut steriloitaviksi. Se meni loistavasti! Samalla reissulla olin aatellut viedä tuon Minttu-kisuni piikille. Hällä ikää suurinpiirtein 17.. 



Vähän ei ruoka pysy sisällä , kiukuttelee kun luisevaa kroppaa nostelee..mutta empäs pystynyt ja hyvä niin. Ei rakkaitaan nukuteta siksi ettei viitti paskoja nurkista kerätä. Vaikka eutanasian puolesta puhuja olenkin. Ihmiset ja eläimet. Vallanpitäjät ja potkittavat....

Eläinten kanssa on sattunut jos vaikka minkälaista kommellusta. Esimerkiksi meiän Pyry koira on toistaiseksi ainoa elävä olento joka tässä huushollissa on saanut kotiinkuljetuksen maijalla :)








Pikkukisut vaikkei ne nyt enää pikkusia olekkaan , peräti isompia kuin vanha rouva pääsivät maanantaina ulos ekaa kertaa..ihan yksinään. Kotiin tulivat ihan kiltisti. Eilen sen sijaan..Kerttu tuli ripeesti sisälle ja Kaarina jäi jonnekkin. Selvishän se minne. Meiän 11v on kovin kisujen perään ja lähti etsimään Kaarinaa pihalta. Tovin päästä ryntää sisälle nuppi vinkuen ja huutaa hädissään: Äiti! Kaarina on katolla! No mitäs mä siihen..meillä on pyörävankattoa , autotallinkattoa , leikkimökin , puumajan , terassin ja vaiks mitä kattoa!!
 Eipäs! Vaan talon katolla! 
Kaikista korkeimman harjan päällä.... 
Mistä ne aina löytääkin hassut reitit hassuihin paikkohin?
Tietty sitä olis voinu houkutella ruokapussilla..no ne oli kaikki loppu.. soittaa palokunnalle..sehän on tuossa vieressä... Mutta oman käden helppous:::
HEI! Äippä hoitaa :)



 Palotikkaita puoleen väliin tiilikattoa , houkutella kisua kulkemaan harjalla oikeaan suuntaan ja kun sen katin olin saanut käden ulottuville , nappasin sen kisun kainalooni.  Himputti mutta olikin vaikeeta tulla katti kainalossa alas. Enkä sitten tullutkaan koko matkaa vaan kisu lensi ilmateitä pitkin poijaan syliin. Loistavaa tiimityöskentelyä.

On muuten hassua kuinka PALJON kolme kisua syö päivän mittaan!!


Ja sitten niitä voittajia:: Anna-Marin kalenteri setti lähtee 
kommentilla:
Ei mitään sen ihmeempiä odotuksia.. Toiveena on et jos sais vähän säästettyä ja laitettua olohuoneen kalusteet uusiks... ja joskus tulee yllärikyläilyjä tehtyä, mut lähinnä naapureille
Kiva arvonta :) 

ja T'Aide sormus taasen menee:
kommentilla:
mukana arvonnassan kaunis sormus
 Onnea teitille!
Osoitteita tulemaan niin saadaan matkaan :)
bikkenpilttuu@hotmail.com

6 kommenttia:

  1. Koti tuntuisikin kovin autiolta jos ei olisi yhtään lemmikkieläintä. On se vaan niin mukava tulla kotiin, kun tietää että siellä joku odottaa =)

    VastaaPoista
  2. Onnea voittajille!
    Kiva postaus. Meillä on tossa pihalla sellainen vanha sauna. Sen takaa on joskus kaadettu iso koivu, joka oli niin paksu, ettei saatu ihan tyvestä poikki. Näin ollen kanto on sellanen 1 1/2 metrinen. Kun Taavi ja Leevi käyvät aamulla isännän kanssa hakemassa lehden(laatikolle matkaa sellainen 30 metriä pihatietä+20 lisää tietä pitkin) niin takaisin tullessa Taavi aina ryntäilee ja välillä tulee saunan katon kautta. Kannon vastakkaisella puolella on vähän rinnettä, niin sinne katolta sitten hyppää. Kutsutaankin Taavia parkouraajaksi, niin vikkelä poika se on loikkimaan.
    Kyllä noista elukoista kuitenkin on ennemmän plusmerkkejä kuin miinuksia, vaikka on monasti tullut itsellekin mieleen, että miksi tähän lankaan on mennyt. Isännälle olen sanonut jo vuosia sitten, että katsoo mun perään, etten yhtään elukkaa tänne enää haali. Mutta sittempä olikin sen idea, että Taavikin meille tuli. Parantumatonta sakkia....

    VastaaPoista
  3. Olipa sydäntälämmittävä ja nauruhermoja kutkuttava postaus! Ihan tuli sopivasti mieleen,että mitähän sulle kuuluu. Oon lueskellu juttujas ennenkin,oon vaan niin huono kommentoimaan. Noi luojanluomat järkkää kyllä kaikenlaista mukavaa ja ei niin mukavaa ajanvietettä. Kouraisi sydämestä tuo kertomuksesi kissastasi ja Roikista. Mulle kävi lapsuudessa samantapainen juttu. Mä olin saanut sekarotuisen Pepi koiran,upean näköisen keskikokoisen koiran,en edes muista mistä,olin alle kouluikäinen. Pepi oli juoksuhihnassa(semmonen vaijerijuttu)ja haukkui erityisesti yhtä miestä(silloli aina puku päällä,outo "hiippari" minusta) aina,kun se paineli fillarilla ohi.Pepi pääsi jotenkin irti ja oli tarttunu sitä tyyppiä housunlahkeesta .Ja niin oli koira,mun rakkain ystäväni lähteny,vissiin koirien taivaaseen. Äitini ei koskaan eläessään suostunut kertomaan,miten Pepille kävi. Ja sitten sain Ringon,pienen munsterinseisojan 14kesäsenä. Ja niin anto äiti sillekkin lähtöpassit syystä mitä en jaksa kertoo. Että en ole katkera mutta näitä juttuja en vaan voi koskaan hyväksyä. No nyt on seropi Väinö,Vironpoika,joka haukkua lotkottaa,mutta jos emäntä on vähän hermoheikko,niin on kyl koiruuskin :)

    VastaaPoista
  4. Voi mikä postaus - ja voi mitä kisuja; nyt meni yksi lady ihan sekaisin;)
    Hyvää ja onnellista uutta vuotta sinulle, Bikke <3

    VastaaPoista
  5. Itsellä 4 kisua (ja yksi enkeli-kisu , jonka sairaus vei vain 8v, 10.10.16 hänellä oli viimeinen päivä, suru on edelleenkin kova, nyyh ) Muistan kun lapsena mummulassa sain oman kissan , kun tuolloinhan ei kissojen leikkaamisesta ollut tietoakaan...ja sitä murheen määrää kun kissani jäi auton alle. Sitä ei pieni lapsi tahtonut uskoa :( Itselläni on 2 maatiaista Mikki ja Lucy (joka on samannäköinen kilppari tyttö kuin sinulla) ja sisarukset (Norjalaisia Metsäkissoja) Fanny ja Eden. Ilman kissojani olisin varmaan aikoinaan hyppinyt pitkin seiniä, kun tuli ero ja meni työpaikkakin. Kissoilta saa niin pyyteetöntä rakkautta ja huomaavat jos olet allapäin , niin lohduttajia riittää <3 <3 Sanoo kuka mitä sanoo mutta rakastan "karvalapsiani" todella paljon ja ystävänikin sen tietävät ;) Kyllä elämä olisi tyhjää ilman kissoja/eläimiä.
    Kaikkea hyvää sinulle/perheellesi ja tietysti eläimille :)

    VastaaPoista
  6. Onnea voittajille. Se koru on ihana ja kalenteri myös. Kalenteri oli pakko hommata itsellenikin Westiltä .
    Kerroit konmarittaneesi askartelutarvikkeet. Onko sulla myyntiin asti jotain Kortti juttuja?
    Tai koruiluun? Kiinnostaa!
    Lemmikit.. Se on niin totta, kuinka paljon sattuu silloin,kun aika on hyvästellä. Riesaa... opetamme vessanpöntölle kahta kissaa ja siinä on puuhaa. "Ei, et voi pissata siihen...". Ja kaikkien riesojen jälkeenkin, kuten sanoit, rakastamme heitä paljon.
    Mukavaa päivää sinulle .


    VastaaPoista

Ilahdun pienistäkin sanoistasi :)