PITIKS MUN SYÖDÄ KOKO PELLILLINEN?

 KOTIPULLA!! Voittaako mikään sitä lapsuuden muistikuvaa kun tulet koulusta posket punoittaen kotiin ja äippä on leiponut pullaa? Juuri paistetun pullan tuoksua ei voita mikään... Eikös kiinteistövälittäjän lyömätön ohje olekkin täyttää huoneisto leivotun pullan tai ainakin mikrotetun tuoksulla? 

Pullan tuoksu vetoaa niihin onnellisen perheen , täydellisen idyllin mielikuviin aivoissamme... Lämmintä pullaa ja kylmää maitoa.. Niin ja kuulkaas: ihan peijuunin maukasta on halkaistu korvapuusti jonka sisään on tungettu edamjuustoa!
Olen kotoa muuttaessani ottanut mukaani essun. Punaruudullisen leivonta essun. Siihen latautuu onnellisia hetkiä... Kangaskappaleeseen, joka on roikui keittiössäni ehkä sen 30 vuotta mutten ole käyttänyt kuin pari kertaa.. Jotenkin on vaan pakko pitää katse/tunneyhteys merkittäviin pikkuseikkoihin.

Niinhän se on.. mutta nyt tätä ihanaa lapsuuden mielikuvaa sotkee kuvitelma että äiti lyö näpeille ja sanoo: EI SAA OTTAA! Meille tulee vieraita!
Varoitus ei ole ollut turha... Tunnustan pureskelleni ihanan pyöreistä voisilmäpullista vain ne silmät.... Onneksi meillä on aina ollut ahneita koiria joille todistuskappaleet on voinut syöttää....

Joskus siis minäkin leivon pullaa... Nykyään laiskanlaisesti. Pullanpyöritys kertoja on harvoin ja käytän Myllärin kotipulla-ainesta. Lisää vain vesi ja hiiva. Voi mua.. Pullataikinan teko ei ole mitään rakettitiedettä , enkä siihen ole reseptiä käyttänyt sitten täytettyäni 7 vuotta. Olen loistava MUSTATUNTUU leipuri. Mutta palatakseni tuohon Mylläriin sen verran että miksi pitäisi kaikki tehdä vaikeimman kautta? Kaupasta pussi kouraan ja hiiva. Sitten vähän vettä pohjalle ja se on siinä. Murotaikinoita en ole enää vuosiin tehnyt itse. Kaupan pakasteallas pelastaa minut siltä. JA nopeuttaa prosessia hurjasti.

 Pongasin CINNAMON ROLL reseptin. Taikinan tein Mylläristä. Väliin heittelin voita , intiaanisokeria ja kanelia. Reilusti kanelia koska itse (omahyväistä) pidän sen mausta ja eikös se jonkunlaiseksi lemmenrohdoksikin luokitella :)

 Tuosta pussillisesta jauhosekoitusta sain pyöriteltyä pellilisen verran rullia.

 Päälle tuli kuorrute joka oli tehty tomusokerin ,vaniljasokerin, voin , maustamattoman tuorejuuston sekä lämpimän maidon seoksesta. Jälleen kerran mustatuntuu määrillä. Kuorrutin paistetut pullat pellillä jotenka seos sai valua mahdollisiin rakoihin.

 Tarjolle laitoin kuitenkin yksittäisiä palasia. Aarikan KEISARINNA tarjoiluvati sopi tuohon vallan mainiosti. EN siis syönyt kaikkea yksin... Mutta julmetun monta palaa kuitenkin!

 Ja NUPPU maljakkoon löysin penkistäni muutaman ruusun...

Yhteenveto: Ollakseni "rakastetumpi" äiti , leivon pullaa useammin. JOTTA minussa olisi ENEMMÄN rakastettavaa , leivon CINNAMON ROLSSEJA useammin :))