UA-39839136-1

torstai 17. syyskuuta 2015

MIKÄ PARISUHDETTA PIRISTÄÄ?

 HAH! Sen kun aina tietäisi! Jotenkin vaan miesten ja naisten ajatukset (ajatteleeko mies?parisuhdetta?) ei kulje samalla asfalttitiellä. Välillä ollaan niin IN LOVE ja sitten ihan sama vaikka soffalla nukkuisit... Se kylmä kausi on oikeesti aika raskasta. Kun ei pysty olemaan analysoimatta ja miettimättä ja pohdiskelematta toisen sanoja tai tekoja. Esim:miksi se tänään sanoi koiralle huomenta ennenkuin rakkaalle vaimolleen? MITÄ MITÄ nyt on tapahtunut! Mä ainakin sorrun liikaa funtsimaan sitä mikä tota ukkoa taas vaivaa! 
Meillä oli aikojen alussa ihan oikea suullinen sopimus: Mies tulee minun kanssani HABITARE messuille niin ja puutarhamessuille niin minä sitten vastavuoroisesti hänen kanssaan KORJAAMOmessuille!! Vuoroin perään kuljimme toistemme tukena.. HÖH! Suunnilleen pari metriä takana , näyttäen erittäin kiinnostuneelta..milloin jakoavaimesta tai kukkasipulista :)

Aika monta vuotta me sitä vuoroin seurana messuilua jaksettiinkin mutta sitten.. mikäs siihen mahtoi tulla? ILMARI pirulainen ja yleinen väsymys....

Asiaan saatiin ihan pikkiriikkinen korjaus Huittisisa. Vannetukun rekka poikkesi pelttarilla ja sinne me sitten viinipullon perässä suhautettiin.




 Siellä tuo ukko-kulta sitten hiplasi ja kopeloi kaikkia tasapainotuskoneita ja renkaanvaihto härpäkkeitä ja henkilöauton nostureita... Haaveili..

Jotenkin mulla oli sellainen ... mitäs mä täs nyt.. HAA ESITE!!..Hmm... juu'u..MIELENKIINTOISTA!

 

 Kai tuota reissua voisi sanoa parisuhteen hoidoksi.. Sainhan minäkin ruokaa Leon Cafeessa..  Välillä on vaikeaa katsoa samaan suuntaan ja varsinkin jos ite on väsy ja elämäänsä kyllästynyt ja kun se elämäkin on niin ketun rajallinen ettei siihen saa mahtumaan pelkästään onnellisia hetkiä...
Tästä on hyvä jatkaa :)








Sisältää piilomainontaa eikä ole maksettu postaus :)!

16 kommenttia:

  1. Mä käyn tätini kanssa "akkojen messut" eli puutarha ja kädentaito. Kokemusta muutamalta kerralta, että miestä on sinne turha viedä perässä roikkumaan "joko lähdetään". Mutta silti lähden mielelläni myös miehen mukaan hänen pyytäessään minua erämessuille ja venemessuille. mä saisin aikani kulumaan varmaan ihan missä vaan messuilla :D Niin ja käytiihän me yhdessätuumin asuntomessuilla miehen kanssa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On niitä naisten reissuja ja miesten juttuja :) Kädentaidoille en kyllä edes ehdottaisikaan yhdessä menoa .) Eikä siellä pahemmin miehiä näykkään.. Ihme :) Asuntomessut jäikin nyt käymättä... Ehkä ensi vuonna... Siellä on NIIN vähän shoppailtavaakin...

      Poista
  2. Hmmmm. Nyt tarttee varoa sanojansa, koska meinasin ekaks kirjoittaa tähän, että mää niin itse kaipaisin sellasia kylmiä kausia välillä :). Sais olla möllöttää sohvalla erakkona vaan, eikä tarvis ees puhua mitään toiselle. (No en kyllä ihan aina jaksa puhua muutenkaan). Mutta pahoin pelkään, että nyt kun ajattelen, että se olis kivaa vaihtelua, niin voipi olla, että sitä sit kumminkin olis ihan totaalisen hätääntynyt, että mikä tolle nyt tuli ja miksen yhtäkkiä kelpaa ja onks sillä nyt joku toinen (vaikka välillä oon sanonutkin, että vois olla ihan hyvä, jos hällä olis parikin vaimoa :D). Mutta siis juu. Kotiaiheisille messuille en ota mukaan, vaikka aina on valmiina ku partiopoika lähtemään joka paikkaan. Ei koskaan ole häiriöks, vaan voi istua kahvilla ja katella ihmisiä tuntitolkulla, mutta silti mulla on aina sellanen tunne, että tarttis vähän niinku kiirehtiä, ettei toinen tylsisty. Mistään "miesmäisistä" jutuista ukko ei onneks ole edes kiinnostunut. Siis niinkuin autoista tai koneista tai jostain. Mutta jos on jotkut urheiluaiheiset messut , niin sinne mennään ihan mieluusti yhdessä.

    Mutta ihanan sopuisa toi viimeinen kuva :). Ja kyllä pullo viiniä useimmiten auttaa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaapa aikas ihanalta tuo teitin höpöttely/seuralais suhde :) . Joskus ihan itteekin alkaa naurattamaan että tänään on hyvä näin ja kun houmenna on samalla lailla niin se ei enää olekkaan hyvä.. On niin vaikeaa olla nuorallakävelijä joka ei tipu vaikka tornado iskee. Asioita voisi analysoida IHAN JÄRKEVÄSTIKKIN muttei se aina luonaa :) Messuilut on mukavia ja raskaitakin reissuja ja vaikka sitä toisen seuraa kaipaakin niin taas saisi jättää miettimättä tykkääkö se toinen. Koska kyllä meillä ainakin sanotaa molemmin puolin että KOTIO :) Muksaa viikonloppua golfmestarille!!

      Poista
    2. Kiitos samoin :). Olkeehan sovussa. Sillai sopivasti :). Ja jos ei muuten, niin sit puutarhaan pakoon ja hulluna kuokkimaan..

      Poista
    3. "miksi se tänään sanoi koiralle huomenta ennenkuin rakkaalle vaimolleen? MITÄ MITÄ nyt on tapahtunut!" ai hitsit että mä tykkään näistä sun teksteistäsi, aina saa ääneen nauraa! Oot ihan huipputyyppi!

      Poista
  3. Ihan alkumetreillä luki, ettei miehiä ymmärrä.. Juurikin niin. Siksi olenkin jättänyt omaan arvoonsa koko miesväen. riittää, kun on poika-ihanuus ja kissa-miehet. Muuta en kaipaa. :D
    No mutta varmasti loppupelissä antoisa retki, kun piristäähän se tollanen miehiä. Peukku sulle, sisukkaalle naiselle

    VastaaPoista
  4. Aivan ihastuttava postaus ♥ Meillä kuviot menneet aika lailla samaan tyyliin =D messuillessa. Itse olen kova pohtimaan miehen jokaista käännettä ja mielessäni anlysoimaan...miten monesti sitten olen peiliin katsonut ja nauranut itselleni, miten tulkinta on mennyt pieleen... ja kiittänyt mielessäni etten ole sanaista arkkuani ruvennut aukomaan ;) Iloa viikonloppuusi ♥

    VastaaPoista
  5. Jaa-a minäkin ihan pysähdyin miettimään noita vuosikymenien takaisia kylmiä ja lämpimiä kausia, nyt tuo kaikki on ollut ohi jo 9 vuotta, kun mies siirtyi tuonne ylös minua odottamaan, mutta sitä ennen, 50 yhteistä vuotta, siihen kyllä mahtui ilmaa jos toistakin.Oli lämmintä ja oli kylmää, mutta yli aina päästiin ja eteenpäin paineltiin. Ei meidän ajatusmaailma ollut kovinkaan yhtenäinen. Vahva yhteenkuuluvaisuus useinkin pelasti silloin, kun teki mieli heittää kaikki menemään. Näin kului nuo vuodet ja vietiin päätökseen, kunnes jne.

    VastaaPoista
  6. Kuulostaa tutulle nuo lämpötilan vaihtelut;)

    VastaaPoista
  7. Sydämessä läikähti tämä postaus. Elämä on arvaamatonta ja hyvin aikein kun mennään avioliittoon ei sitä siinä kohden romantiikan huuruissa ymmärrä mitä kaikkea kiusaa se elämä sinne eteen laittaa. Sitten huomaa että toinen on siinä vastoinkäymisissä, tuulessa ja tuiskeessa ja kestää meikäläistä, niin on se jättihyvä tunne. se rakas siinä vieressä. <3 Hyviä parisuhdehetkiä teille. <3

    VastaaPoista
  8. Moi !44--vuoden avioliitovuoden kokemuksella voin sanoa,että mies ja nainen ei koskaan täysin ymmärrä toisiaan ,mutta sen ei ole niin väliäkään kunhan hyväksyy kumpikin toisensa erilaisuudesta huolimatta.Arkipäivien harmaus,elämän tuiskuissa ja tuulissa eteenpäin meneminen koettelee parisuhdetta ,kun siinä jaksaa,antaa arvoa niille hyville hetkille elämän varrella ja kiittää rinnalla kulkemisesta.ja rakkaudesta ,jolla sitten taas jaksaa vastaanottaa elämän haasteet jatkossa.Ps. mitä siitäkin tulisi jos kuljettais aina kylki kyljessä sydämmen kuvat silmissä .minä tykkään pohtia sitä mikä miestä vaivaa ,ei tule aika pitkäksi.tosin miestä tulee vähän sääli kun naisen ymmärtäminen on työläämpää,kun toisinpäin.Ei aina tartte katsella samaan suuntaan riittää kun vähän vilkuilee.Onnelliset hetket kunniaan .joskus on ihanaa istua vierekkäin kuunnella sateen ropinaa ja olla ihan hiljaa.tämän mieskin osaa.,puhumattakaan naisesta. Kiitos Birgit kauniista ajatuksista.t. Marjatta

    VastaaPoista
  9. Siis yksi juttu, mistä voin olla iloinen! Minun mieheni nimittäin tulee IHAN MIHIN VAAN messuille mun kaa. Istuu tai kulkee perässä tai lähimaastossa, kantaa ostokset - ihan kiltisti. EIKÄ OTA vastavuoroisesti mua mukaan mihinkään omille messuilleen. Takuuvarmasti nauttii siellä ilman mua.

    Pakko kirjoittaa tuosta vastavuoroisuudesta vähän eri juttu. Meillä minä saan määrätä sisällä ja hän ulkona. Viime aikoina huomaan tasapainon horjuvan vahvasti. Pakkaa tulemaan mun reviirille.

    VastaaPoista
  10. Sitähän se on.. kylmiä kausia välillä... Pitää vaan purra hammasta ja muistaa, ett aina se on ohi mennyt. Ja ei, miesten kanssa ei voi ajatella aivoilla, pitää vaan antaa mennä =D

    VastaaPoista

Ilahdun pienistäkin sanoistasi :)