VIIKONLOPUN JUTTUJA

Moikkis!

Kameran kuvansiirto piuha on hukassa mikä sinänsä on kyllä ihmeitten ihme!! Kaikki jotka mun oikeesti tuntee tietää että survon tavaroita lähimpään laatikkoon,ämpäriin , pyykkikoriin. Napsin nyt luurilla viikonlopun aikaan saannoksista. 

                                       

OLEN ONNEKAS

Mietittekö koskaan kuinka onnekkaita ootte? Tuntuuko teistä että olette siunattuja? Näkyykö joka puolella minne vain älyää katsoa positiivisia merkkejä? Onko elämäänne tupsahtanut asioita , tapahtumia , ihmisä joista voitte olla vilpittömästi onnellisia? Näkyykö aurinko vaikka sataa rakeita ja salamoi?

 Toimin huomenna Modelife laukkukutsujen emäntänä. Se touhuhan tarkoittaa sitä että huusholli pitää olla tiptop ( jaa meillä vai?) , pöytä notkuu paakkelsia (riisikakkuja) kukkapenkit kukoistaa (kuivuneita kränyjä).

Nii just. En oo kerenny korvianikaan lotkauttamaan niille.

Saatiin päähämme maalata yks hyllykkö autotallista. Se tuotiin sisälle. JAA minne? Tungettiin se pikkupoikain huoneeseen. ENKÄ valehtele jos sanon 12 tuntia menneen siihen järjestelyyn mikä yhestä vaivaisesta hyllystä seuras. KAIKKI huonekalut muutti paikkaansa. Purettiin ja ruuvvattiin. Erotettiin ja liitettiin. HUH! HUH! mikä homma. Ruokaakaan ehtiny tekemään ennenku ilta seittämän maissa.

 Ensimmäinen syvällinen otsikon mukainen tapahtuma:

 MUTTA pelastus saapui yllättävältä taholta. Tommi karas sisälle huutaen:ÄITI! ÄITI! Kato mitä se sun ystävä toi! Mitä? Pehmeitä , lämpimiä , herkullisen tuoksuvia sämpylöitä. Nii mistä nää tuli?  No se sillä vihreellä autolla. Tuu kattoon. Siellähän se miun ystäväni reilun kolmenkymmenen vuoden ajalta. Oli poikennut äidillään ja saanut lähetyksen mukaansa. En nyt kerro kuinka monta söin mutta muutaman :)

Lähettiin siitä sitten hetkenpäästä anopin 70v kaffeelle ja pyydettiin "juhliin" mukaan ystäväpariskuntakin.Me rouvat syötiin lähes kaksinkäsin mansikkakakkua jutustelun lomassa. Kuka sitä ruokaa edes tarvitsee? Helposti menee nälkä ohi mansukaakullakin.

Anopille vietiin lahjaksi edesmenneen veljensä tekemä kaappi hieman entrattuna.

Erittäin onnistunut kyläily kaikinpuolin.

Toinen syvällinen otsikon mukainen tapahtuma:

Tuossa taannoin kävimme tallinnan reissulla juuri tämän samaisen ystäväpariskunnan kanssa. Olin ihaillut heillä enkeli taulua. Etsittiinkin jotakin vastaavaa tallinan turuilta. Tuloksetta. Heillä olikin minulle Voittekste uskoo että silmissäni on jokin vesivahinko meneillään!!Jo ny o!

Heillä olikin minulle ylläri. Punaisesta kääreestä. Oma enkeli taulu.

Oli jäänyt ajatuksen hiukkasena pyörimään. Mies kultaajamestari Harri oli kehystänyt Sinikka Hautamäen teoksen. Ihan vaan mulle. KIITOS! Ootte huippuja :)

Joskus kattelen antiikki/taide ohjelmia ja mietin niitä abstrakkeja juttuja ja muita sudin vetoja. Ihan vaan silläkin että mitä ihmettä ne niissä tauluissa näkee? Kaikkia edes omalle seinälle vois laittaakkaan.

Mutta nää Sinikan taulut.

Tämä taulu

Valkeuden ja synkkyyden taistelu.

 Häilyvä raja. Hukkunut raja.

Puhuttelee

Ymmärrän taiston.Ei kuitenkaan hyvän ja pahan taisto. Vaan jonkin ylemmän.

 

 Voisin tuijottaa tuota tuntikausia. Löydän aina jotakin uutta.

Mietin paikkaa minne sijoittaisin tämän. Ensin ajattelin että makkariin. Rauhan tyyssijaan.Sitten mun lamppuni  sourastaan sai sellaisen virtapiikin että HUH! HUH! Olkkarissahan on tuo teksti.

Se on siinä.

 

POST NUBILA PHOEBUS

PILVEN JÄLKEEN AURINGONPAISTE

OLEN ONNEKAS

OLEN SIUNATTU

Illan päätteeksi poikani juoksi kaulaani halailemaan .Kiitti parhaasta päivästä. Oma kiva huone ja vielä saunapäiväkin

ILMARISTA ja ARVONNAN VOITTAJA

Taas on mennyt tovi ettenkö ole käynyt blogistaniassa. Kaikenlaista kesäistä kiirusta sateista huolimatta. Arvonta on siis päättynyt. Osanottajia oli valtaisasti. Tosin minua kuitenkin pikkasen jurppii tuo lukijaksi ryhtyminen. Just arvonnan ajan ollaan kirjoilla jotta saa enempi arpoja ja sitten kaikotaan. Tyhmää.No tällä kertaa arvontapoika oli salamaakin nopeampi ja nosti lipukkeista :PUTTI 92

Hällä kävikin miljonäärin tsäkä. Yhdellä arvalla pääset tekemään itelles limua :)Ystävällisesti laittanet osoitetietoja bikkenpilttuu@hotmail.com niin saadaan härpäke matkaan.

Mitäs Ilmarista sitten? Viimeviikolla oli kuvaus jonka tuloksena kaikki ennallaan. Tilanne siis stabiili. Verikokeet oli ok. Suoni ei vaan enää oikein tykkää pistelystä. Vuotaa ilman painesidettä. Hoidon sain torstaina. Sivuvaikutukset tulleet inan miedompana mutta kestäneet pitempään. Mukavaa on se että uutena kestosivuhaittana on jalkapohjaan ehkä vähän molempiinkin iskenyt neuropatia. Googletin enkä ollut niin onnellinen loppuhokemasta.Tuntuu kuin jalan alla olisi sukka makkaralla. Sitten olen aristanut kinttuani astuessa niin että viime keskiviikkona se naksahti. Sitten vähän etenin hitaasti. Ehkä lähes kontaten. Juhannus oli siis pulkassa. Mutta näillä mennään.Joskus tulee sellaisia tuntemuksia että nyt riittää. Tää eukko ei jaksa enempää. Mutta luajan kiitos ne ajatukset menee ohi muutaman pahimman päivän jälkeen.

Kyllä saan psyykata itteeni välillä ihan vimmatusti! Toi helkutin vesisadekkin vaan jaksaa ja jaksaa.. Mistä sitä oikein tulee??

 Kivvaa kessää meille :))

KUKKAIS HÄRPÄKKEITÄ

Moikka

Tyttären Medianomi valmistujaisia vietettiin eilen. Sää olikin loistava. Vähän pelättiin viikon kestäneen epävakaan ilmaston puolesta lauantain keliä. Rakkaita vieraita oli mukavasti. Oikein onnistuneet juhlat. Pullavan tanssivat korvapuustit ovat tyttären kädenjälkeä.

Ite perjantaina leivoskelin sisällä. Tytär istutteli pienessä tihkusateessa kukkia jotka haimme Prehtin puutarhalta. Tässä muutamia kuvia aikaansaannoksistaan

Tähän on tarkoitus tulla perkolahärpäke

 Äitini kättenjälkiä. Kanahäkkyrä globelijoille

Tämmöstä meillä!

UASHMAMA

Tuossa taannoin kerroin käyneeni Kirstulan vanhassa puodissa.

Sehän on sellainen paikka josta ei pihalle pääse ilman ostosnyssykkää. Tosin mikäs se mieltä paremmin nostattaisi kuin pikkuinen shoppailu?

No kuiteskin. Silloin käteeni jäi näitä UASHMAMA pussukoita.

 

 UASHMAMA! Feels like Leather, Wash like Fabric , Made of Paper!! Paperista tehtyjä säilytys pussukoita. Saa pestä hellästi. On paperia ja tuntuu ja näyttää ihan nahalta!! Mulla on valkoinen sekä musta keittiön pöydällä. Toisessa patonkia (oli) ja toisessa tuoreita (oli) yrttejä. TYKKÄÄN: Kivaa kontrastia sisustukseen. Nyt kun toinen vessa on laitettu uuteen uskoon luulen siis pelkäämpä että pussukat saavat sieltä uuden kodin. 

 Tämä isompi versio jossa on kantokahvatkin sai kunnia tehtävän toimia rakkaimpien tekstiileideni säilytyspussukkana.

 Kait noihin vois laittaa lehtiä , klapeja , likaisia sukkia..No sillon jos olis likapyykillä ei ehkä olis olkkarin nurkassa... Legoillekkin poijaat meinas viedä. Siihen tuli kyllä stoppi.

Joskus minusta tuntuu että olen sellainen tavaranrakastaja! Näkyykö se? Ihan hirveetä olis jos meille tunkeis himohamstraajan parantaja saati organisoija tai muu siisteilijä! Pakenisin johonkin.. Uashmama pusiin :) Sieltä ei osais mua hakea! 

Ihanaa kesäpäivää sulle rakas lukijani :))