Moikka
Tänään on ollut hyvä päivä. Vaikka räpäskää on tullutkin olen aikas tyytyväinen siihen mitä tänään on tapahtunut tai mitä päätöksiä olen tehnyt. Aamu alkoi aalla..juu ja jatkui aalla :)
Aamulla siis käytiin viemässä kirpparille tavaraa ja paljon konttiin. Lähettelin postia ja sainkin ihanaa ruusuista Laveraa..Siivoilin ja tilailin kelataksit loppuviikkoa varten. Vähän kyllä veikkaan ettei perjantaina ole hoitopäivää koska jos äkkiä laskisin että 25 pikkumustelmaa on tupsahtanut jostain on se merkkinä huonoista trompoarvoista ja se voipi estää perjantain hoidon vaikka muuten voin kyllä hyvin.
Pääsin eroon punaisista plyysheistä viemälle ne kauppiaalle. Tein hyvää ruokaa jota ennen kävimme oppimiskeskustelussa josta tuli hyvä mieli. Pienen pienet pikkuseikat nostattavat mieltä kun ei kurkottele täyden kympin oppilaita. Olen iloinen jokaisesta edistymisestä joka muksuin suunnalta tulee. Yksi on kotona ja
toinen poika läks mieskamunsa kanssa jonnekkin salaiseen juttuun josta saatan kuulla sitten myöhemmin... Ukkelilla on pihahommia.
Jokin tässä päivässä kuitenkin itkettää.
VAPAAEHTOISUUS.
Olen poistanut itseltäni kaiken ylimääräisen vapaaehtoistouhun. Järjestöjutut..koulun jutut...
Miksi? Väsyin. Kait.
Tässä on nyt mennyt vuosi ja vähän minnuu jurppii olla tekemättä tahi paremmin sanottuna sotkeutumatta :) mihinkään asioihin. Taitaa mennä niin että uusi vuosi ja uudet kujeet. Palaan aktiiviksi jonnekkin (väkisin jolleivat muuten huoli)mutten kuitenkaan minkäänsortin kuoroon!
Miksi?
Koska tunnen voivani itsekkin silloin hyvin.
Havuseppeleiden tekoa olivat maatalousnaiset organisoineet viimeviikolle. Meitä oli lähes 30 naista , miestä ja muutama mukelokin tekemässä seppeleitä kirkkomme sankarihaudoille. Kaikki 86 lienee kasassa.
Saimme poikani kanssa hyvän mielen.
Miksi vapaaehtoisia on niin vähän? Mistä heitä saisi lisää? Mikä motivoi?
Olen lukenut facebookissa joka ikinen päivä Brother Christmaksen päivityksiä tippa linssissä miettien mikä tätä yhteiskuntaa vaivaa jos tälläisen tahon pitää tehä asioita jotka kuuluisivat ainakin minun mielestäni hyvinvointivaltion tehtäviin. Kyse ei ole suurista summista valtion budjetissa mutta niin merkittävistä jutuista jotka saavat perheet jaksamaan ja sairaat / köyhät tai muuten vaan jyrän alle jääneet ihmiset taas ylös suosta. Olen myöskin miettinyt sitä miksi ihminen jolla jo on vähän rahaa , on itse vakavasti sairas tai vaikka suurperheen jäsen antaa omistaan. Ostanko itselleni sielunrauhaa laittamalla BRn tilille pikkasen rahaa ja kuvittelen että nyt joku lapsi saa heseruokaa?
En osta.
Ajattelen että kun nyt ryhdyn kuukausilahjoittajaksi se minun antamani pieni eläkeroponen on alku jollekkin suurelle , osa jonkun iloa.. ja sittenkun sitä rahaa ei enää tipu kuukausittain olen kuollut.
That´s it.
Siihen asti tuikkikoon tähdet omilla paikoillaan.
Maailmassa on paljon nälkää näkeviä ja avuntarvitsijoita mutten voi auttaa kaikkia. Sillä ei ole väliä onko nyt Suomen juhlavuosi ja mä olen siksi fiiliksissä , ei , sillä on väliä että omistaan pitää pitää huoli.
TÄSTÄ pääset tutustumaan Brother Christmaksen nettisivustoon. Löydät sieltä sivut joissa kerrotaan heidän työstään , lahjoituksen tilinumerot , keräysluvan ja kaikkea muuta.
TÄSTÄ pääset heidän facebook sivuilleen.
Vaikka nimi viittaa jouluun ei tämä ole pelkästään joulun aikainen juttu vaan läpi vuoden jatkuvaa auttamista ja ilon jakamista.
Lähde sinäkin mukaan hyvään edes joskus
LOOV JUU
Terkuin BIKKE
Hyvä postaus! Itse yritän aina antaa edes jotakin mutta ei sitä repeä joka paikkaan eikä voi edes. Ja tuo mistä kerrot tuntuu hyvälle ryhmälle. Joka vuosi valitsen kaksi sieltä Suomesta jota avustan pienellä summalla, joskus koko vuoden ja tässä on se toinen nyt sitten. Kiitos! Vapaaehtoisuus on kateissa,monet hakevat vain hyötyä itselleen, rahallista tai muuta hyötyä. Ne harvat jotka jaksavat auttaa pyyteettömsti ovat oman Itsenäisyyspäivän juhlansa ansainneet, mutta onko sitä tarjolla?? Ihanaa oli lukea kuulumisia ja tätä tekstiä. Pienet asiat ovat ne tärkeät asiat! :)
VastaaPoistaPienet asiat :) Kiva jos valitset BCn. Ostan keräyskuusiin joululahjoja ja annan patoihin. Näen painajaisia nälkäisistä lapsista... Terkkuloi sinne
PoistaPienistä asioista syntyy suuria,itse olen Helsinki Mission toiminnassa kuukausilahjoittajana ja mulla on vanhukset ja nuoret ähellä sydäntä.Minä ajattelen myös,on hyvä että löytyy vapaaehtoisia auttajia ja lahjoittajia,mutta ei heidän varaansa voi rakentaa .kyllä pitäisi saada työtä ja tarpeeksi palkkaa että itse pystyisi perheestä ia itsestä huolehtimaanja jos ei niin yhteieskunnan on huolehdittava heistä.
VastaaPoistaOikeassa olet. Jokaisen täytyisi tulla toimeen omillaan. Suomessa on aikas suuret palkkaeot.. Saisipa itsekkin päättää 150% eläkekorotuksen..
PoistaMyöskin seuraan brother christmastia ja tippa linssissä <3 Usein mietin, miten voisin enemmän auttaa <3
VastaaPoistaNiin koskettavia tarinoita..joskus ihan pienestä kiinni ilot..
PoistaBikke olet super <3 Me lahjoitamme sydänyhdistykselle ja sotaveteraaneille rahaa, kun johonkin ne kohteet pitää valita ja nämä kaksi on sydämen asialla. Hopelle olemme sitten lahjoittaneet lasten vaatteita, leluja, polkupyörää jne. <3
VastaaPoistaPaljon haleja sinne ja niin hieno tuo havuseppelejuttu <3
Hope on hyvä suunta muiden lisäksi. Mukava kuulla että vielä apuja löytyy muillekkin ihmisille..kyllä se oma napa siellä mukana tulee :)
Poista