Moikka
Tänään on ollut hyvä päivä. Vaikka räpäskää on tullutkin olen aikas tyytyväinen siihen mitä tänään on tapahtunut tai mitä päätöksiä olen tehnyt. Aamu alkoi aalla..juu ja jatkui aalla :)
Aamulla siis käytiin viemässä kirpparille tavaraa ja paljon konttiin. Lähettelin postia ja sainkin ihanaa ruusuista Laveraa..Siivoilin ja tilailin kelataksit loppuviikkoa varten. Vähän kyllä veikkaan ettei perjantaina ole hoitopäivää koska jos äkkiä laskisin että 25 pikkumustelmaa on tupsahtanut jostain on se merkkinä huonoista trompoarvoista ja se voipi estää perjantain hoidon vaikka muuten voin kyllä hyvin.
Pääsin eroon punaisista plyysheistä viemälle ne kauppiaalle. Tein hyvää ruokaa jota ennen kävimme oppimiskeskustelussa josta tuli hyvä mieli. Pienen pienet pikkuseikat nostattavat mieltä kun ei kurkottele täyden kympin oppilaita. Olen iloinen jokaisesta edistymisestä joka muksuin suunnalta tulee. Yksi on kotona ja
toinen poika läks mieskamunsa kanssa jonnekkin salaiseen juttuun josta saatan kuulla sitten myöhemmin... Ukkelilla on pihahommia.
Jokin tässä päivässä kuitenkin itkettää.
VAPAAEHTOISUUS.
Olen poistanut itseltäni kaiken ylimääräisen vapaaehtoistouhun. Järjestöjutut..koulun jutut...
Miksi? Väsyin. Kait.
Tässä on nyt mennyt vuosi ja vähän minnuu jurppii olla tekemättä tahi paremmin sanottuna sotkeutumatta :) mihinkään asioihin. Taitaa mennä niin että uusi vuosi ja uudet kujeet. Palaan aktiiviksi jonnekkin (väkisin jolleivat muuten huoli)mutten kuitenkaan minkäänsortin kuoroon!
Miksi?
Koska tunnen voivani itsekkin silloin hyvin.
Havuseppeleiden tekoa olivat maatalousnaiset organisoineet viimeviikolle. Meitä oli lähes 30 naista , miestä ja muutama mukelokin tekemässä seppeleitä kirkkomme sankarihaudoille. Kaikki 86 lienee kasassa.
Saimme poikani kanssa hyvän mielen.
Miksi vapaaehtoisia on niin vähän? Mistä heitä saisi lisää? Mikä motivoi?
Olen lukenut facebookissa joka ikinen päivä Brother Christmaksen päivityksiä tippa linssissä miettien mikä tätä yhteiskuntaa vaivaa jos tälläisen tahon pitää tehä asioita jotka kuuluisivat ainakin minun mielestäni hyvinvointivaltion tehtäviin. Kyse ei ole suurista summista valtion budjetissa mutta niin merkittävistä jutuista jotka saavat perheet jaksamaan ja sairaat / köyhät tai muuten vaan jyrän alle jääneet ihmiset taas ylös suosta. Olen myöskin miettinyt sitä miksi ihminen jolla jo on vähän rahaa , on itse vakavasti sairas tai vaikka suurperheen jäsen antaa omistaan. Ostanko itselleni sielunrauhaa laittamalla BRn tilille pikkasen rahaa ja kuvittelen että nyt joku lapsi saa heseruokaa?
En osta.
Ajattelen että kun nyt ryhdyn kuukausilahjoittajaksi se minun antamani pieni eläkeroponen on alku jollekkin suurelle , osa jonkun iloa.. ja sittenkun sitä rahaa ei enää tipu kuukausittain olen kuollut.
That´s it.
Siihen asti tuikkikoon tähdet omilla paikoillaan.
Maailmassa on paljon nälkää näkeviä ja avuntarvitsijoita mutten voi auttaa kaikkia. Sillä ei ole väliä onko nyt Suomen juhlavuosi ja mä olen siksi fiiliksissä , ei , sillä on väliä että omistaan pitää pitää huoli.
TÄSTÄ pääset tutustumaan Brother Christmaksen nettisivustoon. Löydät sieltä sivut joissa kerrotaan heidän työstään , lahjoituksen tilinumerot , keräysluvan ja kaikkea muuta.
TÄSTÄ pääset heidän facebook sivuilleen.
Vaikka nimi viittaa jouluun ei tämä ole pelkästään joulun aikainen juttu vaan läpi vuoden jatkuvaa auttamista ja ilon jakamista.
Lähde sinäkin mukaan hyvään edes joskus
LOOV JUU
Terkuin BIKKE
