UA-39839136-1

keskiviikko 1. heinäkuuta 2015

TOISEN ROMU on TOISEN AARRE

Aina kun joku kuolee , läheinen  , omainen tai muuten vaan sukulainen on siinä vainajan asumuksen plokkaamisessa pieni hommansa. Tai joskus vähän isompi. Aina ei kaikki lapset edes tule juttuun keskenään. Tai sitten perintö on jo jaettu lempilapsen kanssa.
Todella harvoin olen kuullut jotta perinnönjaot olisi menneet hyvin. Sulassa sovussa. Kuka osti mummelille imurin niin väkisin haluaa sen sitten takaisin. Tai kuka sai perinnöksi Myrna-sarjaa muttei eukkonsa tykkää siitä lainkaan. Näitä tarinoita riittää joka suvussa. Siksi olisikin ihan kiva jos kuolleen jäämistöstä löytyisi :LUSIKOIDEN JAKO LISTA!
Tälläinen lista helpottaisi perikunnan toimia ja rajoittaisi tappeluita materiasta. Tosin sittenhän voisi miettiä miksi se äiti nyt Kikalle juuri tuon Mariskoolin halusi jättää? Olisi antanut tuon sinisen kun niitä on muutenkin 4!
 Kova on kasvatusvastuu jottei niin pääsisi käymään.

Ite olin ajatellut mennä arkkukurssille ja veistellä itelleni 4-hegen arkun. Minä ja mun tilpehöörit! Kivessä lukisi: Tässä lepää Bikke ja sen 170 kiloa JDL, IbLaursen ja Greengate härpäkkeitä.
No vitsi,vitsi.

Tää tais nyt lähteä lapasesta..

Tässä mulla on kapsäkki joka on täynnä palkintolusikoita.
Miehen eno oli kova poika ammuskelemaan ja napsimaan ammuskisoista palkintosijoja.


Isompaa ja pienempää lusikkaa. Näille ei heti siivouksessa löytynyt paikkaa enkä mä kehdannut huudella että TÄNNE! Onneks nää nyt kuitenkin päätyi meille.
Toistaiseksi nämä aarteet asuttavat tuota matkista. Kovasti olen niille uusiokäyttöä miettinnyt. Ideoita?
Koruiksi olisi ihan huippista saattaa muutamia.Onkin vaikeaa päättää mitä näistä tehdä. Osasta siis. Jotakin pitää jättää muistoksi edellisestä sukupolvesta... Onhan näillä tunne arvoa , minullekkin , vaikken kyseistä henkilöä tainnut koskaan tavatakkaan...


 Eikö olekkin kaunis!


 Kultasepänliike Kairikin on jo lopettanut vuosia , vuosia sitten..
Tässä kirjoitellessani mietin kuinka vähän..vai olenko OLLENKAAN..kertonut tarinoita lapsilleni heidän isoisovanhemmistaan? Kuten sitä jotta KUN MINÄ OLIN LAPSI..äiti ja isä lähti lappiin lakkasadoille, jättivät he meidät 3 mukulaansa mummulaan.. Muistaakseni viikoksi. Mummu oli jämpti mummu . Syömiseksi oli mannapuuroa. Pihalle pääsi vasta sitten kun lautanen oli tyhjä. Koska olin vanhin ja tietty isoin JOUDUIN syömään sen mitä kattilaan oli jäänyt. Katselin siis keittiön ikkunasta kun muut paino pihalla ja mä vedin itku kurkussa sitä mannapuurooo.. Meni monta vuotta jotta söin seuraavan kerran. Ja isona plikkana keittelin samaa puuroa työkseni :)
Tai jos mummulassa (pappalassa) tuli räkä poskelle.. Täytyi paperi kääntää jottei turhaan paperia haaskattu.. 
Itseasiassa mulla ei montaa juttua olekkaan jaettavaksi mun mukeloille..


Nyt kun kirjoittelen näitä blogejani niin ei tarvitse muistella tapahtumia. Tullee vaan tänne bittimaailmaan lueskelemaan että mitäs hulluuksia se olikaan tehnyt :)

17 kommenttia:

  1. Olen nähnt lusikkakoruja ja ne ovat kauniita. Tuo matkalaukkukin on aarre.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Molemmat ovat aarteita.. eikä tuossa matkiksessa vielä kaikkia lusikoita ollut :) VArjelen niitä!

      Poista
  2. Uijui, noistahan saa kätevämpi ihminen vaikka mitä aikaan. ^^ Lusikkakorut nyt ainakin on superkauniita. Tee jotain puutarhahärpäkkeitäkin niistä! ;)
    On se kumma että aina siitä perinnöstä pitää tapella, varsinkin rahasta. Fiksuista ihmisistä tulee ihan pöllöjä siinä samassa, kun pesänjako alkaa... :(


    P.S. Nyt kun sanoit, kyllä, mäkin haluan tulla haudatuksi helmieni kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on! Keksin niille jotakin käyttöä tai ainakin upotan jäätelöön :)

      Juu ja pahimmassa tapauksessa ei perinnönjaon jälkeen tykätä toisista enää ollenkaan!

      Poista
  3. Moi Birgi! Olen samaa mieltä,että toisen romu on toisen aarre.Kyllä on hyvä lapsille kertoa vahän isovanhemmista ja heidän elämästään,muistan,kun äiti kertoi meille Karjalasta (,josta hän oli tullut evakkoon,) minä olisin kunnellut vaikkka kuinka kauan niitä tarinoita.Kultasepänliike Kairi kuulostaa tutulta, varmaan meille oli jotain sieltä ostettu luuultavammin kellot.Lusikat ovat kauniita ja kun olet taitava kaikkea tekemään,keksit tehdä varmaan niistä jotain kaunista. Ja perinnönjaosta olen samaa mieltä,että voi siellä pienestäkin lihava riita tulla.mutta tykkäisin kyllä olla mukana jotain vanhaa perikunnan jäämistöä selvittämässä ja katsella kaikkea kaunista mitä ihmiset ovat säilyttäneet ja miettiä millaisia tarinoita esineet voisivat kertoa käyttäjistään.Vähemmän kyllä omille lapsille on tullut tarinoita mummoista ja papoista ja heidän elämästään kerrottua,mutta jotain sentään.Kapsäkki on hieno.Maailmassa on paljon kauniita esineitä .niitä aarteita. Pidetään huolta, että perinne säilyy .terv. Marjatta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei sitä nuorena ymmärrä kuunnella niitä tarinoita sillä mielellä kuin vanhempana kuuntelisi. Kuvia on onneksi jäjellä.. Kodit ovat asukkaansa näköisiä ja tavarat sen mukaisia..niiden mukana voi antaa mielikuvituksen lentää...
      Pidetään huolta! Terkkuja!!

      Poista
  4. Ihania romuaarteita! Tekisin pieniin kehyksiin esim mustalla sametilla taustan ja kiinnittäisin lusikoita ja eikun seinälle. Liisa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nii just!! Tätähän mä hainkin :) IDEOITA!! Kiitti!

      Poista
  5. Naulakkokoukuiksi, lampunvarjostin, mobile, piirongin vetimeksi, taimitarhaan merkiksi, verhoksi....
    ihana aarre<3

    VastaaPoista
  6. Mä ajattelin taivutella meidän muutamat palkintolusikat serviettirenkaiksi....
    terkuin Päivi

    VastaaPoista
  7. Noista lusikoista saisi aivan ihanan naulakon taivuttelemalla lusikat koukuiksi ja kiinnittämällä kauniisti patinoituneeseen tai uusvanhaan lautaan. Aivan ihana toi matkalaukkukin. Saivat varmasti hyvän kodin telitä.

    Olet niin oikeassa tuossa perinnönjakoasiassa. Aina löytyy niitä "kaikki mulle" -tyyppejä, vaikka ei oikeasti niillä perintötavaroilla mitään tekisikään. Isotätini oli tehnyt listan koruistaan - mitä halusi jättää kellekin. Oli kyllä helpottava asia perinnönjakotilaisuudessa. Muuten olisi kyllä jälkipolvia ajatellen helpottavaa, jos sitä tavaraa ei olisi kauheasti kertynyt tai sitä olisi jaettu jo elämän ehtoopuolelle käännyttäessä.

    VastaaPoista

Ilahdun pienistäkin sanoistasi :)