KUN LAPSI MEINAA HUKKUA

Tarinahan lähtee siitä kun minä ja kolme poikaa lähdettiin Pitkäjärvelle uimaan. Tosielämässä pojat ui ja minä röhnötin. Hiekkarannalla ei meidän saapuessa kovinkaan montaa ihmistä ollut. Luulivat varmaankin Pitkis leirin vielä jatkuvan. Kyllähän sinne sitten jo  kello 14 aikaan alkoi väkeä valumaan. Vanhempaa ja pienempää. Poijaat olivat hyppineet laiturilta veteen jo mielestäni ihan tarpeeksi monta tuntia jotenka kolmen huitteilla menin heitä komentelemaan kotiinlähtöön. Arvatahan sen saattaa ettei yhtään innokasta ollut kuuloetäisyydellä. Poikani päätti vielä hypätä yhden kerran ennen kotiin lähtöä. Se sopi minullekkin. 

 Siinä laiturilla kun oli väkeä,muutti hän hyppy suuntaansa ihan pikkaisen. Katselin rannalla kädet puuskassa kun otti vauhtia ja hyppäsi. Veteen molskahti. Tuli pintaan. Vajosi pinnan alle. Tuli pintaan. Huitoi käsillään. Meni pinnan alle. Tuli jälleen pitemmän ajan päästä ja ulisi. Tajusin tilanteen ettei hän pääsekkään sieltä omin avuin pois. Otin tunikani taskusta auton avaimen ja laitoin sen laiturille samalla kun potkasin kengät jalastani ja sukelsin. Siellä oli vastassa vettä haukkonut poika jonka sydän hakkasi rinnassa kuin rumpalipoika marssilla. Kohdassa johonka hän hyppäsi ei edes omat jalkanikaan yltäneet pohjaan. Rauhoitellen lasta ohjasin hänet laiturin reunaan killumaan ja hivuttauduimme lähemmäs rantaa. Käskin toista poikaani ottamaan avaimen talteen ettei tipu jordaaniin. Kiltti poika teki kuin käskin ja.. hyppäsi matalikkoon! Hupsista :)

 Nousin sieltä vettä valuvana tunikoissani ja onneksi silmälasitkin olivat pysyneet päässäni. Lapsi oli pelästynyt ja heti valmis pukukopille. Kaikki kolme marssivat sinne mukisemati. Kuivasin avaimen ja otin märän mekon pois päältäni. Kävin kokeilemassa joskos auton ovet avautuvat.. Kaukkari toimi. Laitettiin kamat kasaan ja lähdettiin kotio päin. Sitten pitikin funtsia minkä päällä istuisin autossa kun varustukseni oli vain märät kalsarit ja tissiliivit. Yhtään hiekatonta vaatetta tahi pyyhettä ei ollut... Mutta serla pelasti :) Talouspaperin muovin päällä köröttelin kotio. Tosin tankilla oli pakko käydä vähissä kuteissa jotta kotio asti päästäisiin. Kotona sitten tajusin keikkuneeni ihmisten ilmoilla punaisiin raitoihin värjäytyneillä pikkareilla!!

Olin pessyt pyykkiä jossa olikin kangaskassin kahvasta päässyt värit matkoihinsa.

Siinä kotimatkalla jutusteltiin tapahtuneesta ja siitä kuinka varovainen AINA PITÄISI OLLA! Vaikka kuinka kaverit tai muut uimarit hyppisivät ja tekisivät hulluntemppuja ei ite aina pitäis lähteä mukaan. Varovainen pitää olla.

 Sanoin keventääkseni tunnelmaa että nythän äidiltä lähti talviturkki eikä se vesi ollutkaan niin kylmää mitä luulin. Siihen nuorempi tokaisi että tiiäkkö miksi? Koska menit niin LUJAA ettet ehtinyt miettiä onko vesi kylmää.. 

Jonkun ajan päästä sain raivokohtauksen. KUINKA VÄLINPITÄMÄTÖNTÄ VÄKEÄ YLEISILLÄ UIMARANNOILLA LIIKKUU? Kukaan ei korviaan lotkauttanut.

Anteeksi! Huijaan. 2 noin 12-14 vuotiasta poikaa oli havainnut tilanteen ja laiturilla siirtyneet toimintavalmiuteen.  Siis kaksi lasta! 

Kaikkia lapsia pitää vahtia on ne omia tai ei! Kuka haluaa mennä sanomaan että seisoin vieressä mutta ikävä kyllä en ehtinyt pelastaa lastasi! En minä ainakaan!!Pikkasen enemmän valppauta ja kansalaisaktiivisuutta peräänkuulutan. Muillekkin kuin autoon jätetyille koirille.
Enkä hae tässä nyt mitään synnipäästöä! En! Vaan yleistä huolenpitoa!

Mitkä sitten olivat omat tuntemukset kyseisessä tilanteessa? Kesti hetken tajuta ettei poika tule sieltä omin avuin pois. Noin 5 sekunttia. Toimin omasta mielestäni rauhallisesti ilman suurta paniikin lietsontaa. En ajatellut että nyt se hukkuu vaan että nyt haen hänet turvaan. Rauhallisuus säilyi kotiin asti. Vasta sitten illalla huomasin pelästyksen saapuvan ja itkun silmään. SE OLI NIIN LÄHELLÄ! Oman lapsen hukkuminen. Siinä muutaman metrin päässä! Vaikka vahdin ja luotin ja uskoin. Minun valvonnassani!!

 Mitä tästä opin? Kyttään ja kyttään!

Traumoja ei jäänyt kenellekkään. Toivottavasti. Ainakin ollaan jo käyty uimassa. Kiusaamassa sukulaisia kesämökillään :) 

Mitä haluan nyt sitten sanoa? Haluan sanoa että:: VAIKKA NE MUKSUT JOSKUS PATTIIN OTTAA NIIN ON NE VAAN SELLAISIA JOIDENKA VUOKSI ELÄMÄÄ ELETÄÄN!

Silmäteriä.

Kuvat eivät liity tilanteeseen mitenkään ja ovat vuosien takaa