UA-39839136-1

keskiviikko 8. heinäkuuta 2015

KUN LAPSI MEINAA HUKKUA

Tarinahan lähtee siitä kun minä ja kolme poikaa lähdettiin Pitkäjärvelle uimaan. Tosielämässä pojat ui ja minä röhnötin. Hiekkarannalla ei meidän saapuessa kovinkaan montaa ihmistä ollut. Luulivat varmaankin Pitkis leirin vielä jatkuvan. Kyllähän sinne sitten jo  kello 14 aikaan alkoi väkeä valumaan. Vanhempaa ja pienempää. Poijaat olivat hyppineet laiturilta veteen jo mielestäni ihan tarpeeksi monta tuntia jotenka kolmen huitteilla menin heitä komentelemaan kotiinlähtöön. Arvatahan sen saattaa ettei yhtään innokasta ollut kuuloetäisyydellä. Poikani päätti vielä hypätä yhden kerran ennen kotiin lähtöä. Se sopi minullekkin. 
 Siinä laiturilla kun oli väkeä,muutti hän hyppy suuntaansa ihan pikkaisen. Katselin rannalla kädet puuskassa kun otti vauhtia ja hyppäsi. Veteen molskahti. Tuli pintaan. Vajosi pinnan alle. Tuli pintaan. Huitoi käsillään. Meni pinnan alle. Tuli jälleen pitemmän ajan päästä ja ulisi. Tajusin tilanteen ettei hän pääsekkään sieltä omin avuin pois. Otin tunikani taskusta auton avaimen ja laitoin sen laiturille samalla kun potkasin kengät jalastani ja sukelsin. Siellä oli vastassa vettä haukkonut poika jonka sydän hakkasi rinnassa kuin rumpalipoika marssilla. Kohdassa johonka hän hyppäsi ei edes omat jalkanikaan yltäneet pohjaan. Rauhoitellen lasta ohjasin hänet laiturin reunaan killumaan ja hivuttauduimme lähemmäs rantaa. Käskin toista poikaani ottamaan avaimen talteen ettei tipu jordaaniin. Kiltti poika teki kuin käskin ja.. hyppäsi matalikkoon! Hupsista :)
 Nousin sieltä vettä valuvana tunikoissani ja onneksi silmälasitkin olivat pysyneet päässäni. Lapsi oli pelästynyt ja heti valmis pukukopille. Kaikki kolme marssivat sinne mukisemati. Kuivasin avaimen ja otin märän mekon pois päältäni. Kävin kokeilemassa joskos auton ovet avautuvat.. Kaukkari toimi. Laitettiin kamat kasaan ja lähdettiin kotio päin. Sitten pitikin funtsia minkä päällä istuisin autossa kun varustukseni oli vain märät kalsarit ja tissiliivit. Yhtään hiekatonta vaatetta tahi pyyhettä ei ollut... Mutta serla pelasti :) Talouspaperin muovin päällä köröttelin kotio. Tosin tankilla oli pakko käydä vähissä kuteissa jotta kotio asti päästäisiin. Kotona sitten tajusin keikkuneeni ihmisten ilmoilla punaisiin raitoihin värjäytyneillä pikkareilla!!
Olin pessyt pyykkiä jossa olikin kangaskassin kahvasta päässyt värit matkoihinsa.


Siinä kotimatkalla jutusteltiin tapahtuneesta ja siitä kuinka varovainen AINA PITÄISI OLLA! Vaikka kuinka kaverit tai muut uimarit hyppisivät ja tekisivät hulluntemppuja ei ite aina pitäis lähteä mukaan. Varovainen pitää olla.
 Sanoin keventääkseni tunnelmaa että nythän äidiltä lähti talviturkki eikä se vesi ollutkaan niin kylmää mitä luulin. Siihen nuorempi tokaisi että tiiäkkö miksi? Koska menit niin LUJAA ettet ehtinyt miettiä onko vesi kylmää.. 
Jonkun ajan päästä sain raivokohtauksen. KUINKA VÄLINPITÄMÄTÖNTÄ VÄKEÄ YLEISILLÄ UIMARANNOILLA LIIKKUU? Kukaan ei korviaan lotkauttanut.
Anteeksi! Huijaan. 2 noin 12-14 vuotiasta poikaa oli havainnut tilanteen ja laiturilla siirtyneet toimintavalmiuteen.  Siis kaksi lasta! 
Kaikkia lapsia pitää vahtia on ne omia tai ei! Kuka haluaa mennä sanomaan että seisoin vieressä mutta ikävä kyllä en ehtinyt pelastaa lastasi! En minä ainakaan!!Pikkasen enemmän valppauta ja kansalaisaktiivisuutta peräänkuulutan. Muillekkin kuin autoon jätetyille koirille.
Enkä hae tässä nyt mitään synnipäästöä! En! Vaan yleistä huolenpitoa!

Mitkä sitten olivat omat tuntemukset kyseisessä tilanteessa? Kesti hetken tajuta ettei poika tule sieltä omin avuin pois. Noin 5 sekunttia. Toimin omasta mielestäni rauhallisesti ilman suurta paniikin lietsontaa. En ajatellut että nyt se hukkuu vaan että nyt haen hänet turvaan. Rauhallisuus säilyi kotiin asti. Vasta sitten illalla huomasin pelästyksen saapuvan ja itkun silmään. SE OLI NIIN LÄHELLÄ! Oman lapsen hukkuminen. Siinä muutaman metrin päässä! Vaikka vahdin ja luotin ja uskoin. Minun valvonnassani!!
 Mitä tästä opin? Kyttään ja kyttään!
Traumoja ei jäänyt kenellekkään. Toivottavasti. Ainakin ollaan jo käyty uimassa. Kiusaamassa sukulaisia kesämökillään :) 
Mitä haluan nyt sitten sanoa? Haluan sanoa että:: VAIKKA NE MUKSUT JOSKUS PATTIIN OTTAA NIIN ON NE VAAN SELLAISIA JOIDENKA VUOKSI ELÄMÄÄ ELETÄÄN!
Silmäteriä.
Kuvat eivät liity tilanteeseen mitenkään ja ovat vuosien takaa

62 kommenttia:

  1. Huh! Onneksi olit valppaana, eikä käynyt pahemmin! Kävittekö kuitenkin tarkastuttamassa poitsun keuhkot? Olen kuullut, että keuhkoihin mennyt vesi voi aiheuttaa jälkikäteenkin vielä ongelmia?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei käyty mutta tarkkailimme pojan oloa! Juuri luettu kuivahukkimis tapauksista jotenka sellainenkin mahdollisuus oli tiedossa...

      Poista
    2. Hyvä! Uskoinkin, että tietoa löytyi kyllä ja olojen tarkkailu se tärkeintä onkin, että sitten saa nopeasti hoitoa, jos sitä olisi tarvittu.

      Poista
  2. Onneksi kaikki päättyi hyvin.. Huh Huh!!

    VastaaPoista
  3. Hienoa toimintaa! Onneksi huomasit, sillä "hukkuminen on hiljaista", sanottiin jossain lehtijutussa. Eli hukkuva ei huuda ja huido, painuu vaan veden alle. Elokuvissa sekin tapahtuu erilailla.
    Tosiaankin, kaikkien pitäisi olla lasten suhteen valppaana, ei vain omien.
    Ilona

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ilona! Niinhän sitä sanotaan että jos muksut on hiljaa tapahtuu jotakin mitä ei pitäisi..kuivallakin maalla...

      Poista
  4. Huh huh, onneksi oli taas enkelit matkassa, ja sinä <3

    VastaaPoista
  5. Huh, en älynnyt, että se sinun sekuntipelillä heitetty talviturkki johtui noin tukalasta tilanteesta! Hienosti ja ripeasti toimit, leijonaemo Birgit :) Minä en mene vannomaan,että tällä päällä älyäisin olla yhtä valppaana, mutta kyllä sitä tosiaan toivoisi kanssaihmisiltä apua tuollaisissa ja muissakin hätätilanteissa. Onko niin kiire tuijottaa omaan napaan vai mitä? Hyvä juttu, että poika on uskaltautunut veteen uudelleen, niin voitte tehdä uusia uintireissuja. Hyvää kesän jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä sinäkin olisit skarppina. Kyllä sitä lapsensa tuntee ja aistii ettei nyt mene ihan oppikirjan mukaan... Monet kerrat on jo käyyty uiskentelemassa... Ihanat kesät sinnekkin!

      Poista
  6. <3 Pelottava kokemus.oli toivottavasti myös opiksi.

    VastaaPoista
  7. Onneksi kaikki hyvin! <3 <3 Itse olen pienenä uintireissulla mennyt hieman liian pitkälle ja saman tien uppeluksiin. Vieressä seisonut mies ei tehnyt elettäkään... Äiti oli juossut hameen helmat korvissa lastaan pelastamaan. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hui! Lähellä ollut sinullakin! Jos onkin niin etteivät miehet heti hoksaa... Ei vaan ..jokaisen velvollisuus...

      Poista
  8. Huih! Addrenaliinit virtaa täälläkin ihan vaan tilannettanne ajatellassa!

    VastaaPoista
  9. Toivottavasti kenellekkään ei jäänyt traumoja. Itse meinasin hukkua 5-vuotiaana niin että sairaalassa elvytettiin henkiin takaisin. Siitä jäi elin-iäksi semmoinen kammo, etten uskalla vieläkään olla vatsallani vedessä enkä osaa uida, heti iskee paniikki. Toiset joutui opettamaan lapsenikin uimaan, kun en pysty katsomaan heitä veden varassa. Kyllä uimataito olisi niin tärkeä täällä järvien maassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hui! Onneksi virkosit! Ja ymmärrän tuon kammon... Vaikka sitä osaisikin uida voi joutua tukalaan tilanteeseen... Ihan sanattomaksi vetää tapahtumasi...

      Poista
  10. Hyvä että kaikki meni hyvin! Huhhuh. Onneksi huomasit tilanteen.

    VastaaPoista
  11. Varjelusta oli mukana, onneksi poikasi selvisi <3
    Veljeni meinasi hukkua pari vuotiaana. Lähti vaan laiturin reunaa menemään,kunnes ei enää jalat ylettäneetkään. Onneksi enoni huomasi sormet veden pinnalla, ja hyökkäsi auttamaan pojan ylös. Jäi siitä traumoja, ei osaa uida eikä edes halua.
    Mutta hyvää kesää ja turvallisia uintireissuja jatkossa<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hui! Onneksi huomasi ja toimi! Uskon kyllä tuon vesikammon... Ihan vilunväreet menevät ihollani ajatellessani tilannetta...

      Poista
  12. Onneksi olit sinä tarkkaavainen äiti, kaikki hyvin loppupelissä ja säikähdyksellä selvisitte. Vesi on vaarallinen elementti monessa suhteessa, oli sitten kuinka hyvä uija tahansa. Hyvää kesää, täällä Pohjois-Savossa sataa vettä nyt...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täälläkin sataa vettä! Luulen että tilanne oli opiksi omille lapsille mutta myös heille jotka rannalla katselivat..Tai siinä laiturilla istuvalle ukkelille... Kaikki hyvin :)

      Poista
  13. En meinannut ensin haluta lukea sun postausta. Itku ja pelko. Pikkuveljeni on hukkunut vajaa 4vuotiaana. Vaikka siitä on jo 23vuotta se tekee paha, varsinkin kun vieressäni tällähetkellä nukkuu oma 4 vuotiaani. Ja painajaisia näen asiasta välillä. Viime kesänä en suostunut edes rannalle meneen ja jos mentiin puristin niin paljon pojan kättä.., kun en voinut irrottaa..:(
    Se on niin pienistä sekunneista kiinni. Nykymaailmasta puuttuu naapurihuolehtivaisuus. Pidetään vain omista asioista huolta. Onneksi me asutaan alueella jossa naapuritkin huolehtii toisten lapsista ja asioita. Ei lapsia voi kuitenkaan pitää kotona pumpulissa koko elämäänsä.
    Onneksi teillä kaikki on hyvin ja säikähdyksellä selvitty.♡♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedätkö.. Luen tätä kommenttia vaikka kuinka monetta kertaa ja aina tulee itku ja suru. Enkä osaa edes sanoa mitään...

      Poista
  14. Onneksi toimintakykysi on A-luokkaa. Olen samaa mieltä siitä, että muista on huolehdittava hädän hetkellä ja varsinkin lapsista.

    VastaaPoista
  15. Postauksen otsikko jo pysäytti.....Hui mutta onneksi kaikki kääntyi hyvin ❤️ Uimavalvoja saisi olla jokaisella rannalla ja olisi hyvä jos rannalle mennessä olisi meille aikuisille muistutusta siitä että jospa katsottaisiin kuitenkin kaikkien lasten perään vähän ja autettaisiin tarvittaessa :) Sinun nopean reagoinnin ansiosta tilanne kääntyi parhain päin ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Homma oli hanskassa..ehkä siksi kukaan ei reagoinut..Tai pakkohan se oli olla... Mutta joka tapauksessa KAIKISTA pitää huolehtia.

      Poista
  16. Oi kamala :/ Onneksi olit paikalla ja ehdit apuun ❤️
    Olet itse ollut todistamassa noin 10 vuotiaan pojan hukkumisen ja täytyy myöntää, että se osellainen tapahtuma, joka kummittelee varmasti mielessäni loppuelämän. Siinäkin tapauksessa vanhemmat tulivat paikalle vasta 5 elvytyksen aloittamisen jälkeen :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kauheeta... Karmea tilanne.. Kaikki varmaan kuvittelevat että 10v osaa jo uida eikä mitään tapahdu.
      Uskon tuon kummittelemisen......

      Poista
  17. Voi kauheaa. Onneksi selvisitte säikähdyksellä. On se kumma miten nykyaijan ihmiset eivät välitä toisista yhtään...minä vaan kulttuuriako?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olemme luisumassa minä vaan tilaan.. Kehityksen musta puoli...

      Poista
  18. Mulle jää jo tästä traumat. Se jälkisäikähdys on niin jäätävä, kun sitä miettii, miten olis voinut käydä vaikka jo ihan hyvin tietää, ettei käynyt.
    Ja mulla on oppimista siinäkin, että en jää ääneen jauhamaan asiaa ja kertaamaan omia pelkoja niin että ne lopulta tarttuu lapsiin. Mutta teikäläinen osas senkin homman hanskata paremmin ja keventää tilannetta just sopivasti.

    Musta tuntuu, että me nykyihmiset ollaan sellasia, että tiedostetaan kyllä, että nyt pitäis mennä apuun, mutta kuitenkin vielä hetki odotetaan, että josko joku muu kumminkin hoitais sen homman... En tiedä onko noin, mutta muuta selitystä en keksi sille, ettei kukaan tehnyt mitään. Varmaan enempi kyse omasta arkuudesta (joka tietty pitäis nakata tosipaikassa samantien nurkkaan) kuin välinpitämättömyydestä. Ainakin sillai haluan uskoa.

    Loppu hyvin kaikki hyvin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Loppu hyvin kaikki hyvin.. Joku muu on aina parempi hoitamaan kaikki hommat... Ihan hullua.

      Poista
  19. No huh huh !Onnea oli mukana, ettei käynyt pahemmin. hyvä sinä ja hyvä lapset!
    Liian usein törmää siihen, ettei toisten lapsia tai aikuisiakaan pelasteta, vaan toljotetaan vieressä ja käännetään vaikka selkäkin, ettei vaan tartte auttaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen olluut todistamassa juur tuota käännän selän niin en näe.. tilanteita... JO pelkästään moikkaamisen suhteen.. Meillä oli onni matkassa ja opetus saatiin. Ihan jokainen.

      Poista
  20. Huh kun meni kylmät väreet tätä lukiessa. Onneksi kaikki hyvin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki hyvin. Ehkä en olisi tuollaista jännitystä tarvinnut :)

      Poista
  21. Niin se monesti on, että paniikki tulee vasta jälkikäteen, tilanteessa vaan toimii. Kotkassakin joku aika takaperin kaksi pikkupoikaa pelasti kolmannen jäistä. Pojat kertoivat, että läheisellä sillalla oli aikuisia, jotka vain katselivat miten käy, kukaan ei tullut apuun. Mihin on kadonnut lähimmäisestä välittäminen? Aikuiset! Onneksi lapset tuntuvat olevan fiksumpia.
    Onneksi teillä on kaikki hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No olipas sielläkin ihme aikuisia! Olisikohan ollut heitin mukava muuistella jos KAIKKI 3 olisivat uponneet jäihin? Oppimista olisi meillä kaikilla toisen huolehtimisessa...

      Poista
  22. Kyllä se varmaan on niin, että emo ei ehdi panikoida vaan rientää ja toimii! Onnellista kesän jatkoa!

    VastaaPoista
  23. Oikein kylmän väreet menivät niskassa, kun luin tekstiä. Onneksi kaikki päättyi hyvin ja sait pojan takaisin rantaan. Tästä voineen ottaa oppia minäkin ja pistää pojille kunnon jankutus kellon päälle. Tarkoittanen siis sitä, että painotan tuota laiturilla pomppimista, ettei se välttämättä olekkaan niin turvallista aina ja pitää sitten jaksaa uida takaisin laiturille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä! Ei me motkoteta turhasta. Vanhemmat ovat vastuussa vaikka kuinka lapsiimme luotammekin :)

      Poista
  24. Olipa hurja tilanne! Onneksi päättyi hyvin. Tuntuu kyllä hurjalta seurata tuollaista tilannetta ja monesti se on niin, että sen tajuaa vasta vähän myöhemmin. Joskus kaikki voi olla niin pienestä kiinni. Hurjaa on myös huomata, etteivät ympärillä olevat ihmiset huomaa tai toimi. Tuntuu, että kaikki ovat nykyään niin välinpitämättömiä kaiken suhteen tai sitten kukaan ei vain halua/uskalla sekaantua, kun asia ei ole oma. Lasten asiat ovat kuitenkin mielestäni kaikkien asioita! Ja tarvitsevatpa aikuisetkin välillä apua. Aurinkoista päivää sinne teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onkohan se niin ettei se ja se kuulu mulle? Ettei oikeesti uskalleta puuttua kauheuksiin mitä naapurissa tapahtuu ynnä muuta semmoista... Olen käynyt naputtamassa nulikoille jotka ajelivat autolla hieman pehmeällä koulun luistinradalla. Luistelua oli vielä. esim.
      Harmittaa meidän välinpitämättömyys... Mutta onneksi tuo tilanne päättyi hyvin.

      Poista
  25. Olipa hurjan kuuloinen tilanne! Onneksi päättyi hyvin.
    Tiedän kyllä tunteen, itsekin kerran syöksyin veteen kun tyttö katosi uppeluksiin. Kännykkä taskussa meni rikki, mutta sain tytöstä kiinni ajoissa, ei ehtinyt olla kuin hetken veden alla.
    Varovaisuutta ei voi liikaa tolkuttaa mukuloille!
    Kaikkien aikuisten pitäis olla rannoilla valppaana, silmät ja korvat auki, myös muitten kuin omien lasten osalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hui! Kännykkä on pieni hinta. Olen samaa mieltä että velvollisuutemme on toistaa ja toistaa varotuksia...

      Poista
  26. Eiköhän se oo jokaisen velvollisuus vahtia ihan sitä omaa jälkikasvua. Vai pitäisikö mun antaa oman lapseni hukkua sillä välin, kun kyttään jonkun toisen kakaroiden perään? Sitä paitsi sähän olit siinä tilanteessa jo läsnä, mitä siinä olis pitänyt vielä jonkun muun tehdä? Sanomattakin pitäisi olla selvää, että lasten uimista vahditaan ja seurataan hyvin tarkkaan, eikä vaan löhöillä itsekseen sillä aikaa. Naurettavaa kuvitella, että joku muu hoitaisi sun lapset sun puolesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti et joudu koskaan tilanteeseen, jossa toivot, että olisipa lisäkseni ollut joku muu(kin)...

      Poista
    2. Aika asiaton kommentti. Toivottavasti kukaan ei oikeasti ajattele noin :(

      Onneksi, Bikke, teillä on kaikki hyvin. Ja että edes oma äiti oli valppaana! <3

      Poista
    3. Niin.. Peräänkuulutin kansalaisvelvollisuutta. Omieni kanssa sinne menin ja omistani huolehdin ja ihan kaikkien muidenkin lapsista. En halua olla se aikuinen joka menee ilmoittamaan surevalle äidille jotta kyllähän mä siinä kattelin kun muksus hukku mutten voinut jättää omieni kaitsentaa kaltaisellesi ihmiselle... Olet mielestäni nyt ihan hakoteillä. Jos tapaan lapsesi kännissä makoilemassa 20 asteen pakkasella voit olla varma että toimitan hänet lämpöiseen putkaan. En antaisi itselleni anteeksi mikäli aamulla lehdestä lukisin hänben paleltuneen kuoliaaksi. Omatuntoni painaisi hamaan hautaan asti. Ei voi ajatella noin itsekkäästi.

      Poista
  27. Hui...ikäviä muistoja tulvahti mieleen...lapsuusystäväni hukkui ja näin vierestä, kun mies tippui veneestä ja hukkui...kamalia tapahtumia, jotka ovat jättäneet pelkoja ja vahdin lapsiani aivan neuroottisesti veden äärellä! Nuo sinun tunnereaktiot ovat ihan normaaleja, tulee tunteita laidasta laitaan. Ja ymmärrän hyvin suuttumksen, kun kaikki eivät reagoi tilanteen vaatimalla tavalla...mikä helkkari ihmisiä vaivaa ?!? Apua tarvitsee jokainen joskus!

    Onneksi tämä tapaus päättyi onnellisesti <3 "Polka" -pikkareista huolimatta...hih!

    VastaaPoista
  28. Varmasti tapaus, joka jää mieleen. Mutta olet toiminut just niin hyvin ja rauhallisesti, kun tilanteessa äiti pystyy ja tekee!
    Järkytys tulee varmasti sitten perässä ja voimalla. Ja onneksi se tulee perässä, että tilanteessa pystyy toimimaan.
    Tämän tapauksen mukana tuli mieleeni, kun siskoni aikanaan soitti järkyttyneenä ja kertoi juuri käyneensä pelastamassa vieraan lapsen lähilammelta, kuultuaan avunhuudot kotinsa ikkunasta. Oli toiminut välittömästi ja uhmannut omankin henkensä. Mutta oli toiminut ainoalla tavalla, kuten ihminen toimii.
    Olen pahoillani ihan ihmisenä saamastasi ajattelemattomasta kommentista.
    Voi hyvin! Ja halaus kaikesta tuosta!

    VastaaPoista
  29. Huh, kamalaa! Onneksi pysyit rauhallisena ja hoidit tilanteen. Hui. Todellakin, kaikkia pitää vahtia! Onneksi tämä päättyi hyvin.

    VastaaPoista

Ilahdun pienistäkin sanoistasi :)