UA-39839136-1

sunnuntai 9. marraskuuta 2014

ILMARISTA

Tänään on vietetty isänpäivää siellä täällä. Onnellisissa merkeissä toivon mukaan.
Oma isänihän on ollut taivaan tuulissa , pilvien puutarhassa jo yli kymmenen vuotta. Kaipaan häntä suuresti. Kuinkas muuten.
 Usein olen miettinyt millä tolalla elämäni olisi nyt jos isäni olisi tiennyt kantavansa syöpägeeniä. Parikytä vuotta sitten ei ehkä oltu asioista niin perillä kuin tänäpäivänä. Jos hän olisi ollut tietoinen kantamastaan pahaenteisestä geenivirheestä olisinko tässä? Olisiko minut deletoitu ekoina raskausviikkoina? Tai kun olin kymmenen olisiko minut testattu ja laitettu valvovan silmän alle? Tutkittu aina sillon tällön ja toimitettu heti tuholaistorjuntaan merkkiaineiden nousun jälkeen.
 Olisinko päätynyt lapsettomaksi tietäessäni kantavanani rintasyöpä geeniä? Olisinko elänyt huomattavasti vauhdikkaampaa elämää? Hyppinyt K2lla ja kokeillut kuinka kauan happi riittää metrin paksuisen jään alla? Olisinko? Olisinko?

Kuka tietää? Ei kukaan.

Eikä tarviikkaan. 
Hyvä etten ole jäänyt valumuottiin kuivumaan. Olen tässä. Minulla on suurenmoiset viisi lasta. Luoja jos he olisivat jääneet syntymättä! 
 Vieläkun ymmärtäisin että elämä todellakin on tässä ja nyt. Aina ei millään viitsisi sitä ja tätä.  On tullut aika puskea eteenpäin. Huominen on aurinkoinen kaikesta huolimatta. Sinä et ehkä näe minun aurinkoani mutta se loistaa kirkkaammin kuin koskaan. En ole enkä pyri täyden kympin sateenkaareksi vaan olen itselleni rehellinen. Lopetan itseni huijaamisen ja takerrun iloisiin asioihin. En välitä kakkanokka ihmisistä tuon taivaallista. En uhraudu turhiin. Ilmari pirulainen keikkuu olkapäälläni enkä halua, en anna sille enää osakkuuksia.
Tämä on TAHTOTILA!

13 kommenttia:

  1. Niin, menneisyydelle ei voi mitään, on elettävä nyt. <3<3<3

    VastaaPoista
  2. Voi että ihailen tuota asennettasi. Itse yritän olla tukena yhden läheiseni sairastuttua viime kesänä - juttusi ovat jollain tasolla tukeneet minua asennoitumispuolella. Yritän painaa pelästymisen tunteita taka-alalle ja keskittyä positiiviseen ajatteluun. Halit sinne<3

    VastaaPoista
  3. Voi Bigge! Osaat niin hyvin pukea sanoiksi ja ilmaista samansuuntaiset ajatukset, joita itsekin käsittelen. Vaikka kukaan ei tietenkään pidä koettelemuksiasi reiluina ja omani ovat ehkä lievempiä (tarviiko niitä edes vertailla?), niin vertaistuen voima on ihmeellinen. Jotenkin se vaan helpottaa, kun tietää ettei ole ajatuksineen, tunteineen ja kokemuksineen yksin maailmassa. Antaa perspektiiviä omille kokemuksille tietää, ettei ole ainoa, joka on kokenut epäreilun kohtalon.

    Itsekin toteutan täysillä (ehkä liiankin) tuota iloisiin asioihin takertumista. Mutta nyt lähden tästä tuholaistorjuntaan :) Voimia ja tsemppiä sulle Bigge!

    VastaaPoista
  4. Jos joku on tahtonainen, niin se olet just sää eikä kukaan muu <3. Ilmarinkin kannattais se ymmärtää ja jättäytyä suosiolla taka-alalle, josta ei paljon huudella.

    VastaaPoista
  5. Elämä on just tässä ja nyt! Ja sinä siinä teet siitä itsellesi ja läheisillesi just niin ihanan kun haluat! Olet mahti nainen ja sulla on jotain aivan ainutlaatuista sisua ja tahdonvoimaa! Voi hyvin <3

    VastaaPoista
  6. Sä olet kyllä viisas nainen. Sen lisäksi, että olet rohkea ja sinnikäs. Hatunnosto ja syvä kumarrus ♥ !

    VastaaPoista
  7. Sinä olet kyllä <3 Rakas! Kannat meitä muita, elämään eksyneitä mukanasi. Kiitos, että olet ollut osa elämääni n. 30 vuotta elämästäni, välillä enemmän, välillä vähemmän...Mutta aina sinä teidän ihanasta sisaruskaartista olet ollut minulle se, joka alkoi opettaa asioita elämästä! <3

    VastaaPoista
  8. Ihanaa, että olet noin IHANA, Halit täältä ruudun takaa.

    VastaaPoista
  9. Vaikuttava teksti, Bikke! Paljon haleja ja lämmintä tunnelmaa teidän kotiin! xoxo

    VastaaPoista

Ilahdun pienistäkin sanoistasi :)