Rintasyöpä yhdistyksen välityksellä tuli Ilta-Sanomista jutuntekijä kuvaajan kera.. Ja mua jännitti niin vietävästi että taisin samoja asioita höpöttää useemman kerran. Ja unohdin joitakin mulle tärkeitä juttuja.. Tarkoitus oli valottaa pikkusen hoitopolkua ja sitä mitä mulle kuuluu tässä lohduttomassa olossani. Ja meen perheelle.
Huomasin ettei sanoja saanut sanotuksi kun oli kyse lapsista . AINA tuli tippa linssiin ja mä vahvana naisena olen sitä mieltä ettei mikään ole niin kamalaa ku pillittävä nainen..
Haastatelu meni ihan hyvin ja kait jossain vaiheessa tajusin olla niin ettei se kuvaajakaan ole paikalla :))
Kauhia huolehtiminen ettei ryppynen torkkupeitto näy..
Kyseinen lehti on nyt ilmestynyt eilen.. (Pikkuinen mainos..) Juttu on aika syvällinen.. Ja jätti suuri kasvokuva jossa taitaa mummoaalto olla päällänsä! Niin on punaset posket :) Ite ostin lehden mutten kuitenkaan ole sitä lukenut. Raakaversion luin ja pillitin .
Nyt en millään jaksais huonoja surullisia juttuja.. luen tuon lehden sitten 5 vuoden päästä! Siinä näytti olevan muitakin ikäviä tarinoita..
Muutamia yhteyden ottoja onkin jutun tiimoilta jo tullut. Olen niistä kiitollinen. Huomaan etten tosiaankaan ole yksin. Vinkkejä , hyviä kokemuksia ja erittäin kannustavia: Kyllä me tyttöseni selvitään ! Ja niinhän me tehdään.. Ensi viikolla onkin aikaistettu luustokartta ja 11.2 lääkäri kertoo mitä mun luille kuuluu! Onko Ilmari iloinen vaiko depiksessä :))
Päivät ovat alkaneet pidetä ja kesän lapsena olen siittä niiin innoissani.. Tosin pikkasen voisin availla silmiäni kotoympyröissäni koska huomaamattani on tullut uutta elämää , vahvaa tahtoa harvassa liljassani. Jos tuo hentoinen oksa pystyy korsi suorana nousemaan kökkö päällänsä niin sitten minäkin!! Kohti uutta valoisampaa vuotta!!