Taisinkin joskus kertoa käyväni tuolla Sastamalan opiston kirjansidonta kurssilla jonka opettajana toimii Tarja Rajakangas. No mä käyn siellä vieläkin... Mikä sinänsä on ihme koska jo yläasteen työssäoppimis? viikon lopuksi sain yhteenvetotuloksena: malttamaton... tai jotain sinnepäin :) Näin suurpiirteisenä olen huomannut sen muutaman millin ja jopa yhden millin heiton vaikuttavan lopputulokseen aikas ikävästi. Niitä on sitten hiottu pois... USEIN...
Opettelua on ollut mutta onnekseni ope on ollut heti paikalla (ja USEIN) kun sormi suussa ihmettelen tekemisiäni.
Ihan kaikkea voi käyttää kirjankansiin. Näin olen ainakin ite sen aatellut.Tapettia , kangasta , ketjua , vintagee... Porissa ja tampereella toimivasta sisustuskaupasta: hyvän tuulen puodista ostin kuitukuun tiskirätin ihan vain kansia varten.
Nuukana tyyppinä teinkin peräti kaksi pikkuista kirjasta. Tuo sydän kirjanen on opettaja Tarjan mallikirja. Sellainen on hyvä olla vieressä kun jotenkin minusta tuntuu ettei tuonne pääkoppaan jää nykyään mitään enkä kehtaa aina olla kysymässä kysymästä päästyäni ja niitä kauvattalaisia sidontamalleja on jo aikas monta :)
Tämän kuvan tarkoitus on näyttää miltä sitä sitten kuvassa näyttää kun yrittää peitellä omistavansa kaksoisleuan!! Ei oikein hyvältä.....
Tässä on joitain omia ja ihan valmiiksi asti saatuja tekeleitä. Tuossa päällimmäisenä on Tarjan tekemiä ihan pikkuisia oikeita kirjakoruja. Niitä voit tiedustella TÄÄLTÄ
Minullakin on rintarossi ja korvikset :) Sellaiset retrot :)
Parasta antia lienee itsensä haastaminen. Joitain (aika useaa) juttua olen joutunut kokeilemaan kantapään kautta. Tehnyt omia sovituksia kun ope ei ole nähnyt...
Tuo muistivihko kukalla ei ole minun käsialaani vaan sen ystävättären joka piti kurssille värväämisväsytystä muutaman vuoden. Sitten kun sairastuin uudelleen sanoin jotta what the hell! Viikonloppu kurssilla nähdään. Ja sille tielle jäin...
Kehtaisinkohan laittaa teille arvottavaksi jotain omatekemää?