UA-39839136-1

lauantai 1. huhtikuuta 2017

LISÄÄ SYÖPÄÄ

Moikka
TÄÄ EI OLE APRILLIPILA!

Kaikkihamme tiedetään että kamppailen täällä tuon niin kutsutun Ilmarin kanssa. Ensin 2009 ihan vaan ärhäkkää rintasyöpää,kainalosta kaikki imusolmukkeet pois. Päälle sytot ja säteet. Sitte piti olla taas ihan terve hamaan loppuelämään saakka. Tähän sotaan mä lähdin ihan leikiten sillä suomalaisella vahvan naisen sisulla joka meistä jokaisesta kumpuaa siinä kohtaa kun on pikkusia lapsia (4 ja 3v) että äiti ei jätä.
2012 selviskin liiiian pitkän burana syöttämisen ja muka työperäisen rasituksen syynä että luusto oli vallattu. Silloin olinkin sitten ostelemassa kuusivuotiaalle synttäriherkkuja kaupan kassalla kun soitto ja tieto levinnäisyydestä tuli. Voitte vain kuvitella millaista silmät sumeena on maksella juhlajuttuja ja vieressä on hieman hämmentynyt iloinen synttärisankari...
Autossa mä sitten sekosin. Jotenkin päästiin silmät sumeineina kotiin.  Juhlat juhlittiin ja elämä taas jatkui.
Siitä sitten jatkettiin kaikenlaisilla hoitopoluilla ja erilaisilla lääkityksillä. Yksi pelitti hetken ,toinen siitä jatkoi.
Tutkimuspotilas ura loppui maksan levinnäisyyteen. JA olihan siellä keuhkoissakin jotain.  No mä ajattelin silloinkin että voi vittu!!! Nyt alkaa sitten jo riittämään! Luusto oli ollut ihan kohtalaisen hiljaa eikä se mua sillai haitannut. Ajattelin että kunhan siellä pysyy eikä valtaa mun sisukaluja niin kyllä mää tässä vielä ketkutan hyvin muutaman vuoden.
 Okei! Kuten asioilla yleensä on tapana kulkea ihan omia reittejään niin niin tekee Ilmarikin. Ei riittänyt luut , maksat , keuhkot vaan piti ottaaa sitten vielä aivotkin.

Ajelin tässä taannoin hesaan katsomaan isoja mukuloita. Matkalla tuli sellanen saksan lipun väreissä loistava valokaari joka ei ollut sidoksissa kumpaankaan silmään. Koska olen nainen ja hiton hyvä keksimään selityksiä ajattelin sen liittyvän syöpäiseen selkärankaan jossa ei veri pääse päähän asti. Tilanne sitten jatkui päänsäryllä ja uusilla kaarilla lauantaina kotiin ajellessa. Sunnuntai yöllä heräsin valtavaan huimaukseen vaikka olinkin makuuasennossa. En kuitenkaan ajatellut lähteä silloin viikonloppupäivystykseen koska näin sen potilaan kyykyttämispäivänä porin päivystyksessä. Tein sen sitten maanantaipäivänä. Ekaks tietty harjavaltaan koska kokemäki on nykyään terkkariasoissa aika kälynen. Päivystävä lääkäri lähetti poriin kuvattavaksi ja autolla ajokielto iski siinä kohtaa. Passatti jäi parkkikselle. No mitäs porissa? Ensin lappuluukulle , sitten joskus hoitsulle ,sitten lääkärille joka sanoi ettei pään kuvaus kuulu päivystysjuttuihin mutta kuvataan ny. No ekaks kuvattiin ilman varjoainetta ja sitten piti ootella labran ottajaa jotta saatiin lupa varjoaineelle ja taas kuvattin. Sitten hoitsua ja aulaa ja lääkäriä. Joka sitten totes mulla 5 plottia aivoissa. MUTTA koska olet valinnut hoitopaikaksi TAYSin niin mehän ei sua hoideta. Soittele huomenna sinne jatkotoimenpiteistä. Tähän kaikkeen multa meni kello 10.15-21.00...
Niin...se valinnan vapaus!
Siellä mä sitten kelataksia ootellessani tirautin muutamat silmähiet.
Voi LUAJA minkä sä saatana mulle teit!!
Sytot jäi tauolle pään hoidon ajaksi jotenka olen tässä saanut miettiä mites noi muut sisähärpäkkeet nyt sitten on tän ajan kukkinu? On ne varmasti kukkinu kun valoon päin mennään.
Takana on 10 kerran aivojen sädetykset.




 Kelataksilla tässä on nyt suhattu kauvattan ja TAYSin väliä muutamana arkipäivänä. Ja kelalle annankin tässä kohtaa pelkkää plussaa matkakulukorvauksien suhteen. Tunnin päästä kun netissä olen hakemuksen tehnyt niin jo on hyväksytty ja omavastuut tuli tosi nopeeta täyteen ja sain sen hienon vapaalipun tälle vuodelle!
Tässä onkin mun sairasjutut ensimmäiseltä vuosikolmannekselta! Mun pitää askarrellapaskarella uusi kansio! Tursoo jo...


 Päähän tehtiin maski joka naulittiin aina säteen ajaksi pöytään kiinni. Ekoilla kerroilla se asettui oikein kivasti..sitten kuuden pillerin aamuannos kortisoonia alkoi tehä pientä turvotusta näihin muuten niin nätteihin kasvoihin että piti asetella pikkasen istuvuusasioissa.



 No mutta! Eipä ainakaan tässä pallopäässä näy ryppyjä vaikka se 47 lähestyykin :)

Hoitohenkilökunnalle annan ihan täyden kympin. Sädetys oli pikaista hommaa mutta mukavaa siellä oli poikkeilla!
Joka puolella lukee kuinka syöpä diagnoosi kasvattaa ihmistä ja kuinka se muka saa susta hyvät puolet esille ja kuinka sun elämän asenne muuttuu ja arvot heittää häränpyllyä...
Ehkä jollakin. En ole yhtään parempi ihminen enkä ole kokenut tulleeni kotona ymmärretyksi. Ehkä olen ollut liian vahva ja liian ittepäinen selviytyjä. En ole vaatinut sellaista huomiota jota olisin tarvinnut.
Mulle tulee aina ennen kuvauksien jälkeisiä lääkärikäyntejä hirmuinen tavaroiden myynti ja poisto. KOSKA mä pelkään kuollakseni lisää huonoja uutisia enkä halua jättää mun ihania sisustushärpäkkeitä seuraavalle akalle ja enkä...  Koska olen ajokiellossa tunnen toisinaan jääneeni kaninloukkuun. Tekis mieli sinne ja tänne...Aina saan olla ruinaamassa ukkoa ikeaan :)  No emmä aina mut olis joskus kiva :) ...Siksi mä oottelen sitä päivän postia kuin kuuta nousevaa..JOs siellä olis vaikka jotain kivaa.... No eipä juur ole.....
Mä olen materialisti. KYLLÄ ja rakastan kaikkea kaunista ympärilläni. No juu on perhekkin kaunis :) Ja nykyään se on ihan vaaleanpunainen mun silmissä!
 Mites tästä eteenpäin? Edelleen yhtä tyhjäpäänä? Pitääkö alkaa mietttimään elämän todellista silmien eessä häämöttävää mustaa aukkoa? Sitä kun sinusta tulee ensin vihannes ja sitten maan tomunen?

No emmä nyt kerkeis!! Mä myyn taas jotain pikkasta ja pelkään seuraavaa verikoetta joka sanoo trompojen olevan alakanttiin. Mä pelkään seuraavaa kuvausta ja sitä mitä se lääkärille kertoo. Mä pelkään luopumista ja mä pelkään ettei ole toivoa.
Sitten taas mä kiroon kun kun mulla ei olekkaan oikean sävyistä JDL kalkkimaalia tohon kirppislöytöön. Mua ottaa päähän kun olkkarin matto ei olekkaan se just visio matto! Mua ottaa päähän kun keltaisiin käsipyyhkeisiin jotka aamulla luovat auringon on nyt jäänyt jokin raita :)
HÖ! Elämä on!!  Siihen pitää vaan asennoitua sillai..blondisti!



 Olen käynyt hoidoissa porissa , tyksissä , docrateksessa ja nyt tayssiss.
Kaikkea on nähty.
Ja aion vielä nähä!! Eiks je!!
Kivvaa aprillipäivää sulle!! Mä olen joskus kymmenvuotiaana IHAN OIKEESTI juonu sukkamehua kun aattelin ettei naapurin mukula ny niin höhlä ole ollut että sellasta olis viittinyt liuetella :)) 
ÄLÄ SÄ MEE SAMAAN LANKAAN!!

74 kommenttia:

  1. Hei 😍 kiitos kirjoituksestasi. Ei minulla ole sanoja eikä parannusta mutta olet sinä kyllä vahva nainen, oikea leijonaemo. Vaikka en sinua oikeasti tunnetaan, on minusta ihana lukea blogiasi. Olet siihen vanginnut ihmiselämää kokonaisuutena iloineen ja suruineen, olet taitava kirjoittaja ja innostunut monenlaisista asioista suuren murheen ja kivun vastapainoksi. Toivon sinulle kuitenkin elämän pieniä auringonsäteitä ja voimia arkeesi 🌹🌹🌹🌹🌹🌹🌹🌹🌹🌹

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus niitä sanoja ei vaan ole! Ja joskus pitää saada sanoa että voi himputti! Kiitos kauniista sanoistani..sitähän mä odotan että lukijana viihdyt miun seurassa ja tulet aina uudelleen :) Auringonsäteet ovatkin iloni..paitsi tänään kun sataa vettä!!

      Poista
  2. Sanaton, mutta sanon silti jotain... vaikka että olet sinä melkoinen selviytyjä. Toivon paljon aurinkoa kevääseesi ja voimia hoitoihin, koko sydämestäni 💕

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Voimia mä kulutankin täällä :) Aurinko kun se taas pilkistää auttaa ihan kivasti jaksuihin :)

      Poista
  3. Surullista, olen sanaton ja sitä harvoin olen. Olit mielessäni alkuviikosta, kaipailin sun postauksia ja mietin että mitä sinulle kuuluu. Nuo sädehoitomaskit on tuttuja, mutta siis työn puolesta.
    Halauksia, tuhansia halauksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kaipauksista ja ajatteluista :) Lämmittää sydäntä!! MAski hakeekin kotona paikaa...saatan säilyttää sitä hetken. Muistona kunnes päätän että mitä sitä sitä vanhoja kaivelemaan!! Haleja!

      Poista
  4. Ei voi muuta kuin yhtyä edellisiin, oot melkoinen nainen! Kiitos postauksesta, laittaa taas miettimään omaa elämää ja muistuttaa nauttimaan arjen pienistä hetkistä. - Tsemppiä ja voimia hoitoihin ♡
    - Terveisin Rauma flikk :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistakkin nauttia arjen pienistä hetkistä ja pitää itsestäsi huolta <3
      Kiitos tsemeistä!!

      Poista
  5. Voi, Birgit! Olen vuosien mittaan nauranut ja itkenyt ja toivonut ja iloinnut kanssasi. Olen oppinut vihaamaan Ilmaria, tuota inhottavaa kiusanhenkeä, joka ei tajua lopettaa kaikista huomautuksista, uhkailuista ja rukouksista huolimatta. Taas alkoi silmähiki valua lukiessani uusista käänteistä. Olet urhea nainen, moni olisi jo luovuttanut. Kuvasit hyvin elämän koko kirjoa, kaikkea tarvitaan, pientä kivaa ilahduttamaan arkea ja suuria tunteita pitämään elämä elämisen arvoisena. Voimia sinulle taistelussa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikkakin taisteluhengessä mennään ei sillä itse taistelulla ole mitään merkitystä.Ilmari elää omaa elämäänsä mutta kyllä mä sille yritän kaikkeni vastaan panna :).. Mä uskon vahvasti omaan mentaliteettiin ja sen nujerrukseen :)
      Kiitos kun oot siellä!

      Poista
  6. Tuhannet halaukset täältä tuntemattomalta. <3

    VastaaPoista
  7. Voimia ❤ Asennetta ja sisua sinulta löytyy! Toivon, että saat pian hyviä uutisia ja toipuminen voi alkaa.

    VastaaPoista
  8. Voi Bikke♥♥ Voimahaleja siunulle lähetän♥
    Ja anteeksi, en voi kyynelilleni mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyyneleet puhdistavat sielua ja mä kiitän halauksista <3

      Poista
  9. Voi miten pahoillani olen puolestasi <3
    Näin sivusta seuranneena osaan jotenkin sisäistää kaiken kirjoittamasi, kun olen seurannut siskoani, joka sairastui 2007. Hän kävi samat kuviot, lukuunottamatta maksa/keuhkot, jotka pysyi puhtaana.
    Olen kyllä sanaton, vaikka muuten olen turbohuulilla varustettu.
    Toivon Sinulle voimia hoitoihin, ja aurinkoa ja paljon postia joka päivä ;)
    Halauksin
    Päivi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu se posti :) Edes mainoksia! Olen pahoillani siskosi puolesta mutta äärimmäisen onnellinen jokaisesta selviytyjästä!! Kiitos Halauksista ja aurinkoa sinnekkin!

      Poista
  10. Olen niin pahoillani, eipä tässä osaa muuta sanoa! Itse olen nyt vuoden ajan joutunut kohtaamaan saman sairauden lähellä, oma isäni sairastaa syöpää ja hoidot eivät tepsineet. Nyt elämme päivän kerrallaan ja katsomme miten tauti etenee.
    Voima halaus täältä!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voimia sinne!!Läheisen sairaus on aina niin koskettava..eikä aina edes tiedä kuinka siihen suhtautua..nää tunne asiat on niin pinnassa ettei osaa toimia..Mutta mä lähetän vastavuoroisesti voimahalaukset sinne <3

      Poista
  11. Voi sinä urhea nainen ❤😘😘😘😘❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi mää mut mulla on sellaset tikutetut sukat ettei mua vedä suonta jaloista <3!!! Jottai possea pepi-kultaseni <3

      Poista
  12. Olet kyllä uskomattoman urhea nainen😘
    Peukutetaan kaikki, et hoidot lopultakin purisivat 👍👍💜

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Peukutettaan ja toivotaan jottai ihmejuttua jostai pilvenreunalta :)

      Poista
  13. Voima-ajatuksia lähetän, iloa ja valoa, nyt ja aina!

    VastaaPoista
  14. Toivottavasti säteet parantaa, toivottavasti sait säteitä ajoissa, voimia teille kaikille.
    Kiitos kuvistasi maskista. Noin vuosi sitten mun mies oli siellä maskin alla. Liian pitkään ootteli lääkäriin menoa...
    Nyt mulla on se tavaroiden hävittämis kausi, mitä en ite pysty käyttämään. En ole oikein kunnolla pystynyt itkemäänkään...En tiedä auttasko.
    Sanoja ei ole kuinka paljon toivon sulle toipumista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mä itken. Suomalainen mies ei hevin äkkiä lääkäriin mene..mä luulen että ittekkin vetkuttelin enkä ehkä ole tajunnut oireita aikaisemmin..niitä kun joka puolella....Minä olen niin pahoillani vuoksesi ja jos vaan jotenkin... <3 <3 <3

      Poista
  15. Uskomaton voiman lähde sinulla. Tarinasi on valoa ja uskoa tulevaan. Sinulla on lapset, mies ja ystävät jotka sinua säteiden pinnalla pitää. Olet Selviytyjä, USKON niin. Kaikkea hyvää ja isot halit sinulle B. Auringon säteitä myös perheellesi. Matkani varrelle on sattunut useita selviytymistarinoita (olen sis.os. hoitaja). OLET TAISTELIJA!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tietysti sitä toivoo olevansa just ite se tieteellinen ihme joka jossakin kuvissa näyttääkin ihan väärältä... MUtta mä panostan nyt mun kaikki posset...Teette arvokasta työtä!

      Poista
  16. ❤️����❤️��

    VastaaPoista
  17. Voimia ja jaksamista sinulle.♥

    VastaaPoista
  18. On vierähtänyt pitkä aika siitä,kun viimeksi olen blogimaailmassa vieraillut. En muista,kuinka aikoinaan sivullesi päädyin,mutta tapasi suhtautua elämään ja taitava kirjoitustustyylisi sai jäämään seuraajaksesi.

    Surullista,todella surullista kuulla uusista vastoinkäymisistäsi. Jotenkin tuntuu melkein sanojen helinältä toivotella jaksamista ja tsemppiä.Sitä ei oikeasti edes pysty ymmärtämään millaista tuskaa ja myllerrystä käyt lävitse.Tunnut vahvalta taistelijalta - niiden heikkojen hetkienkin keskellä. Jatka taistelua - niin itsesi kuin läheistesi takia 💖

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun taas tulit :) Niin..mä yritän taistella sen minkä ite näihin pystyn vaikuttamaan..Jskus vaikeampaa ja joskus se vaan kumpuaa tuolta!! Mutta.....

      Poista
  19. En osaa muuta sanoa kuin toivottaa kevätauringon keventämiä päiviä. Olet uskomaton taistelija! Voimia hoitoihin ja ihan kaikkeen. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!! Tuo aurinko onkin se ykkösjuttu tälläiselle kesän leijona lapselle :))

      Poista
  20. Sanaton olen minäkin... <3 <3 <3 On se Ilmari vaan sellainen per**le että joutaisi hävitä huitsin nevadaan. :( Paljon voimia ja ilonhetkiä tuleviin koitoksiin, toivon hartain sydämin että hoidot tepsivät ja Ilmari lopettaa kiusanteon. Olet ajatuksissani! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No vähän se on semmonen ittepäinen..mutta katotattavaksi jää kumpi sen korren taittaa :) Kiitos kuun aattelet minnuu!

      Poista
  21. Voi blaah ja itku ja tuhat kirosanaa ja ei ole niiden määrää edes mikä kattaisi kertomaan, miten peestä tuo kaikki on. Äitinä kaikki on vielä tuhatkertaista, kun joudut miettimään kaikki perheesi kautta. Sen vaan sanon, että kaikki ilkeilijä anonyymit vois ottaa mallia susta, aina jaksat antaa positiivista energiaasi meille muille ja olet elämää isompi persoona kuules. Haluaisin sanoa tuhat asiaa, mutta pelkään, että ne on kaikki väärin ja ei ihminen vaan voi täysin tietää, jollei ole itse kokenut. Pelosta tiedän jonkin verran, kun oman lapsosen olen operaatioihin saattanut, mutta koskaan en ole saanut vastausta mihinkään, että miksi, miksi toisia elämä kohtelee miten kohtelee ja vielä niin hyvää tyyppiä, kuin sinua. <3 <3

    Olet ajatuksissa ja olet minulle antanut todella paljon sydämellistä energiaasi. <3

    Halirutistus <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi sun kansas :) Sanoja on joskus kauhian vaikaia löytää mutta tässä tuli niin paljon positiivista palautetta että mä hymyilen täällä !! JA sehän on näiden kommenttien tarkoitus... Vointeja sinne ja me piretään liput korkeella!!!

      Poista
  22. Olen seurannu sun blogia n. 3 vuotta. Nykyään myös seuraan sun facebookkia ja instragamia. Olet tosi usein mun ajatuksissa ja niin kovin toivon et saisit hyviäkin uutisia!! Mä jännitän täällä aina sun verikokeiden yms tuloksia!!...Olet sitkeä taistelija!!... niin kauan kun on elämää niin on myös toivoa����

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin kauan kuin on niin on!! Ihanaa että on pitkäaikainen aktiiviseuraaja vaikka näiden sairauksien keskellä olenkin ollut laiska päivittelijä!! Kirjuutelllaan!

      Poista
  23. Mä varmaan kualisin toi naamari kasvoilla sädekoneeseen, mutta onneks sä oot tollanen rautamimmi ja jaksat viä kirjotella tunteitas meille humoristiseen tyyliin. Päivä kerrallaan ja jatkat samaan tyyliin, periks antamatta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu sen minkä ite voi positiivisuudellaan vaikuttaa sen mä yritän!!! Ekkä kuolis! Se oli muutama risu :)

      Poista
  24. Voimia, tsemppiä ja aurinkoa sinulle toivottelen! Saat olla ihan varmasti blondina ja miettiä vaikka maton hapsujen suuntaa. Välillä on hyvä miettiä ihan arkisia kodin juttuja...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!! Tänään saankin hoidon pitkästä aikaa!! Saa mut iloiseksi!!

      Poista
  25. Kaiken keskellä olet upea, vahva nainen, kun jaksat purkaa sisintäsi tänne. Sulla on oikeus romahtaa itkuun, polkea jalkaa ja huutaa kaikki kirosanat peräjälkeen mitä keksit, tai vaikka nyt myydä ne ihanat härpäkkeet pois, mistä kerroit.
    Kukapa ei olisi katkera tai suruissaan tilanteessasi? Valehtelee, jos väittää muuta.
    Mä olen todella pahoillani ja silti se ei poista sun tuskaa. Eikä Ilmaria. Mä itken pelkästä ajatuksesta, mitä sä käyt siellä läpi, ja silti se on vain mitätön pieni tippa siihen nähden, mitä sä itket tuskaasi. sun on niiiiin täysi oikeus olla heikko ja pyytää ja saada apua myös kotona eikä vain sairaalassa.
    Kaiken pois myymisen tarpeessasi toivon yhtä asiaa: Älä poista tätä blogiasi. Tästä on taatusti monelle tulevaisuudessakin ajatuksia ja sun sisukkuutesi ansiosta myös voimauttavaa apua. Ettei anneta periksi.
    En mä tiedä mitä sanoa, muuta kuin voimia ihan hirveästi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Blogi pysyy koska kaikki lukijat ja kommentit on mulle tärkeitä. Ja se että saa purkaa itteensä välillä tänne..sillai julkisesti... Sinnitellään koska koskaan ei tiedä mitä nurkan takaa löytyy!!

      Poista
  26. Tsemppiä oikein kovasti sinulle Bikke! Toivon sydämestäni että hoidoista on sinulle apua! Olet rohkea nainen ja hienoa että haluat jakaa toisillekin omaa elämääsi tämän blogin kautta. Voimia toivotan kovasti ja oikein lämmittävää kevätaurinkoa koko teidän perheelle! Terveisin Jaana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jaana!! Kyllä hoidoista saattaa olla apua... jos vaikka se ihmelääke tulla tupsahtais :)

      Poista
  27. No paska :( samassa junassa ollaan sit... maksa, luusto ja nuppi... rintasyöpä stana. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. NO PASKA! Sä sitten tiedät ylä ja alamäet..varsinkin alamäet......

      Poista
  28. Vaikka en ole aikaisemmin kommentoinut blogiisi mitään niin olen kuitenkin ollut lukijana jo pitkään. Olet mahtava nainen ja toivon sinulle kaikkea hyvää. Olet tärkeä meille lukijoille. Ja minunkin ajatuksissani usein. <3
    T.Niina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vahvuus näkyy meissä kaikissa tarpeentullen ! Kiitos kun aattelet...merkkaa paljon...

      Poista
  29. Moikka, Bikke!
    Olen seurannut blogiasi jo kauan, ainakin siitä saakka, kun se oli Sanomissa.
    Seuraan myös instaasi.
    Toivon sinulle ja perheellesi kaikkea hyvää!!
    Terveisin Päivi

    VastaaPoista
  30. Voi järkytys ja säikähdys. Ei tässä nyt enään tiedä mitä sanoisi. On se pirulainen nyt päättänyt ottaa oikein kunnon vallan! Hyvä, että antavat hoitoa tehokkaasti, hyvä että voit pärräillä taxilla ja katsella maisemia. Mutta kaikista eniten mää nyt toivon täydestä sydämestäni, että niiden hoitojen on must in tehottava!
    Olet mielessä, joten edelleen pidän hengessä peukkuja pystyssä ja toivon parasta! ❤❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No vähän se yrittää mua nujertaa mutta.... kaippa tää tästä!! Kiitti!!

      Poista
  31. Voi Birgit, kunpa mulla olisi edes neljännes tuosta sun vimmasta! Olet niin kaikkeen valmis ja ulospäin se näyttää vahvalta se valmius, en voi nähdä hauraita hetkiäsi, mutta minä olin jo viime suvena täysin hajalla. Siksi en halunnut ensin tavata yhtikäs ketään. Mun haurautta ei huorata. Minusta ei olisi ikinä, ikinä sinuksi. Nyt jos vain ajattelenkin sairaalan oven avaamista tulee huono olo ja sinne kuitenkin tulee kutsu loppuvuodesta. Tiedän, että olen onnekas, että vasta loppuvuodesta, mutta silti minulla on ne sudenhetket, kun mietin, että missä hitossa se ensin havaittu metastaasi nyt luuraa. Kuvissa sitä ei 5.10. näkynyt. Miten ne saattoivat ehdottaa kolmatta ja paljon isompaa leikkausta ilman kuvaantamista. Siitä olen edelleen hajalla, mutta mulla on nyt määräys olla vuosi ajattelematta tätä koko asiaa. Yritän noudattaa. Kunpa sinäkin voisit samaa. Toivon sinulle, että pystyt edelleen olemaan sinä itte. Koska se mikä sinusta heijatuu muihin, voi säteillä sinuun takaisin ja miten on mieli, siten on kroppa, sanoi minulle ystäväni, joka vakvavassa syövässä huijasi kuolemaa yli kaikkien lääkärien aikarajojen nauttien elämästä!

    Ei meillä silti mitään juhlaa täällä ole. Mieheni veli leikattiin Tampereella, aivosyöpä. Se mikä sinne jäi viime keväänä pääsiäisen aikoihin, on se minkä takia hän sitten lähtee. Nyt kyllä on parempi vaihe, vaikka ei mene kuin kortsionia, sillä sytoista on tässä tilanteessa jo luovuttu. Hän on puolet viikosta edelleen kotona, ruoka maistuu, juttu luistaa, mutta huimausta ja väsymystä...ei paljon muuta.

    Olen pessimisti. Mietin, että koska sain melanoman eka kerran jo 30 vuotiaana ja silloin se meni Hienosti kaikki pois Turussa, niin mietin, että tämä on joku merkki ja se mut sitten lopulta vie.

    Koin suvella kaikesta huolimatta, vaikka olen introvertti, että vertaiskärsimys auttaa. Kävin yhtä aikaa tuskaisaa matkaa suvessa fecetutun kanssa. Kerroimme toisillemme kaiken, miltä tuntuu, mistä sattuu, mikä ottaa päään etc. Se oli meille molemmille tärkeää ja oli kumman helppoa, kun emme olleet likitutut. Hän oli käsittämättömän urhea ja kesti kaikki joka viikko toistuvat järkyt toimet suolistosyöpäänsä pyystyssä pysyebn ja lopulta jo hyvin paljon osaten vaatiakin, kun toimenpiteet olivat liian kivuliaita. Vaati ja sai keveyn anestesian lopulta joka kerta. Ellei osaa mitään vaatia, ei mitään saakkaan.

    Bikke, edelleen hengessä mukana eli tsemiä♥♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meistä jokainen reagoi erilailla... aina kuullessani jonkun toisen tarinaa..surullista tahi iloisuuteen päättyvää tunnen joko valtavaa surua tai iloa mutta myöskin kateutta... Ehkä mä en voi kotona ollakkaan kovin maissa koska jotenkin en halua saatuttaa mun lapsia enkä sitä ilmapiiriä minkä toivoisin täällä vallitsevan... Aina se ei tietty onnistu mutta.... Mä lähetän sulle kaikki mun uskallusrohkeus enkelit <3 Olet aatoksissani ja mun toiveissa....

      Poista
  32. Hei! Ensimmäistä kertaa jostain takaovesta tänne putkahdin ja pakko oli lukea koko stoorisi. Omat oudot vaivat, joita ei vielä ole tutkittu, tuntuvat nyt mitättömiltä kaiken sinun kokemasi jälkeen. Toivon sinulle valtavasti voimia kaikkeen, erityisesti pikkuisten kanssa olemiseen! Älä luovuta, aina on toivoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos poikkeemisesta!! En luovuta! Uskon tulevaisuuteen! Kiitos!!

      Poista
  33. Tosi pysäyttävä blogi. Olen tosi pahoillani maailman tuulista mitkä ovat muuttuneet eteenpäin hellästi työntävästä otteesta oikeaksi pyörremyrskyksi sinulla. Olet tosi rohkea kun pidät tätä blogia ja tämä varmasti antaa monille vertaistukea. Älyttömästi tsemppiä ja aurinkoisia kevätpäiviä <3

    VastaaPoista

Ilahdun pienistäkin sanoistasi :)