VESKISTÄ PÄIVÄÄ

Meillä ompi "aikuisten" vessassa puulattia. Se on ollut aikoinaan valkoinen. Jotenkin hassusti siihen on tullut tummia läiskiä. EIKÄ ne läiskät ole pesemättömiä piippi jälkiä ehei..vaan emännän hiusväriä. Onneksi matto on peittänyt enimmät epäilyttävät läiskät. Tietoisuus kuitenkin siittä että ole pilannut niiin kivan laattian on vaivannut mieltä.

Oliko siis vaihtoehtoja? No ei! Uutta maalia pintaan ja komiaa tuli . 

 Ette varmaan arvaa minkä firman?

Oven  pieluksilla karmien välistä pilkottaa huokolevyn reunus. Komppasin ne ainaisen siistit kaapit ja löysin kuin löysinkin maalarinteippiä. Kauniisti asettelin ja eiku suti heilumaan..MUTTA MITÄ!! Minne se maali hävis? Ei jäänyt ainakaan iskun kohteeseen h-levyyn!! Ajattelin sitten että JOKU konsti tähän löytyy ja että kun se uponnut maali kuitenkin kehittää tuohon reunaan sellaisen kuivahtaneen kelmun niin sitten seuraavan kerran jää maali kiinni! Siinä sitten vierähti parikin päivää kos en sänkystä ylös päässyt. Ukko-kulta kiitteli ottaessaan teipit pois. Ja niin kiittelin minäkin! Itseäni olen kiittänyt ja kiitosta on riittänyt! Ainakin näissä tee itse ensin ja tee vielä 3 kertaa senkin jälkeen! projekteissa. Vitsit! Lisää hommia!

Veskin putki ja törky hässäkkä piti aikoinaan saada piiloon ja tyttären kans väännettiin siihen tuollaiset verhot. Kerran jälleen hiuksia värjäillessäni kuvittelin aineknöölin lentäneen jonnekkin mutten löytänyt jäämiä mistään..paitsi sitten parin päivän päästä. Toisessa verhossa aivan kauhiat ruskeat raidat!! Ja taas vessassa! Mitä ihmisetkin oikein ajattelee?? Onneks noi saa rypytettyä ettei sitä ihan heti huomaa. Verhossa on teksti:: Ei lapsella saa olla kiire ja hoppu eikä aamukaan kuin maailmanloppu (pieni kirjoitusvirhe tekee tästä VINTAGEA ;) ei kyllä pidä paikkaansa. Aamut on aina liian lyhykäisiä.

Ja jotta veskissä ehtisi katsella noita läiskiä ja ruskeita raitoja tarvitaan siellä myöskin vanha kunnon POSTI lorju. Hassua muuten miten samoja lehtiä voi lukea niin monta vuotta. Istunnot ovat siis liian lyhykäisiä tahi muisti olematon.

Nyt olen siis käynyt säteessä 5 kertaa ja kolmen ekan kerran jälkeen tein kuolemaa sänkyn pohjalla. Sain sädettä lannerankaan ja lonkkakuoppaan. Mua sattu niin hempetisti ja maha oli ylösalaisin. Seuraavaksi alkaa luustolääkitys ja toisenlainen hormooni hoito! Hormoonihirviö saapuu tähän huusholliin (entisen lisäksi). Kontrolli on 4 kuukauden päästä. Ja mitäs tästä aattelen? Hyvä että kuvataan nonkin pian. MUTTA onko pilleri riittävä hoitomenetelmä? Tuhoaako se Ilmarin? Lonkka-lanne-kylkiluu-olkapää ny enstex? Kutistaako edes pikkasen? Onko taatusti parempi vaihtoehto kuin sytostaatit? Uskooko ne lääkärit ettei sitä lusikkaa heitetä vielä? Ja entäs Taivaan Isä? Kai sekin sen tietää etten oo tulossa? Päässä liikkuu..ei mitään ..ei mitään.. ja kuitenkin niin paljon asioita ettei mun aivokapasiteettini taida ihan riittää :)) 

MUTTA se mihin mä tänään meen on KIRJANSIDONTA!! Mielenrauhaa ja mieleniloa. Käyn siellä ystäväni kanssa. Eka kosketus tuohon rouvaan oli vuonna:: nakki ja sormi eli 80 luvulla kun työkkäri lykkäs mut kokeileen maatalouslomitus hommia. Siinä 15-16 vuotiaana. Rouva käski mennä hakee lehmät mettästä: Kello jotain 6 aamulla ja sairaan pimee (pelkäsin ihan sikana) Jonkun puun takana manasin telepaattia lehmille että tulkaa ny tulkaa jo!!! Aikas kauan tais kestää mutta tuli ne. Ja nykyään jos mulla on jättisuuria murheita otan osoitteeksi samaisen ilkeän rouvan. Hän kuuntelee mua kauniisti ja kysyy: Haluatko köyden vai oliko jotain muuta?? No mitäs siihen. Olkien kohautus ja toteaminen ettei tällä kertaa ja seuraava lause: Mitä! Eiks sulla oo DAIM KAKKUA!!

Kukkapenkissä ei ole kuin pari hullua kukkivaa. Tänä kesänä olen ollut kaikkien aikojen huonoin kukkakeisari :) En sitten millään viitteis kirjottaa loppukaneettiin että sataa mut niin se tekee. Ylläripylläri! Muistakaa osallistua arvontaan!!