Moikka
Tänä vuonna Roosa-nauhan tunnusmerkkinä menee rohkeus.
Mä tuossa mietin mitä on syöpäsairaan rohkeus? Ihmisen joka on kroonisesti sairas. Jonka kehosta syöpä on vallannut suuren siivun , elintärkeitä elimiä joista se ei ikinä tule päästämään irti? Syöpäsairas joka tietää tiensä pään tulevan ihan pian..tai toivottavasti niinkuin mä nyt ajattelen ETTEI AINAKAAN ennen JOULUA... aivan liian pian.
Mitä hälle merkitsee rohkeus? Mitä se on?
Rohkeus on sitä että jaksat aamulla herätä ja nousta. Silmät ovat sytoista kuivat joten muista hieroa simmujasi ja avata ne äärettömän hitaasti. Rohkeutta on nousta pystyyn. Pään metarit aiheuttavat huippaamista joten muista nousta rauhallisesti. Rohkeus tulee esiin siinäkin kun aamulla kimotat mukuloillesi että ylös! On aamu ja kiire ja mitä syöt aamupalaksi? Olen rohkea koska pelkään lasteni inhoavan minua koska aina komennan. Olen rohkea yrittäessäni paikata tulevaisuuden puuttuvia vuosia.
Olen rohkea myöskin käydessäni kaupassa. Välillä on sentin mittainen hiuspehko , välillä kallon luut paistavat niin että kaikki tuijottavat. Olen rohkeasti oma itseni!
Olen äärimmäisen rohkea myöskin silloin kun käyn uimahallissa. Ei ole hiuksia eikä ole toista rintaa..on suuri vatsa arpi josta sitä läskiä tuhoutuneen rinnan paikalle siirrettiin.Kuinka moni taaskin tuijottaa? Mitäköhän tuo äiti lapsensa kysymykseen vastaa? Hoipperoin pitkin hallin liukkaita lattioita miettien että jos nyt kaadun : montako luuta menee poikki?
Olen rohkea myöskin silloin kun menen hoitoon. Taas minua pistetään ja se ällö piikki menee ihoni läpi. Olen kuitenkin onnekas omistaessani laskimoportin. Tarvitaan vain yksi pistos 7 sijaan mikäli suonia etsittäisiin. Saan pahoinvointilääkettä jotten halailisi vessanpyttyä seuraavaa kolmea päivää. Olen äärimmäisen rohkea tavatessani lääkärin. Olen käynyt TT-kuvassa ja odottaessani lääkärin vastaanottoa viikon on vatsassani ollut peikkoja. Yöuneni ovat menneet peffalleen..jännitys on valtava odottaessani tuloksia. Yleensä niissä on ollut pelkkäää paskaa....Niin nytkin.
Rohkeutta on vastaanoton jälkeen itsenä keräys , astuminen kelataksiin ja olla niinkuin olisi vaan. Kotona voi padot taas murtua. Poikani , 11v kyselee itkevältä äidiltä että oliko huonot uutiset? Yleensä sanon että juu , halataan ja taas mä kokoan itteni ja elämä jatkuu... Seuraavaan kertaan.
Syklitettyä elämää. Tänään kiinnostaa huomenna ei.
Mulla itellä on jännät paikat. Tällä hetkellä käytössä oleva epirubisiini saavuttaa turvallisesti annettavan määränsä. Jatko? No katotaan. Pelottava? No totta helvetissä!
No se lääkitys vaihtuukin lennossa..
Olen usein miettynyt mitenkä hoitoa saa ja kuka ja missä päin suomea parhaiten? Lapsellisesti kuvittelin sen olevan kaikille kaikkialla yhtä hyvää. Todellisuudessa jo se minkälaisen lääkärin vastaanotolle meet ekan kerran vaikuttaa hoitopolkuusi. Vaikka pitävätkin hoitosuunnitelma palaverejaan on niissä aina joku suurisuu. Omalla kohdallani kinasteltiin osapoiston ja koko poiston välillä. Ei katsottu tarpeelliseksi geenitestiä jonka sain sitten hoitopaikan vaihdoksen myötä. Positiivisena. Olen sitä saattanut jakaa lapsillenikin. Anteeksi siitä.
Kinastelivat miksi hormoonihoito ei ollut riittävä vaan vaihdettiin sytopillereille...
Syyttäviä sormia voisi osoitella sinne sun tänne. Myös itseeni.
Moni sanoo että jaksa taistella. Tosiasia on kuitenkin se että kun tuo pirulainen on jo kehooni päässyt asettumaan ei taistelulla ole merkitystä. Tämä sota on jo hävitty. Se on eriasia kuinka kauan tässä vielä jaksetaan tavalla taikka toisella laittaa kampoihin? Kuinka paljon lääkärit haluavat minua auttaa?
Lehessä oli juttua siitä kuinka paljon vuoden hoito saattaa maksaa? Mistä kela sen rahan tekee?
Olisikohan yksilöillyillä täsmälääkkellä parantavampi teho kuin sillä kelan korvaamalta listalta valitulla? Kuka on tällä kertaa oikeutettu näillä viimeisillä määrärahoilla saamaan hoitoa?
Olet varmasti huomannut jälleen menossa olevan lokakuun ja Roosa-nauha kampanjat!
Koska muutenkin rakastan pinkkiä olen huullaantunut Retro-lamppuun ja termareihin enkä kiellä ettenkö yrittäisi siivota pinkillä mopilla useammin :)
Roosa-nauhaa voit ostaa useasta kaupasta
Tänäkin vuonna osallistun omilla kasvoillani Syöpäsäätiön Roosa-nauha keräykseen.
Tutkimuksella pääsemme taas pienen askeleen eteenpäin.
Ole kiltti jaa ja ota osaa..