keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

KORTTI ALENNUSTA & ARVONTAA

Huisin muksaa kesäpäivää sulle!

Kuule! Nyt on meneillään huisin kiva alennus vielä tämän loppu heinäkuun ajan tuolla ANNA-MARI WEST PHOTOGRAPHY verkkokaupassa! Eli kaikki tuotteet -25% 
Jos milloinkaan niin nyt kannattaa jo suunnitella tulevien tilaisuuksien kortti ym.. tarvinta. Täyttää varastot yllättävien nimpparien varalle :)
Pienin toimitettava tilaus on 10€ ja tilaus toimitetaan postikuluitta!


Itse henkilökohtaisesti pidän juuri korteista jotka jollakin tapaa sopii tilaisuuteen tai kuvastaa kortin saavaa henkilöä. 


 Verkkokaupassa on muitakin tuotteita kuin vain kortteja. Muistikirjoja , julisteita , magneetteja....


Seuraamalla Anna-Marin facebook sivuja KLIK  
olet ajan hermoilla uutuuksista ja vastaavista tarjouksista , vaikka arvonnoistakin :) 




 Laitetaanpas vihdosta viimein paistavan auringon kunniaksi pieni korttiarvonta!
Paketissa on kaikki nämä 9 ihanaa korttia sekä jotakin jolla saapi suun makiaksi!. 
Arvonta on kaikille avoin ja päättyy 8.8!!
 

Onnea ihan jokaiselle yhtä paljon ja nautitaan onnen hetkistä!

maanantai 27. heinäkuuta 2015

VALOKUVAAJA MIKKO JOONAN NÄYTTELYSSÄ & ARVONTA

Moikka
Aamulla varhain suuntasin matkani Sastamalaan pakollisiin verikokeisiin jotta tämän viikon 23s sytohoitoni saisi luvan alkaa... 
Sillä samalla reissulla poikkesin  valokuvaaja MIKKO JOONAN  HAVAINTOJA HETKISTÄ
 myyntinäyttelyyn

                                     


Mites olenkaan Mikkoon tutustunut? Ensikerta taisi olla Prehtin puutarhalla käydessäni. Moikat huudettu ja rento Mikko tehnyt sinunkaupat välittömällä tuttavuudella. Luannikast tuttavuut :)
Sittemmin Mikon facebookin sivuilla olen hänen kuulumisiaan sekä töitään seuraillut ja randomi arvontakin osui kohdalleni. 


Jo nuorena teinipoikana Mikko on kotipihassaan kuvannut oravia kuukausi tolkulla saadakseen täydelliset otokset , kehittänyt rullakaupalla filmejä itse. Kierrellyt kuvaamassa rock-konsertteja VIP-alueilla lehtien ja bändien markkinointikäyttöön. Mikko on jo nuoresta iästään (-84) ehtinyt osallistua jos jonkin moiseen toimintaan. Hän on esim: toiminut Vammalan Kameraseurassa aktiivisesti ollen kameraseurojen historian nuorin puheenjohtaja. 
Monipuolisen Mikon voit tilata hovikuvaajaksi kaikkiin elämän tärkeisiin juhliin tahi tapahtumiin. Yhteystidot löydät TÄSTÄ

Tämän näyttelyn kuvat on otettu iPhone puhelimilla vuosina 2012-2015 sekä kuvankäsitelty samoilla puhelimilla. Kuvattavia kohteita on pääasiassa Sastamalasta sekä mm. Kauvatsan Sääksjärveltä , Tunisian aavikoilta sekä Fiskarssista. Näyttelyn uniikit teokset ovat toteutettu tekniikalla , jossa säilyvä sekä huipputarkka pigmenttituloste pohjustetaan komposiittialumiinilevylle ja päällystetään akryylilevyllä. Tällöin saavutetaan vuosisatoja kestävä , museohyväksytty lopputulos.

 Itse valokuvaaja Mikko Joona


Muutamia näyttelyn teoksia minun , sunnuntaikuvaajan , ottamina.

(tuo vihreä on heijastus)

 Mikolla on näytteillä 24 teosta joidenka editio 1/1. 
Tässä siis vain muutama.
Kaikista kuvista myös saatavilla 20 kappaleen sarjat pigmenttivedoksia.

Tuolla Lahjatalo Ansa Puntalolla on siis alakerrassa Galleria tilat jossa taiteilijat voivat esitellä omia teoksiaan.

Lahjatalolta löytyy kaikkea sisustukseen , lapsille vietävää sekä runsas valikoima Pentikin tuotteita. Tämä Mirkka Pihlajamäen suunnittelema ja Jokipiin pellavan valmistama Sastamala liina on puolipellavaa. Siihen on ikuistettu Pyhän Marian kirkko , keskustan kaksitorninen Tyrvään kirkko sekä Pyhän Olavin kirkko. Liina soveltuu pöydälle , seinälle tahi pyyheliinaksi.  
Omasta mielestäni kaunis kokonaisuus.  


Sekä Ansan suunnittelema kirjamaljakko. Sen on valmistanut Savenvalaja. Sastamalahan tunnetaan Suomen kirjapääkaupunkina. Vanhan kirjallisuuden päivät vetävät vierailijoita runsaasti ja olenhan minäkin kirjansidontakurssilla :) Saskylla voisi opiskella kirjansidonta mestariksikin..



Molemmat upeita tuliaisia kylään/kotiin vietäväksi.

Tässä muutama namipala Pentikeistä


Minna Niskakankaan sunnittelemaa Salonki-sarjaa on saatavilla ruskeana , sinisenä sekä viininpunaisena. Itse rakastuin juuri näihin sävyihin. Ehdottomasti MUSTHAVE osioon kuuluu tuo tarjoitin. (Niin.. ensikuussahan se 45 vuotta tulee täyteen..vinkkivinkki ;) )




Lasse Kovasen Vadelma kuosissa on kesän upea väriloisto!

Lahjatalo Ansa Puntalo on piristänyt Sastamalan katukuvaa jo 30 vuoden ajan! Pentikin Kaisla-tuotteista onkin mahtava juhlatarjous! Kannattaa poiketa tutustumassa talon antiin! Yläkerrassa ja alakerrassa :)
Lahjatalon kuulumisia voit seurata heidän facebook sivuilla. Samoin galleria tiedustelut menevät näppärästi sitä kautta.


Tää oli hauska. Sanoin Mikolle jotta mikäs se meiän kotiin sopisi niin meinas että tämä..
Ei huono valinta


Mikon HAVAINTOJA HETKISTÄ näyttely on siis vielä tämän viikon Lahjatalo Ansa Puntalon alakerrassa Galleria Ansa Puntalolla, Puistokatu 4-6 , Sastamalassa. Tämän viikon aikana ehtii tutustua kuviin ja miksei kotiuttamaan näyttelyn jonkun  vielä vapaana olevan teoksen  ihailtavaksi omalle seinälleen.


Sitten se arvonta!
Valokuvaaja Mikko Joona on lahjoittanut lukijoideni kesken arvottavaksi MUTKIKASTA valokuvavedoksen (18/20)
arvo 65€

Arvontaan pääset osallistumaan näin:
1 arpa: Käy tykkäämässä Mikko Joonan facebook sivuista KLIK
2 arpaa saat linkittämällä arvonnan joko blogiisi tahi facebook sivuillasi.
Mainitsethan linkityksestä. 

 
Kuten taiteessa yleensä, jää tässäkin katsojalle hieman mietittävää. 
Siksi haluaisinkin sinun arvuuttelevan MITÄ tuossa on KUVATTU?


Ja vielä arvotaan 2 kappaletta Mikon lopputyökirjaa AHDISTUS, joka sai huomiota valokuvausalan lehdissäkin perfektionismissaan.


"AHDISTUS,TUSKA ,HÄPEÄ ,PELKO"
Elämän perusasiat, joita ilman ei luultavammin tulisi toimeen arjen harmaudessa. En ainakaan minä. Ahdistus on ollut monesti jollain tapaa voimavara. Kuitenkin tulee ajateltua ,että miksi juuri nyt pitää ahdistaa? Monen on helppo sanoa, että unohda koko asia. Tuskallista ajatella voivansa unohtaa, hävettää pahasti. Mitä maailma onkaan menettänyt näissä koskaan ahdistumattomissa ihmisissä? Heissä jotka eivät ole ahdistustaan koskaan tunnustaneet tai tunteneet. Ehkä maailma ei ole menettänyt yhtään mitään. Ajatus jostakin pyörii päässä , mutta ei muodustu sanoiksi. Lopulta vaikenen ja ahdistus vain kasvaa entisestään. 

Kohta ei voisi enää vähempää kiinnostaa , mitä muut ajattelevat.
Näin  sanoo Mikko ja nämä sanat minäkin sisäistän.

lauantai 25. heinäkuuta 2015

OLGAN PUODISSA HUISIA LÖYTÖJÄ

 Hei vaan sullekkin! 
Poikkesin kahden ystävättäreni kera Lielahdessa Tampereella Olgan puodissa. Olgalla oli torstaina nimipäivä ja sitä reiluna kauppiaana juhlittiin koko viikko huimin alennuksin. Olga oli laittanut KOKO liikkeen tuotteet roisiin alennukseen eli KAIKESTA -50%! Eikös olekkin tarjousta kerrakseen? Torstaina , joka olikin se varsinainen juhlapäivä , oli jäerjestetty muitakin extra hemmotteluita asiakkaille. DIM edustajalla oli oma tarjous/esittely alue. Oli kaffetta , namia , skumppaa....
Juhlatunnelmaa :) 

Tässä itse aurinkoinen OLGA! 
 

Putiikin valikoimaa


Ja sitten pöyhimään!

 Cream paita ja hame

Huomatkaa nuo jumalaiset kengät!
 Niitä onkin tuolla rivissä....(yritin tehdä tepposet....)

Soyaconsept

Aivan ihana päällä!
Ehkä vaatii kureliivin....
 
Upeaa mitenkä hovikuvaajani onkin saanut ikuistettua minusta parhaat palat!
 

Hieman hillitympää Cream asua.

  Taisi meillä pari tuntia mennä. Liikkeessä on niin monta rekkiä ettei sieltä kovinkaan nopsaan pihalle pääse...Olen myöskin kuullut huhuja jotta naisilla kestäisi kauemmin kuin miehillä tuo vaatteiden(kin) ostaminen...

Nämä sitten lähtivät mukaani.

2 kipaletta Creamin jakkua. Koska en osannut päättää kumman halusin..ratkaisin tilanteen omasta mielestäni ainoalla oikealla tavalla.
 

 Takana upeat yksityiskohdat. Varsinkin tuo roosan jakun röyhellys.
 

 Masain ihanasti laskeutuva tunika mekko. Tämkin tuntuu  päällä erittäin olemattomalta :)


 Rakastuin tuohon taskuun. Tässä mekossa on takanakin musta keskiviiva. Muutamalla katseenvangitsijalla on perusvalkoisesta vaatteesta saatu ylellisen oloinen.
 

 Imitzin hieno juhlamekko. Tai niinkuin plikkain kanssa juteltiin.. Sopiva maidonhaku reissulle kyläkauppaan.. Nokiat vaan jalkaan...
 

 Ja kun ostokset (alennuksien) jälkeen olivat tarpeeksi paljon , sai kaupan päälle valita useasta vaihtoehdosta itselleen mieluisat Creamin sandaletit!! Onnistunutta kaupankäyntiä sanoisinko :)
 


Olgan puodin löytät Tampereen Lielahdesta Possijärvenkatu 1.
Vielä tänään ehdit tekemään löytöjä eli KOKO liike -50% SEKÄ jo alennetut tuotteet -70%. Uutta syksyä on pian tulossa ja näin Olga tekee tilaa taas uusille houkutuksille :)
Olgan puoti on ehdottomasti yksi suosikki putiikkini!!

keskiviikko 8. heinäkuuta 2015

KUN LAPSI MEINAA HUKKUA

Tarinahan lähtee siitä kun minä ja kolme poikaa lähdettiin Pitkäjärvelle uimaan. Tosielämässä pojat ui ja minä röhnötin. Hiekkarannalla ei meidän saapuessa kovinkaan montaa ihmistä ollut. Luulivat varmaankin Pitkis leirin vielä jatkuvan. Kyllähän sinne sitten jo  kello 14 aikaan alkoi väkeä valumaan. Vanhempaa ja pienempää. Poijaat olivat hyppineet laiturilta veteen jo mielestäni ihan tarpeeksi monta tuntia jotenka kolmen huitteilla menin heitä komentelemaan kotiinlähtöön. Arvatahan sen saattaa ettei yhtään innokasta ollut kuuloetäisyydellä. Poikani päätti vielä hypätä yhden kerran ennen kotiin lähtöä. Se sopi minullekkin. 
 Siinä laiturilla kun oli väkeä,muutti hän hyppy suuntaansa ihan pikkaisen. Katselin rannalla kädet puuskassa kun otti vauhtia ja hyppäsi. Veteen molskahti. Tuli pintaan. Vajosi pinnan alle. Tuli pintaan. Huitoi käsillään. Meni pinnan alle. Tuli jälleen pitemmän ajan päästä ja ulisi. Tajusin tilanteen ettei hän pääsekkään sieltä omin avuin pois. Otin tunikani taskusta auton avaimen ja laitoin sen laiturille samalla kun potkasin kengät jalastani ja sukelsin. Siellä oli vastassa vettä haukkonut poika jonka sydän hakkasi rinnassa kuin rumpalipoika marssilla. Kohdassa johonka hän hyppäsi ei edes omat jalkanikaan yltäneet pohjaan. Rauhoitellen lasta ohjasin hänet laiturin reunaan killumaan ja hivuttauduimme lähemmäs rantaa. Käskin toista poikaani ottamaan avaimen talteen ettei tipu jordaaniin. Kiltti poika teki kuin käskin ja.. hyppäsi matalikkoon! Hupsista :)
 Nousin sieltä vettä valuvana tunikoissani ja onneksi silmälasitkin olivat pysyneet päässäni. Lapsi oli pelästynyt ja heti valmis pukukopille. Kaikki kolme marssivat sinne mukisemati. Kuivasin avaimen ja otin märän mekon pois päältäni. Kävin kokeilemassa joskos auton ovet avautuvat.. Kaukkari toimi. Laitettiin kamat kasaan ja lähdettiin kotio päin. Sitten pitikin funtsia minkä päällä istuisin autossa kun varustukseni oli vain märät kalsarit ja tissiliivit. Yhtään hiekatonta vaatetta tahi pyyhettä ei ollut... Mutta serla pelasti :) Talouspaperin muovin päällä köröttelin kotio. Tosin tankilla oli pakko käydä vähissä kuteissa jotta kotio asti päästäisiin. Kotona sitten tajusin keikkuneeni ihmisten ilmoilla punaisiin raitoihin värjäytyneillä pikkareilla!!
Olin pessyt pyykkiä jossa olikin kangaskassin kahvasta päässyt värit matkoihinsa.


Siinä kotimatkalla jutusteltiin tapahtuneesta ja siitä kuinka varovainen AINA PITÄISI OLLA! Vaikka kuinka kaverit tai muut uimarit hyppisivät ja tekisivät hulluntemppuja ei ite aina pitäis lähteä mukaan. Varovainen pitää olla.
 Sanoin keventääkseni tunnelmaa että nythän äidiltä lähti talviturkki eikä se vesi ollutkaan niin kylmää mitä luulin. Siihen nuorempi tokaisi että tiiäkkö miksi? Koska menit niin LUJAA ettet ehtinyt miettiä onko vesi kylmää.. 
Jonkun ajan päästä sain raivokohtauksen. KUINKA VÄLINPITÄMÄTÖNTÄ VÄKEÄ YLEISILLÄ UIMARANNOILLA LIIKKUU? Kukaan ei korviaan lotkauttanut.
Anteeksi! Huijaan. 2 noin 12-14 vuotiasta poikaa oli havainnut tilanteen ja laiturilla siirtyneet toimintavalmiuteen.  Siis kaksi lasta! 
Kaikkia lapsia pitää vahtia on ne omia tai ei! Kuka haluaa mennä sanomaan että seisoin vieressä mutta ikävä kyllä en ehtinyt pelastaa lastasi! En minä ainakaan!!Pikkasen enemmän valppauta ja kansalaisaktiivisuutta peräänkuulutan. Muillekkin kuin autoon jätetyille koirille.
Enkä hae tässä nyt mitään synnipäästöä! En! Vaan yleistä huolenpitoa!

Mitkä sitten olivat omat tuntemukset kyseisessä tilanteessa? Kesti hetken tajuta ettei poika tule sieltä omin avuin pois. Noin 5 sekunttia. Toimin omasta mielestäni rauhallisesti ilman suurta paniikin lietsontaa. En ajatellut että nyt se hukkuu vaan että nyt haen hänet turvaan. Rauhallisuus säilyi kotiin asti. Vasta sitten illalla huomasin pelästyksen saapuvan ja itkun silmään. SE OLI NIIN LÄHELLÄ! Oman lapsen hukkuminen. Siinä muutaman metrin päässä! Vaikka vahdin ja luotin ja uskoin. Minun valvonnassani!!
 Mitä tästä opin? Kyttään ja kyttään!
Traumoja ei jäänyt kenellekkään. Toivottavasti. Ainakin ollaan jo käyty uimassa. Kiusaamassa sukulaisia kesämökillään :) 
Mitä haluan nyt sitten sanoa? Haluan sanoa että:: VAIKKA NE MUKSUT JOSKUS PATTIIN OTTAA NIIN ON NE VAAN SELLAISIA JOIDENKA VUOKSI ELÄMÄÄ ELETÄÄN!
Silmäteriä.
Kuvat eivät liity tilanteeseen mitenkään ja ovat vuosien takaa

keskiviikko 1. heinäkuuta 2015

TOISEN ROMU on TOISEN AARRE

Aina kun joku kuolee , läheinen  , omainen tai muuten vaan sukulainen on siinä vainajan asumuksen plokkaamisessa pieni hommansa. Tai joskus vähän isompi. Aina ei kaikki lapset edes tule juttuun keskenään. Tai sitten perintö on jo jaettu lempilapsen kanssa.
Todella harvoin olen kuullut jotta perinnönjaot olisi menneet hyvin. Sulassa sovussa. Kuka osti mummelille imurin niin väkisin haluaa sen sitten takaisin. Tai kuka sai perinnöksi Myrna-sarjaa muttei eukkonsa tykkää siitä lainkaan. Näitä tarinoita riittää joka suvussa. Siksi olisikin ihan kiva jos kuolleen jäämistöstä löytyisi :LUSIKOIDEN JAKO LISTA!
Tälläinen lista helpottaisi perikunnan toimia ja rajoittaisi tappeluita materiasta. Tosin sittenhän voisi miettiä miksi se äiti nyt Kikalle juuri tuon Mariskoolin halusi jättää? Olisi antanut tuon sinisen kun niitä on muutenkin 4!
 Kova on kasvatusvastuu jottei niin pääsisi käymään.

Ite olin ajatellut mennä arkkukurssille ja veistellä itelleni 4-hegen arkun. Minä ja mun tilpehöörit! Kivessä lukisi: Tässä lepää Bikke ja sen 170 kiloa JDL, IbLaursen ja Greengate härpäkkeitä.
No vitsi,vitsi.

Tää tais nyt lähteä lapasesta..

Tässä mulla on kapsäkki joka on täynnä palkintolusikoita.
Miehen eno oli kova poika ammuskelemaan ja napsimaan ammuskisoista palkintosijoja.


Isompaa ja pienempää lusikkaa. Näille ei heti siivouksessa löytynyt paikkaa enkä mä kehdannut huudella että TÄNNE! Onneks nää nyt kuitenkin päätyi meille.
Toistaiseksi nämä aarteet asuttavat tuota matkista. Kovasti olen niille uusiokäyttöä miettinnyt. Ideoita?
Koruiksi olisi ihan huippista saattaa muutamia.Onkin vaikeaa päättää mitä näistä tehdä. Osasta siis. Jotakin pitää jättää muistoksi edellisestä sukupolvesta... Onhan näillä tunne arvoa , minullekkin , vaikken kyseistä henkilöä tainnut koskaan tavatakkaan...


 Eikö olekkin kaunis!


 Kultasepänliike Kairikin on jo lopettanut vuosia , vuosia sitten..
Tässä kirjoitellessani mietin kuinka vähän..vai olenko OLLENKAAN..kertonut tarinoita lapsilleni heidän isoisovanhemmistaan? Kuten sitä jotta KUN MINÄ OLIN LAPSI..äiti ja isä lähti lappiin lakkasadoille, jättivät he meidät 3 mukulaansa mummulaan.. Muistaakseni viikoksi. Mummu oli jämpti mummu . Syömiseksi oli mannapuuroa. Pihalle pääsi vasta sitten kun lautanen oli tyhjä. Koska olin vanhin ja tietty isoin JOUDUIN syömään sen mitä kattilaan oli jäänyt. Katselin siis keittiön ikkunasta kun muut paino pihalla ja mä vedin itku kurkussa sitä mannapuurooo.. Meni monta vuotta jotta söin seuraavan kerran. Ja isona plikkana keittelin samaa puuroa työkseni :)
Tai jos mummulassa (pappalassa) tuli räkä poskelle.. Täytyi paperi kääntää jottei turhaan paperia haaskattu.. 
Itseasiassa mulla ei montaa juttua olekkaan jaettavaksi mun mukeloille..


Nyt kun kirjoittelen näitä blogejani niin ei tarvitse muistella tapahtumia. Tullee vaan tänne bittimaailmaan lueskelemaan että mitäs hulluuksia se olikaan tehnyt :)