UA-39839136-1

keskiviikko 30. marraskuuta 2016

KAARINA KATOLLA JA ARVONTOJEN VOITTAJAT...

Kukkuluuruu...mitä sulle kuuluu?
Voisko joku kertoa mulle miksi ihmisen pitää haalia kaiken maailman kissat ja koirat riesaksensa? Eikö sitä koskaan opi että niistä on ilon ohella myöskin vaivaa?
Meillä kotona , mun ollessa kersa..ihan vaavista tähänkin päivään asti , meillä on ollut koira/koiria. Susikoiria , sekarotuisia ja jalokoiriakin. Tai ainakin yksi. Sen nimi oli susikoira Roikki. Se oli sellainen mustavalkoinen collie.. Kaikki mun hyvät muistot ohjautuu just tuohon susikoira Roikkiin.  Mutta sen minkä mä muistan varmaksi on se, kun meille tuli uusi koira..jostain haalittu sekin , ja äitin mukaan Roikki piti lopettaa uuden tieltä koska siitä tuli vanhuuttaan mustasukkainen. En muista. Mahtoiko huijata kun oli todennut kahden koiran olevan liikaa? Vanhemmat voi joskus vedättää sinisilmäisiä lapsiaan 100/nolla. Muistan vaan sen tuskan kun Roikkia ei enää ollut. 
Sen jälkeen taisinkin iltaisin ruveta pelkäämään maailmanloppua. Kun ei ollut kainalokaveria..
Siinä jotain alleylle kymmenvuotiaana kun nukuin yksinäni olkkarin sohvalla ja sälekaihtimien välistä heijastui hyppiviä valopalloja.... Luulin pommikoneiden iskevän ihan just kun silmäni ummistin..
Todellisuudessa ne oli katuvalot jotka pilkistelivät verhon ravoista ja joita en kunnolla ilman silmälaseja erottanut.  Yksinäisen lapsen mielikuvitus on vilkas..eikä se multa ole vieläkään hävinnyt. 
Sitten aikuisiällä mulla oli miisu...se meni hukkaan..kissa siis..oli kadoksissa koko talven. Sitten yhtenä iltana se istui ikkunalaudalla ja oli lihonnut ainakin 5 kiloa!! En osannut olla huojentunut sen ylläpidosta kylmänä talvena vaan olin ihan pirun kiukkunen hälle joka kissani vei!
No miisu keikku matkassa aika monta muuttoa kunnes meni joku syksy hukkaan. Tällä kertaa kävi huonosti.
Joku ilmoitti kissasta kuraojassa , ihan meiän tienpään lähettyvillä. Sinne mä riensin 7 numeroa liian suuret saappaat jalassani , vesisateessa ja kannoin sen räjähdystä vaille olevan rakkaani kotio.
 En omistanut lapiota vaan kaivoin soppakauhalla kukkapenkkiin.
Kuinka valtavaa rakkautta lemmikkiään kohtaan voikaan tuntea?



Pari viikkoa sitten vein meiän uudet kisut steriloitaviksi. Se meni loistavasti! Samalla reissulla olin aatellut viedä tuon Minttu-kisuni piikille. Hällä ikää suurinpiirtein 17.. 



Vähän ei ruoka pysy sisällä , kiukuttelee kun luisevaa kroppaa nostelee..mutta empäs pystynyt ja hyvä niin. Ei rakkaitaan nukuteta siksi ettei viitti paskoja nurkista kerätä. Vaikka eutanasian puolesta puhuja olenkin. Ihmiset ja eläimet. Vallanpitäjät ja potkittavat....

Eläinten kanssa on sattunut jos vaikka minkälaista kommellusta. Esimerkiksi meiän Pyry koira on toistaiseksi ainoa elävä olento joka tässä huushollissa on saanut kotiinkuljetuksen maijalla :)








Pikkukisut vaikkei ne nyt enää pikkusia olekkaan , peräti isompia kuin vanha rouva pääsivät maanantaina ulos ekaa kertaa..ihan yksinään. Kotiin tulivat ihan kiltisti. Eilen sen sijaan..Kerttu tuli ripeesti sisälle ja Kaarina jäi jonnekkin. Selvishän se minne. Meiän 11v on kovin kisujen perään ja lähti etsimään Kaarinaa pihalta. Tovin päästä ryntää sisälle nuppi vinkuen ja huutaa hädissään: Äiti! Kaarina on katolla! No mitäs mä siihen..meillä on pyörävankattoa , autotallinkattoa , leikkimökin , puumajan , terassin ja vaiks mitä kattoa!!
 Eipäs! Vaan talon katolla! 
Kaikista korkeimman harjan päällä.... 
Mistä ne aina löytääkin hassut reitit hassuihin paikkohin?
Tietty sitä olis voinu houkutella ruokapussilla..no ne oli kaikki loppu.. soittaa palokunnalle..sehän on tuossa vieressä... Mutta oman käden helppous:::
HEI! Äippä hoitaa :)



 Palotikkaita puoleen väliin tiilikattoa , houkutella kisua kulkemaan harjalla oikeaan suuntaan ja kun sen katin olin saanut käden ulottuville , nappasin sen kisun kainalooni.  Himputti mutta olikin vaikeeta tulla katti kainalossa alas. Enkä sitten tullutkaan koko matkaa vaan kisu lensi ilmateitä pitkin poijaan syliin. Loistavaa tiimityöskentelyä.

On muuten hassua kuinka PALJON kolme kisua syö päivän mittaan!!


Ja sitten niitä voittajia:: Anna-Marin kalenteri setti lähtee 
kommentilla:
Ei mitään sen ihmeempiä odotuksia.. Toiveena on et jos sais vähän säästettyä ja laitettua olohuoneen kalusteet uusiks... ja joskus tulee yllärikyläilyjä tehtyä, mut lähinnä naapureille
Kiva arvonta :) 

ja T'Aide sormus taasen menee:
kommentilla:
mukana arvonnassan kaunis sormus
 Onnea teitille!
Osoitteita tulemaan niin saadaan matkaan :)
bikkenpilttuu@hotmail.com

torstai 10. marraskuuta 2016

T´AIDE LIVING KORUKUTSUT & ARVONTA

Moikka taas!

Meillä ei ole sadellut lunta juuri nimeksikään.. ihan pikkuisen puuteria siellä täällä. Suuret kinokset antavat odottaa itseään.... Eikä hätiä..mä ehdin kyllä vartoomaan!

Oletteko kuulleet sellaisesta brändistä kuten T´Aide Living Living Lockets korut? Olen ihan hullaantunut näihin niiden muunneltavuuden ja tietysti tuon blingbling jutun tähden.
 
Tämä toimii hieman samalla periaatteella kuin tuppervaaretkin. 
Meille tulee nyt perjantaina tuttu esittelijä Niina Moisio.. Hän on sillai tuttu jo monen vuosikymmenen takaa (kauhian kuulosta) koska tyttäremme pelasivat jalkapalloa samassa joukkueessa... Hänellä on ihana kattava arsenaali itemssejä mukanaan ja niitä saa hypistellä,testailla ja kokeilla mitenkä mikäkin sopii keskenään.  
Oma suosikkini on tämä musta setti:


Valitsen ensin jonkin kuvaston kaulakoruista:kullanväriä , hopeanväriä , mustaa blingblingiä , helmiä , sitten valitsen siihen sopivan medaljongin ja medaljongin sisälle ehkä tekstilaatan tai amuletteja....Teen tilauksen esittelijälle jonka maksan tuotapikaa. Sitten jään vain odottelemaan koska postilaatikkoon tupsahtaa mieluinen kirjekuori. Emäntää ei siis vaivata esittelyillan jälkeen muiden tilauksilla. Emännänlahja on riippuvainen tilauksista ja se taas tulla tupsahtaa minun postilaatikkooni heti kun kaikki tilanneet vieraat ovat omansa maksaneet :) Helppoa kuin heinänteko.
Eli miksi kerron tätä sinulle? Jotta voit itsekkin pitää kivat kutsut TAI lähettää minulle tilausta jotta saan muhkeamman emännänlahjan :)
Tarjouksiakin löytyy esim:


Kaupanpäällisiä:



ja täältä tarjouksia:
ja tilausta odottelen osoitteessa bikkenpilttuu@hotmail.com

Sitten siihen arvontaan
Olen saanut T`Aide Livingiltä arvottavaksi kivan sormuksen.


Arvoa tällä on 32€ 
Sormus on säädettävä ja siihen voit myöhemmin ostaa esim: amuletteja. Arvotaan siis yksi sormus ja arvonta aikaa on 22.11 asti. Kaikille yksi arpa.




Onnea arvontaan!
Ja muista käydä osallistumassa kalenteriarvontaani joka on käynnissä vielä huomisen päivän ajan.

keskiviikko 2. marraskuuta 2016

AJAN HALLINTAA & KALENTERIARVONTA

Moikka murut

Kiitos. Kiitos kauniista kommenteistanne. Jälleen sain "vertais"voimaa huomiseen.

Tässä jo lähes kolmen vuoden ajan on ajanhallintaani , kalenterisuunnitteluani ohjanneet nuo kolmen viikon välein tehtävät hesassa käynnit. Maanantaina verikoe , tiistaina hesaan , keskiviikkona kirjansidonta , torstaina hesaan .. niin ja jos sille viikolle osuu taekwondo kuskaus niin maanantai ja torstai ilta.. Muinoin luotin muistiini enkä juurikaan tarvinnut kalenteria. Nykyään on toisin. Liekö vanhuus vaiko niin monet kissanristiäiset :) Minun pitää olla selvillä milloin on hesa viikko ja milloin seuraa "soffa"kausi hesareissujen jälkeen. En sovi sille aikavälille oikeastaan mitään. Salaa toivon ettei kukaan edes poikkeisi tuolloin muutamana päivänä. Hävettää olla huono emäntä , emäntä joka ei jaksa kiinnostua tarpeeksi. En tee sitä ilkeyttäni vaan...




Minulla on itselläni käytössä kauniin herkkä Jeanne d Arc Living kirjakalenteri. Se on kulkenut mukana käsilaukussa josta näppärä tarkistaa minun seurani saatavuus :) Sitten perhekalenterina toimii jokin aikakauslehden välistä saatu ilmaiskalenteri. Niissä onkin välillä sellaista suttua ettei kukaan saa mitään tolkkua. Liian pieniä tiloja kirjoittaa kuuden hengen menoja ja tuloja. Pitäisi siis hommata vielä PERHEKALENTERIKIN :). 
Ensivuotta varten minulla onkin ihastuttavan kokoinen Anne-Mari Westin kirjakalenteri. Kokoa sillä on 12*16,5. Kuukauden jokaiselle päivälle löytyy päiväkohtainen muistiosio..nimpparisankarit tiivistettyinäkin. Jokaiselle kuukaudelle omat kauniit kuvat mietelauseineen ja hieman tilaa muille muistiinpanoille. Ai kauhia! Me alamme elää armon vuotta 2017!! Tarkoittaa taas pikkasen lähempänä viittäkymppiä....



Kalentereita ja muita kotimaisia paperituotteita pääset tilaamaan TÄSTÄ 
Verkkokaupassa onkin huisit tarjoukset meneillään::: Joulunalustarjous; yli 50e ostoksiin kaupan päälle seinäkalenteri tai kalenterikirja! Ilmoita lisätiedoissa kumman haluat.Kalenteritarjous: Osta kolme kalenteria (seinäkalentereita ja/tai kalenterikirjoja), ja saat neljännen kaupan päälle! Kerro tilauksen lisätiedoissa, haluatko kaupan päälle seinäkalenterin vai kalenterikirjan.



Tämän postauksen lopussa on arvonta jossa palkintona on kalenterikirja ja nippu erilaisia Anna-Marin kortteja. Saatat päästä sinäkin konmarittamaan aikataulujasi :)
Pitääkö aikatauluja sitten kontrolloida? Silloin ennenvanhaan meiät mukulat istutettiin sukellusvene saabin takapenkille ja takaluukkuun laitettiin lapio. Rattia käännettiin musta tuntuu periaatteella. Mikäli matkanvarrella sattui olemaan hylätty talo ja sen pihassa jokin joriini , päätyi se meiän mukuloitten syliin. Totta mooses matkalla alkoi kakaroita huikomaan ja lähin uhri: sukulainen tai muuten vaan puolituttu valikoitui asuinpakkansa perusteella ja sai viisihenkisen perheen yllätyskylään. Mä niin rakastan noita aikoja ja jotenkin yritän istuttaa samaa omiin mukuloihini. On vaan aika vaikeaa. KUKAAN ei ole ikinä kotona kun mulle sopis.. KAIKILLA on miljoona harrastusta ja elukoita ja herraties mitä! 
Kyllä joskus pittää juoruumaan päästä ihan extemporee!

No.. lukekaas täältä tai fasesta mitä mulle kuuluu.... 

Eli arvotaan Anna-Marin kalenterikirja ja muutamia kortteja kaupanpäälle. Osallistumaan pääset kommentoimalla ootatko ensivuodelta jotakin mahtavaa tai että käykkö ylläripyllärikyläilyillä?
Blogiini saa liittyä lukijaksi ja seuraajaksi vaikka instaankin
Arvotaan kivana 12.11 päivänä




Toisena palkintona on Anna-Marin seinäkalenteri ja myöskin korttilajitelma. Tämän setin arvontaan pääset osallistumaan vain Bikken pilttuun facebook sivulla. Tykkääthän myöskin sivustani.
 Eli molemmissa pääset koittamaan onneasi.


Toivottelen teille kaikille onnea arvontaan ja Anna-Marille uusia mieleeniskostuvia korttivisioita ensivuodelle!  Millään malta oottaa tämän joulun joulukortteja enkä sitä postimerkkiä jonka Anna-Mari pääsee suunnittelemaan Suomen postille. En usko siinä ruohonleikkurin kuitenkaan pörisevän :)) Kiitos Anna-Marille yhteistyöstä <3
loov juu!

tiistai 1. marraskuuta 2016

SYVISTÄ VESISTÄ

Moikka

Tahaton blogitauko on ollut koko kesän...toivottavasti en ole menettänyt jokaista , tärkeää , erilailla rakasta lukijaa...
Päivästä tulee ilta , illasta uusi päivä , siitä taas meni viikko ja kohta menikin jo kuukausi , , , jopa neljä....
Ei jaksa vaikka hieman kiinnostaisikin.... mikään...kaikki....
Olen elänyt ehkä surkeimman ja laiskimman ja surullisemman kesän koko elämässäni. Miksikö? Empäs tiiä. Tai tiedän. Tunnistan. Surullisuuden. Riittämättömyyden. Kaikonneen ilon. Jaksamattomuuden.
 Tärkein usein lausumani sana lienee ollut pitäisi. Pitäisi herätä aamulla. Pitäisi halata lapsiaan. Pitäisi viedä roskis ulos. Pitäisi pyyhkiä keittiönpöytää. Pitäisi. Pitäisi. Pitäisi ja pitäisi..no jos huomenna sitten....

Vaikean kesästä on tehnyt myöskin tuo Ilmari-syöpäni. Markkerit ovat olleet nousussa ja kuvittelen sen luuraavaan mitä viheliäimmissä piilopaikoissaan... Se saa minut hulluksi. Yritän puhua siitä kotona..muttei kukaan kuuntele. Tai jos kuuntelee , ei vaivaudu vastaamaan. Lienee siis turhanpäiväistä mutinaa.. 
En edelleenkään ole oppinut elämään sen perkeleen kanssa.  En vaikka se on rytmittänyt elämäni säännöllisesti kohta kolme vuotta.


Magneettikuvaa odottelen jossa toivottavasti näkyy vain rasvainen maksa..tai joku pirun kikkare..Se riivaa ja säryttää. Saa mustan enkelin olkapäällä tirskumaan riemusta. 
Yhtään masentunutta , vedotonta kesääni ei ole auttanut surkea hemoglobiinikaan. 87 pojoa ei oikein riitä virtapiikkeihin. 
Jotain piti tehdä. 
Olen huutanut kotona ja vähän vieraissakin että nyt NYT on aika! MINÄ OLEN VIELÄ TÄÄLLÄ!! Olen jopa paiskonut astioita , heittänyt sapuskan lautaselta roskiin ihan vaan ilmottaakseni että MINÄ OLEN TÄÄLLÄ!
 Olen syönyt niin paljon rautaa että kakkakin on ihan mustaa..on se kumma jos ei ala Bikken kinttu nousemaan ylämäkeä hieman taajempaan tahtiin... 
Mua muuten nyt vähän itkettää... ei surullisen ohi lipuneen kesän tähden vaan ilon ja niinkin höpsön asian tähden kuin joriinien juurakoiden... Niitä olen käynyt kukkapenkin vieressä katsomassa ja miettinyt tuota PITÄISI kaivaa ne ylös operaatiota. TÄNÄÄN sen tein.
Entisessä elämässäni jouduin olemaan vahva. Vahva nainen yötäpäivää. Nykyisessä elämässäni annoin itseni olla hetken heikko. Se nainen. Tai miksiköhän naispuolista olentoa pitäisi tänäpäivänä kutsua etten vaan loukkaisi omaa yksilövapauttani?
 Huomasin kuitenkin että heikot sortuu sorron tiellä eikä kukaan tule sinua sieltä ylös nostamaan. Eikä tarvitsekkaan. Pääsen kyllä itekkin.
 Lienee sukurasite tuo omituinen luonne. 
Onko sitten pakko vaipua pohjamutiin välillä jotta löytää itsensä? Löytää sen voimavaran joka joskus oli paras kaveri? Vissiin. 
En nyt lähde tätä analysoimaan tän enempää... joskus turha ylenpalttinen märehtiminen ei vie sähköaitaa pidemmälle.
Mitä tulee blogiin ja tänne kirjoittamiseen..koko kansan luettavaksi ja siellä partaan naureskeltavaksi niin siitä sitten vaan. Uskallan myöntää olevani kuolevainen. Välillä ihan helvetin huono äiti , kodinhengetär ja vaimo.  
Taisin reputtaa sen "täydellisen" supermarjo koulun , en ainakaan stipendiä ole saanut :)
 
Äitinä olo saakin välillä pieniä muistutuksia.. Sitä luulee ettei lapset niin kovin asioita syvällisesti mieti..sitten pompahtaa koulutehtävä jota on ajankuluksi hieman muunneltu..
Herättää ajatuksia muttei aina kanavia niiden purkamiseksi.


Mun pienessä päässä tapahtuu kuitenkin niin paljon enemmän kuin monenkaan muun , vaikken sitä aina hoksaiskaan , eikä se ole paha asia ollenkaan. Jos siellä jotakin liikkuu on se ilmeisen hyvä merkki siitä ettei kallon pesäke ole turruttanut ihan kaikkea harmaata massaa.... Niin ja hei! JOULU ON TULOSSA!!! Laitoinkin tänään joulupaketin kustin matkaan joulunvihaajalle :)

Meille on tullut kesän aikana kaksi uutta kisua... Kerttu ja Kaarina 


Heistä lisää myöhemmin. Kiitos kun sain avautua.


sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

MENOVINKKI:VIIKINKI AIKAA EURASSA

Moikka

Terkkuja uinuvasta blogista. 
Aurinko paistaa sateen jälkeen jotenka  näkyvissä olisi aktiivisuuden lisääntymistä myöskin tällä saralla :)

Eilen , myrskyvaroituksitta huolimatta , lähdimme ilmalaitoksen sääennusteita uhmaten ajelemaan Euran suuntaan viikinki aikaan tutustumaan. Matkalla paistoi aurinko ja välillä sateli. Kuten poikani sanoi:ei me olla sokerista ja vielä vähemmän taisi viikinkit olla :)... Me kävimme siis eilen mutta tänään ehdit vielä sinäkin tutustumaan tuonne Euran Mannilaan ,Härkänummenkylään , mansikkitie 34.

 Opasteiden mukaan matkattiin Euran keskustasta jotenka täysi kymppi opasteille. Hyvin löydettiin perille vaikka välillä tulikin epätoivo tuntemattomassa tiestössä.  Tänään viikinkikylässä on taistelunäytös klo 12 ja 14. Odin's Guard & Ulvilan kaarti takaavat hetkellisen menolipun kisaan upeasta linnanneidosta..vai mitenkä se nyt menikään... Sanottakoon nyt tässä että kahlaan silmät sikkurassa Viikingit sarjan tuotantokausia ja itkeä tihrustan Ragnarin kera.... 
 Saatoin siinä taistelun tiimellyksessä tempautua toiseen aikaan ja paikkaan....





Oli siis taistelua , liukasta nurmikkoa , mahtavia miekkoja , kovaa sänkyä , korujen tekoa , kolmipiste keittiötä.. ei ihan kolmen polttimon weber mutta suuren perheen ruokkija kuitenkin. 







 Sai maistella herneleipää joka muuten olikin maukasta.



 Myöskin mukuloitten mielestä. Jos söi liikaa herneleipää ja tuli ilmavaivoja , saattoi yrttileidiltä käydä kyselemässä pelastusta pieruihin :)


Kokeilin myöskin jousipyssyilyä... Ilmeisesti silmät haritti pikkasen liikaa vielä puolen päivän jälkeen kun ei YKSIKÄÄN , sentään ammuin 5-6 jousta , osunut tauluun. Jos haluaisin alkaa harrastamaan kyseistä lajia , olisin mielelläni ottanut opettajakseni paikalla olleen nuoren miehen. Itse tyyneys ja uskoi minun vielä onnistuvan.......






Eurassa on muutenkin hyvin edustettuna nimenomaan viikinki aika.
 Euran kunnan ylläpitämä Naurava lohikäärme on Suomen ensimmäinen esihistorian opastuskeskus. Toiminta-ajatuksena on kertoa elämyksellisesti Euran esihistoriasta, erityisesti paikkakunnan rikkaasta viikinkiajasta (800–1050 jKr.).
Näyttelytiloissa on esillä alkuperäisiä esinelöytöjä sekä erilaisia kopioita. Kävijöillä on mahdollisuus kokeilla itse erilaisia muinaistekniikoita. Myös näytteillä oleviin esinekopioihin ja tekstiileihin on lupa koskea.


Jos etsit tälle päivälle menoavinkkiä on tämä varteenotettava vaihtari. Ja mikäli siellä eurassa pyörit niin käyppäs hyörimässä Nauravassa Lohikäärmeessäkin. Me ei sinne sitten vielä päädytty..eikä sinne kalmistoon....


Sivukorvalla kuulin myöskin jotakin satakunnan kouluille lähetetyistä kutsuista leiripäivään ja ryhmille toteutattavista reissuista. Kantsii kysellä! Sanoisinko jotta erittäin mielenkiintoista. 
Mainittakoon että ostin itselleni korupajalta peikonpelättimen! Nyt olen turvassa :) Ilmeisesti nuo meiän poijaat ei kuitenkaan ole peikkojen jälkeläisiä kun tuossa vielä hyörivät!  



Tämä tapahtuma on ihan erilainen kuin markkinat siis yleensä. Täällä ei ole paita , laku , laku , paita , rihkamamyyjää vierivieressä vaan rantautuminen esiisien elämään. Ei pirise kännyköitä eikä kakarat tappele tietokoneista...
Ainiin.. MIKÄLI satut törmäävän olemukseeni Raumalainen lehden sivuilla niin annatko vinkkiä?