UA-39839136-1

keskiviikko 10. helmikuuta 2016

YSTÄVÄNPÄIVÄ ARVONTA

Sanompa vaan teille että ystävyys on oikein tähtitieteellinen juttu. Jos sitä alkaa analysoimaan löytää paljon ihania  , helliä juttuja mutta myös niitä mustia aukkoja. Mulla on kaikenlaisia ystäviä. Valkoisia ja venäläisiä. Vanhoja ja nuoria. Vakavia ja ei niin vakavia. Nuoruudesta mukana rampanneita ja uusia.. On ystäviä joita ei pitkään aikaan näe mutta aina tavatessa on tunne kuin olisi kotiin tullut!
Ystävät ovat mukana mun arjessa , tai ainakin silloin tällöin , ne on mun mielessä ja kulkevat mukana teoissa sekä aatteissa. Niiden kanssa on tullut karattua iltarientoihin , pyörällä , 20 kilsan päähän ja piiloteltu suulin takana perästä jahtaavaa äitiä. Ystävälle on tullut yläasteella lainattua maantiedonkirjaa , tietäen itse saavansa huutia.
Ne sanoo mulle jos vaatekaupassa peffa näyttää isolta tai jos alan jutella idioottimaisia. 
Kiva käydä yhdessä joogassa ja kiva kun ne väsymättä maanittelee kirjansidonnan lumoihin:) 
Joidenkin kanssa on juopoteltu ja joidenkin seurassa minusta on tullut ostoskorivaras.
 Käsittämätöntä!
Ystävät heittää tekstarilla ja juu heidän kanssaan on mukava juoruilla! 
Extra mukavaa :)



Tee ystävillesi aikaa!!
 Heitän tähän pari mustaa aukkoa. Joskus paruin epäonnekasta oloani parisuhteessa ja kaikkea maan ja taivaan väliltä ystävälleni. Niin arvakkaas mitä hän sanoi?   Tuonko köyden heti vai oliko sulla jotain muuta?  No mikä vastaus toi tollanen on? Ihan omituinen ei yhtään säälin häivää. Tosin kovin tehokas koska jäin suu auki ja totesin: Ei mulla muuta.. siinä ne tärkeimmät!
Tai sitten (haha! Samainen henkilö) se kerta kun istuttelin kauan himoitsemaani pionia juuri sitä varten tekemääni penkkiin niin mitä sanoo hän! Ei se kuule menesty tuossa! Kato nyt! KAIKKI LUMET tippuu katolta JUURI tuon päälle! Hemmetin ilon pilaaja! Istutin kuitenkin. Pikkasen suurempia keväisiä lumikasoja olen joutunut lapioimaan mutta kivasti kukkii...

Yhteistyössä Keltainen Kartano putiikin kanssa arvotaan tämän vuoden Jeanne d'Arc Livingin ihana kalenteri. (verkkokaupassa muutama vielä jäljellä hintaan 10€)
 Vaikka vuotta onkin jo ehtinyt kulua niin jäljellä on vielä 
 10 kuukautta aikaa tehdä merkintöjä esim:ystävien syntymäpäivistä , tulevista reissuista ja toteutuneista treffeistä. Sillai pysyy mukana siinä kuinka kauan aikaa onkaan vierähtänyt edellisestä tapaamisesta. 


Kalenterin sivuilla on aforismeja , ei kuitenkaan mielensäpahoittajille vaan haaveileville , syvällisille ja tunteellisille ihmisille.
 Jokaisen kuukauden jokaiselle päivälle oma sarakkeensa tärkeitä merkintöjä varten..

Kauniita romanttisia kuvia.



 Koska ystävät ovat tärkeitä ei tässä arvonnassa ole rajoituksia. Laita kommenttia tulemaan niin minä toivon sinulle JUURI SINULLE arpaonnea!

Arvonta päättyy 14.2 johonkin aikaan.

tiistai 9. helmikuuta 2016

JA TAAS HESAAN

Moikka

Aina ei jaksaisi höpötellä tuosta Ilmarista mutta teempäs siitä nyt pikkuisen ihan OMAN päivityksen. Toivottavasti se Ilmari-syöpä ei tästä nyt ylpisty liiaksi ja kuvittele olevansa maailman napa.. 
Onkos tämä nyt sitten 32 kerta ja lähes tasan 2 vuotis synttäreitä voisimme viettää tällä Docrateksen tutkimuspotilas urallani. Täytekakku on tekemäti...
Se mitenkä sinne johkaannuin on monen sattuman summa niin kuin sekin että syöpäni löytyi vuonna -09 ja se että se todennettiin vuonna -12. Paljon vääriä diagnoseja ja monta onnekasta tapahtumaa ja ainakin pari  älykästä työterkkaria ja paljon buranaa. Noista sitten joskus enemmän.. Vaikka jatkosarjana?

Tässä nyt oottelen , kello on himppua vaille 8 aamulla , lupaa lähteä ajelemaan Hesaan. Sen reilun 200 kilsaa tuolla märässä ja pimeässä... No onneksi päivä valkenee äkkiä :). Verikokeissa kävin eilen Sastamalassa ja niiden tuloksia nyt ootellaan. Tänään otetaan uudet verikokeet ja pissakoe. Käyn lääkärillä päivittämässä kolmen viikon tuntemukset ja tehään tutkimus. Lämpö , happisaturaatio ja verenpaine. Ai niin ja se hemmetin paino :)  Sitten lääkäri tunnustelee ja kuuntelee sisälmyksiä. Sen jälkeen jään odottelemaan koepillereitä ja lähen kotio. 
Jos sanon että Docrateksesta on tullut toinen koti, tarkoitan sillä sitä että ilmottautuminen käy käden nostolla ja huikkaamalla moro! Verikokeeseen mennessäni huudan vaan että mä olen täällä ja lääkärinvastaanotolle menen pään nyökkäyksestä.
 Päivittelen kaikenlaisia kuulumisia yhden jos toisen kanssa. Asiasta ja paljon asian vierestä :)
Odotus-olohuoneessakin on jo tuttuja aina silloin tällöin ja aina silloin tällöin saan uusia tuttavuuksia.. Läpi suomen ja vähän tuolta ruottistakin :)


Tämä on vanha kuva.
Mutta aina 9 viikon välein kurkataan mitä tonne sisimpään kuuluu.. Luuston tila näyttäisi olevan sama kuin pari vuotta sitten.... Ei ole pesäkkeitä kuin kallossa , olkapäässä ,rintalastassa , kylkiluussa , selkärangassa , lonkassa ..... nyt ainakin...

 
Mitä sille Ilmarille nyt sitten kuuluu? Kipuilua on ollut yläkropassa niin ettei aina voi rintsikoita käyttää kun ne kuristaa mut kuoliaaksi.Nyt on ollut hyvä kolmen viikon jakso. Ei pahemmin ole krinnannut paikkoja. Menen levollisin mielin lääkärin vastaanotolle. Paiseillaan sitten vasta siellä :)

Vähän tietty aina jännittää se merkkiaineen tila. Sehän on ollut noususuhtanteinen jo usean kuukauden... Jos vielä tänäänkin on suuntana ylösnousemus niin en sitten tiedä millä mielellä kotiudun... Jipii! Ystävänpäiväksi kivat arvot....Katsotaan...


Nappasin tähän kuvan tuosta nurkkauksesta jossa on suurella kaarella huitonut valkoiseen maaliin upotettu suti :)
Palaan siihen myöhemmin!

 

On ollut mukava lukea veikkailujanne tuon peruukin suhteen :) Paljastan senkin sitten..joskus...
Tuota instan käyttöä olen opetellut ja sinne voit tulla seuraajaksi tästä

 

Nyt meen lakkaamaan kynnet ja laittamaan vaatteita päälle!
Loov juu!!

maanantai 8. helmikuuta 2016

PERUUKKIA JOS JONKIN MOISTA

How hard is it to find beautiful hair? Wig? 
 Niin kuulkaas!! Se onkin ihan hirveän vaikeeta! Olen aina ollut vaalea. Omistanut paksumpaakin paksumman leijonanharjan. Ollut hiuksistani ylpeä. Toisin sanoen ylvääseen identiteettiini on aina kuulunut ponihäntä , jo lapsesta asti. Ensimmäisien sytojen alettua minulle tarjottiin kylmähattua joka olisi hidastanut päänahan verenkiertoa (tosi hyvä idea blondille) ja näin ollen hiukset olisivat pysyneet kauemmin. Vaikka suuresti kuontaloani rakastinkin ajattelin tulevan kärsimyksen lykkäämisen ollut turhaa itsensä piinaamista. Usein kuulee puhuttavan kuinka aamulla herää ja hiuksia on tukoittain tyynyllä...  Itselleni ensimmäiset tukot jäivät käteen innokkaasti hiuksiani haroessani :) Mikä into siihen sitten oli? Emmä tiedä. Erikoista se ainakin oli. Oliko luopumisen tuska suuri? Sydäntäsärkevä? No ei oikeastaan...Viikko meni..Joitakin haivenia sinne päähän sitten jäi jotka ajelin partakoneella pois. Siiliksi. Koska niillä haivenilla näytin :SAIRAALTA! Ja SE oli SYDÄNTÄSÄRKEVÄÄ!!
Olen pystynyt elämään ilman hiuksia. Ilman hulmuavaa , viettelevää pehkoani. Olen kyllä kateellinen KAIKILLE joilla on omat hiukset päässään. Ihan sama vaikka ne olis harmaat , pissan väriset tai tikkusuorat! Ei väliä! MÄKIN HALUUN!!



Tosin tällä pienellä uudiskasvulla joka tänä keväänä tuohon ilmestyi on ollut pikkuinen sivuoire. Nimittäin:ITSENSÄ HAKAAMINEN. Ihan pikkuinen tuulenvire hinkuttaa kahta hiusta toisiaan päin ja mä luulen jotta päässäni MÖYRII ÖTÖKKÄ!! Sitten huidon itteäni päähän ja uudestaan ja uudestaan.. Ilman mitään raatoa :)



 Kun tulee syksy , talvi , kylmä , alkaa pikkupäätä palella. Silloin aina tulee hinku saada se peruukki. Peruukkiin saa 250€ maksusitoumuksen muttei se mihinkään riitä! Ite joutuu lisää maksamaan jos jonkun reuhkan haluaa....


Jännittävää. Haikeaa.. 


Itseensä kohdistuvaa arvostelua. Miltä mä näytän? KUKA mä olen? Tunnenko olevani MINÄ??



 MULLA ON AINA OLLUT VAALEAT PITKÄT HIUKSET!!
Mut mikä hemmetti tässä lookissa tökkii? Ihan kaamea!! Mitenkä mulle on IKINÄ voinut sopia PITKÄT hiukset!!


Porin Fanletissa sovittelin myyjän avustuksella vähän kaikenlaisia malleja ja useaa väriäkin.  Ensin aikas montaa joista sitten karsiutui ehkä viisi joista sitten taas kilautettiin kaverille ja tippu muutama todellisen epäsopiva ja jäljelle jäi pari vaihtoehtoa. Niitä sitten kiskoin päähän ja pois. Päähän ja pois. Ihme ettei myyjä sanonut: teille varattu aika pääsi JUST NYT LOPPUMAAN :) 


 Tuolla kylillä kun kuljen , huomaan tuijottavani naisten hiuksia. Luulen erottavani peruukin jo kaukaa. Sitten yritän etsiä merkkejä sairaudesta, syövästä. Enkä voi olla tuntematta suurta haikeutta luullessani tehneeni oikean kävelytie-diagnoosin.





Ei hyvää päivää! Rukoilen jo vastausta ylempää....



Tässä kuvass on 45 vuotias nainen.
 5 lapsen äiti.
 Nainen joka on käynyt sytostaatti hoidoissa jo lähes 2 vuotta kolmen viikon välein.  
Nainen jonka elämä on sekaisemmin kuin kukaan uskookaan.
Eläkeläinen.





 Ei ollut helppo päätös. Milloin näytin oliolta. Milloin ihmetyypiltä. Milloin muistutin IHAN LIIKAA äitiäni , milloin peilistä katsoi siskoni...MISSÄ MÄ ITE OON????? 
Se oma identiteetti koki kolauksen hiusten lähdettyä. MUTTA se MINÄ ITSE ei kuitenkaan ole hiuksista kiinni. Ei kulmakarvoista eikä ripsistä. Sitä vaan on se joksi on vuosien saatossa muokkautunut.


Valitsin yhden. Arvatkaapas minkä?


maanantai 1. helmikuuta 2016

IRLANTILAINEN KAHVIVAAHTO

Ihanaa kun poikkee vieraita! 
Välillä käperryn soffanpohjalle enkä missään nimessä halua meille kenenkään tulevan.
 Sitten on hetkiä kun pitää ruinata jotakin kyläilemään.
 Sitten on tietenkin niitä ihania vieraita , joita tänäpäivä on ÄÄRIMMÄISEN harvassa , heitä ,jotka kutsuvat itsensä kylään :). 
(mulla on paha tapa käskeä itseäni kylään :) )
 Juur poikkesin serkkupoijaalla ekan kerran sitten ever! Ja me sentään ollaan kohta viiskymppisiä!  Mikä tätä ajasta onkin tehnyt niin kiiruisen kaikille ettei enää nähdä? Ettei rimpauteta ovikelloa ja sanota että me tultiin NYT?

No siis juttuhan on se että joskus on ihan kiva tehdä vieraita varten jotakin pikkusta herkkua. Lauantaisille vieraille tempaisin tuollaisen irlantilaisen kahvivaahdon.
Ohje on peräisin Anna-lehdestä joltakin vuosituhannelta kun lehden välissä vielä reseptikortteja jakelivat.


OHJE
(pieni kupillinen 6-8 hengelle)
2 dl hyvin vahvaa kahvia
3 rkl sokeria
3 rkl viskiä
2 dl kuohukermaa
4 liivatelehteä

Liota liivatteita kylmässä vedessä n:5 minuuttia.Sekoita sokeri ja viski kuumaan kahviin.Lisää puserretut liivatteet. Anna kahvin jäähtyä jääkaapissa, välillä sekoittaen,paksuhkoksi kiisseliksi. Sen jälkeen vatkaa se kuohkeaksi. Vatkaa kerma vaahdoksi ja yhdistä. Laita tarjoiluastioihin ja sitten takaisin kylmään hyytymään.
Koristele esim: kermavaahdolla.
Valmistusaika noin 45min ja vaikeusasteeltaan helppo



 Meillähän ei olut viskiä siihen hätään jotenka käytin Xantia likööriä. Sitä lorahti pikkasen liikaa (kuinka mitata 3rkl?..) jonka johdosta juoksutin lastani ylimääräisellä kauppareissulla. Eli lisäsin 2 dl kuohkeaa kermaa :)  Ei ollut sitten niin älyttömän tujua! Koristelin suklaarusinoilla.


Tämän herkun tarjoilin Iblaursenin Mynthe vuoista. Nam!
 

Pruukaatteko te käydä yllätysvisiiteillä?

keskiviikko 27. tammikuuta 2016

FIILISTELLÄÄN KUKKAISASTI

Joko kohta voi tunkea sormensa multaan?
No ehkä hetki vielä pitää malttaa mutta villeille suunnitelmille saa antaa vallan :) Mielikin on tyynempi ja rauhallisempi ajatellessa
 vaikkakin tuolla "pesäkkeellisessä" päässä kukkaispallot pyörivät miljoonaa törmäämättä yhteen.


Vain mielikuvitus on rajana. Mikä lie vanha kylvökoneen osa. Huusin mieheni kauhistukseksi joskus parilla eurolla. Hällä kun ei aina ole samanlaiset visioinnit valmiina kuin minulla.  Hieman maalia pintaan ja multaa sisään....






 Aivan.
Mukavaa kun poikalapsenikin ovat innostuneet "somistamaan" :)


 Onneksi on näppärä äiti olemassa. Kanakotia mukaellen sain kauniin lobeliatarhan :)


 Minulla on paha tapa (näköjään) survoa kukkia siihen mikä käteeni juuri sillä hetkellä osuu ja sinne minne ne sattuvat sopimaan. 






Me kisun kanssa odotamme kesää!!!!
Toivottavasti sinäkin kanssani<3