UA-39839136-1

maanantai 20. helmikuuta 2017

KISSAKEVENNYS JA SURENNOS

Nämä kattiset Kerttu ja Kaarina ovatkin kohta jo ihan kokonaisen yhden vuoden ikäisiä! Ovat siis olleet ilonamme jo tovin. Pikkukisuista puhuttiin heitin meille tullessa ja nimien mietinnät oli..vaikeita! 
Meiän miespuoliset perheenjäsenet keksivät kyllä montakin kivaa ja sointuvaa nimeä..esimerkkinä vaikka PIE ja RUU

 

Jostakin kumman syystä sitä nimiparia ei valittu. Olin tylsääkin tylsempi järjenääni joka torppasi kivat nimet. No olisiko se nyt ollut kovin fiksua iltahämärissä huudella katteja sisälle? PIERUU!! Ei kyllä!
Katit ovat kovin seurallisia.. Tulevat yöksi viereen ja kehräävät aamu seittemältä kun kello herättää. Kissankin sisäinen kello (vatsa) sanoo että nyt ylös ja kehiin jotakin mukavaa.. Aika velikultia ja sillai!
Meillä on tuo super kyläkauppa ihan lähellä. Se mikä sieltä vielä puuttuu on kattiparkki! Tuossa ne oven takana odottavat jos joku asiakas sisälle päästäisi. Eipä päässeet mutta oottivat sen aikaa kun ostokseni sain tehtyä :)

s

Oikein. Entäs se perheestä huolehtimen? Ruokaa meille tunnutaan tuovan enemmän kuin sielu kestää syödä :) On ollut isompaa ja pienempää piipertäjää. On ollut valmiiksi paloiteltua ja sitten ihan sillä mallilla että perkaa itte. Täytyy kyllä sanoa että Kerttu on tällä saralla erittäin ansioitunut.
 

Sanomattakin on selvää että jokainen meistä tarvitsee rakkautta ja huolenpitoa. Pientä hellimistä ja toisen ulkonäön vaalimista :) ...Kisujen mielestä pitää tehdä muutakin kuin maksaa sähkölasku.


Okei. Syy miksi Kerttua ja Kaarinaa kutsuttiin pikkukisuiksi on tässä. Meiän vanhus Minttu. Ikää hälle ehti tulla se 17 vuotta. Minttukin oli suuri harmaa metsästäjä. Hänkin kehräsi kainalossani pitäen minusta huolta. Ikäväkseni jouduin tekemään päätöksen jota olin lykännyt ja lykännyt. Kunnes tulee ensikuu ja kunnes tulee kesä. Kun on hiekkalaatikko ja kun on..ihminen on niin mainio keksimään tekosyitä lykätäkseen ikäviä ja suuria päätöksiä..
Sitten Mintulle sattui jokin onnettomuus. Ulkoreissultaan palatessaan oli kylkiluu murtunut ja tullut nahan läpi. Tiedä sitten missä mennyt mutta mihinkään korkeille paikoille ei minttu enää hyppinyt. Taisi olla yhtä kankea kuin minäkin..
Ystäväni painavien sanojen jälkeen tilasin ajan ja kävimme viimeisellä piikillä.  Ei se kuulkaa ole helppo luopua parhaasta kamusta , lemmikistä joka siinä mukanani on kulkenut vuoskaudet ja kuunnellut suurimmat iloni ja suruni. Mutta minä olen se ihminen jonka nuo ikävät päätökset piti tehdä. 
Raakasti sanottuna minttu oli kuitenkin vain eläin.
Eläin jolla on suuuuuri oma kotelo tuolla aivo-osiossani jonne olen tallettanut kaikki kullanarvoiset muistot. Niin ihmisistä kuin elukoistakin.
Mä parkusin siellä eläinlääkärin vastaanotolla ja kimotin syyn miksi siellä ollaan. Aika kauhiaa kuultavaa sanon mä. 
Eipä me siinä sitten mitään nukutuksen aikana puhuttukkaan. Sain olla surussani ihan rauhassa.. Ja rauhassahan se kaikki tapahtui..

Hieman huonoa omaatuntoa tunsin siitä että meille oli tullut kaksi uutta pikkukissaa sisään ja vanhus ulos. Mutta ei se niin mennyt!!  Kisut vaan on niin kivoja!
Yhtä rakkaita kaikki!


12 kommenttia:

  1. Suloiset "pikkukisut" ja tietysti myös Minttu-ressu <3 Osanotot Mintun vuoksi ja voimia sulle itsellesi joka suhteessa, toivottelee Sesse

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sesse! Pikkuset ,jotka nyt ovat jo isommat kuin Minttu oli , ovat kyllä aika lutuset :)

      Poista
  2. Meidän vanha lady piti lopettaa viime kesänä, oli 23vuotias. Ja heinäkuussa meille tuli uusi kissa neito kohta jo vuoden vanha. Pitää meillä olla hiirestäjä, no taitaapi viihtyä kivasti sisälläkin :) Ihana postaus!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kuinka kunnioitettavan vanha! Lady oli hyvällä hoidolla. Rakkaita ovat...

      Poista
  3. Ihana postaus PIEUINEEN päivineen ja "perkaa ite" sai minut jo nauraa hörähtämään.
    IHania perheenjäseniä teillä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pikkunaurut on välillä ihan hyvät :) Nää katit ja pojat järjestävät välillä aikas moisia shouita :)

      Poista
  4. Osanottoni Mintun poismenon johdosta <3

    Mutta kyllä nuo pikkukisut on vaan niin <3 <3 Meillä yksi kilpparikisu Tyyne, ja on juuri samanmoinen: erittäin kova juttelemaan, huolehtimaan, vaatimaan hellyyksiä ja ennen kaikkea loistava saalistamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai että! Ei sitä suotta sanota että lemmikikeistä tulee rakkaita perheenjäseniä :)

      Poista
  5. No enpä oo ennen nähnyt kissoja kaupan ulkopuolella odottamassa :D. Aina niitä samoja koiria vaan..

    Kyllä se kuule varmasti oli Mintulle parhaaksi se ratkaisu kumminkin, vaikkei helppoa tietty ollutkaan. Se on selvä se. 17 vuotta yhteistä taivalta on pitkä aika. Mutta Mintulle jäi kumminkin 8 henkeä vielä jäljelle, joten voi olla, että se ilmestyy sulle vaikka Pieruna (kissana siis, ei kirjaimellisesti :)) myöhemmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vitsit!! Mä nyt vähän hekotan..Koska jos tulis niinku pierunapieruna..olis henget jo hävinneet.. Paras ratkaisu kyllä ja itelleni vähän vihanen kun en tehnyt niin jo aikaisemmin..odotin sitä suurta merkkiä ....

      Poista
  6. Ystävistä on aina vaikea luopua, olivat sitten ihmisiä tai eläimiä. Osanottoni Mintun lähtemisen johdosta.

    VastaaPoista
  7. Osanottoni rakkaan kisun poistumisen johdosta. Aika kuivaa kyyneleet ja muuntaa ne muistojen helmiksi.
    Pikkukisuista on varmasti myös lohtua suruun.

    VastaaPoista

Ilahdun pienistäkin sanoistasi :)